Masennus on suomalaisilla yleinen sairaus. Keskimäärin yhdeksän suomalaista jää joka päivä työkyvyttömyyseläkkeelle sen takia. Masentuneena vuorovaikutustilanteet saattavat tuntua kuluttavilta ja avun hakeminen vaikealta. Siksi kotona matalalla kynnyksellä tarjottavat hoidot ovat voisivat auttaa monia sairastuneita.

Professori Tomi Rantamäki (os. Nieminen) syntyi tammikuussa 1978 Kangasalla. Rantamäki valmistui ylioppilaaksi Kangasalan lukiosta vuonna 1997 ja pääsi Kuopion yliopistoon (nyk. Itä-Suomen yliopisto) opiskelemaan farmasiaa. Farmaseutiksi Rantamäki valmistui vuonna 2001 ja kaksi vuotta myöhemmin proviisoriksi. Rantamäen masennuslääkkeiden vaikutusmekanismeihin keskittyvä väitöskirja valmistui syksyllä 2006. Rantamäki nimitettiin neurofarmakologian dosentiksi vuonna 2011. Vuonna 2014 Rantamäki aloitti akatemiatutkijana ja oman tutkimusryhmän vetäjänä. Paluu farmasialle tapahtui vuonna 2018, jolloin Rantamäki valittiin molekulaarisen farmakologian apulaisprofessorin tehtävään Helsingin yliopiston farmasian tiedekuntaan. Ennen tehtävään astumistaan Rantamäki teki kuitenkin lyhyen tutkijavierailun Århusin yliopistoon, jonne hänellä on säilynyt kiinteä yhteys. Molekulaarisen farmakologian professorin tehtävään Rantamäki vakinaistettiin vuonna 2021. Rantamäen nykyinen tutkimus keskittyy nopea

Helsingin yliopiston 16 uutta professoria kertovat tieteenalojensa tuoreista tutkimusaiheista keskiviikkona 25.5.2022 klo 14 alkaen yliopiston päärakennuksessa (os. Unioninkatu 34).

Ketamiini lievittää masennusoireita jo tunneissa, ja tyypillisesti suurin muutos havaitaan vuorokauden kuluttua annostelusta. Oireet palautuvat kuitenkin usein viikon kuluessa. Helsingin yliopiston tutkijoiden uusi hypoteesi esittää, että nopeiden masennushoitojen vahvistamat hermoyhteydet lujittuvat aivoissa seuraavan yön syväunijaksojen aikana. Lisäksi masentunut tarvitsee terapiaa, jotta negatiivisten ajatusten kehä ei ottaisi uudelleen ylivaltaa.

Masentuneet henkilöt suuntaavat tarkkaavuutensa negatiivisiin ärsykkeisiin, tulkitsevat neutraaleja kasvonilmeitä surullisiksi sekä muistavat paremmin kielteisiä sanoja. Varsin vähän on kuitenkin tutkittu sitä, miten nämä vääristymät ilmenevät aivojen automaattisessa tiedonkäsittelyssä.