Järviekosysteemit vastaanottavat valuma-alueelta peräisin olevaa eloperäistä ainesta, joka päätyy mikrobien avustuksella ravintoverkkoon. Jyväskyläläinen tutkijaryhmä selvitti vedyn pysyvien isotooppien avulla maalta peräisin olevan eloperäisen energian määriä. Tutkimuksen mukaan pohjaeläinten ja niitä syövien kalojen maalta peräisin olevan energian määrä oli suurempaa kuin ulappa-alueen eläinplanktonin ja niitä syövien kalojen. Kaikkien kuluttajaryhmien maalta peräisin olevan energian määrä väheni tummista happamista metsäjärvistä kohti reheviä järviä, joiden valuma-alueella on paljon maataloutta.

Kruunusillat-raitiotiehanke toteuttaa Helsingin kaupungin ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa Helsingin Merihakaan joulukuusista ns. kalaturon, jolla parannetaan pohjaeläinten ja kalojen elinoloja sekä myös vedenlaatua.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) merentutkimusalus Arandan ja rannikkoseurannan loppukesän seurantamatkojen tulokset ovat valmistuneet. Suomenlahdella avomeren syvänteiden happitilanne on edelleen heikko ja pohjat ovat pääsääntöisesti kuolleita yli 60 metrin syvyydessä. Viime vuoden lopun suolapulssi ei riittänyt parantamaan pääaltaan syvänteiden happitilannetta. Pohjanlahden tila on edelleen eteläisiä merialueita parempi. Sen fosforipitoisuus on kuitenkin kohonnut ja Selkämeren syvänteiden happitilanne heikentynyt. Eteläisten rannikkovesien rehevöityminen on lähes kauttaaltaan tyydyttävällä tai välttävällä tasolla.

Suomen ympäristökeskus, ympäristöministeriö ja Varsinais-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tiedottavat uudesta verkkojulkaisusta: Itämeren tila on edelleen pääosin heikko. Kaikilla merialueilla rehevöitymisen vaikutukset häiritsevät luonnon monimuotoisuutta ja ravintoverkon toimivuutta. Haitallinen kehitys saattaa olla kuitenkin taittumassa. Vaikka muutos ei ole suurta verrattuna edelliseen, vuonna 2018 julkaistuun tila-arvioon, pidemmän aikavälin seurannassa näkyy pientä muutosta parempaan.

Suomen ympäristökeskus, ympäristöministeriö ja Varsinais-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tiedottavat uudesta verkkojulkaisusta: Itämeren tila on edelleen pääosin heikko. Kaikilla merialueilla rehevöitymisen vaikutukset häiritsevät luonnon monimuotoisuutta ja ravintoverkon toimivuutta. Haitallinen kehitys saattaa olla kuitenkin taittumassa. Vaikka muutos ei ole suurta verrattuna edelliseen, vuonna 2018 julkaistuun tila-arvioon, pidemmän aikavälin seurannassa näkyy pientä muutosta parempaan.

Heinäkuun alussa aloitettu Jyllinkosken voimalaitospadon purku Kankaanpäässä on herättänyt paljon huolta paikallisten keskuudessa. Purkutöiden takia Karvianjoen vedenpintaa on laskettu, mikä on paljastanut jokitörmiä ja siellä eläviä simpukoita. Jokihelmisimpukoita eli raakkuja tai muita uhanalaisia simpukkalajeja ei kuitenkaan ole menehtynyt veden laskun myötä.

Syken merentutkimusalus Aranda ja rannikkoseuranta-alus ovat palanneet vuosittaisilta loppukesän seurantamatkoiltaan. Perämeren avomerialueen pohjanläheisen veden fosfaattifosforin pitoisuus on jatkanut kohoamistaan. Happitilanne Suomen merialueilla vastasi Itämeren Suojelukomission (HELCOM) tuoretta tilanarviota: avoimen Suomenlahden syvävedessä se on heikko, eikä pohjilla esiinny pohjaeläimiä. Pohjanlahdella happitilanne on hyvä tai erinomainen, ja pohjaeläinyhteisöt ovat elinvoimaisia. HELCOM arvioi rehevöitymistilan Suomea ympäröivillä avomerialueilla yleisesti välttäväksi ja rannikkoalueilla tyydyttäväksi.

Laaja kansainvälinen tutkimus osoittaa, että Euroopan virtavesien luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys on pysähtynyt 2010-luvulla. Monissa Euroopan maissa sisävesien tila saavutti pohjakosketuksen 1960- ja 1970-luvuilla. Vesiensuojelutoimien tehostamisen myötä tilanne alkoi parantua 1980-luvun lopulta lähtien. Sisävesien tilan nopeaa parantumista onkin pidetty suoranaisena menestystarinana, joka kertoo luonnon palautumiskyvystä voimakkaan ihmisvaikutuksen jäljiltä.

Sipoonjoella on selvitetty viimeisen vuoden aikana vesistön puroluonnon nykytilaa ja kunnostustarvetta monipuolisilla tutkimuksilla ja maastokartoituksilla. Selvitykset ovat osa ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistä Helmi-ohjelmaa. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa ohjelmassa vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta ja parannetaan elinympäristöjen tilaa. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys kartoitti Sipoonjoen pääuomaa ja sivupuroja yhteensä yli 100 kilometriä. Sipoonjoella toteutettiin myös sähkökoekalastuksia 12 kohteella, pohjaeläinselvityksiä 11 kohteella ja haettiin piilevänäytteitä 16 kohteelta. Kartoitusten perusteella Sipoonjoen vesistöalueella on säilynyt runsaasti arvokasta pienvesiluontoa, mutta vesistössä on myös laajaa kunnostustarvetta. Sipoonjoen ylä­osa ja siihen laskevat purolaaksot ovat uurtuneet syvälle savik­koon. Purot eivät tulvi syvistä laaksoista ympäröi­ville maille ja purolaaksot ovatkin säilyneet melko luonnonti

Järvet täyttyvät kesäkorkeuksiin pikkuhiljaa ympäri Pirkanmaata. Lumet ovat sulaneet maastosta suurimmalta osin. Kevään etenemisessä ja vedenkorkeuksissa on Pirkanmaalla alueellista vaihtelua.

Kesällä 2022 rannikkoveden vedenlaatua seurattiin ympäristöhallinnon 36 havaintopaikalla Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan edustalla. Sen lisäksi alueella tehdään toiminnanharjoittajien ympäristölupiin perustuvaa velvoitetarkkailua. Tulokset laajimmin tarkkailluista alueista esitellään raportissa, jonka Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus julkaisi maaliskuun 2023 alussa. Näkymiä-sarjaan kuuluva julkaisu löytyy Kansalliskirjaston Doria-palvelusta.

Suomen ympäristökeskus selvitti elokuussa Suomen merialueiden tilaa. Suomenlahden syvät pohjat olivat hapettomia ja rannikon syvien pohjien happitilanne oli heikentynyt, mikä heijastui myös kohonneina fosfaattifosforin pitoisuuksina ja vähentyneenä pohjaeläinten määränä. Saaristomeren happi- ja pohjaeläintilanne oli selvästi parempi kuin Suomenlahdella. Suomenlahden levämäärät näyttävät vähentyneen jokavuotisesta sinilevien esiintymisestä huolimatta.

Puuaineksen lisääminen ojastoihin, vesiensuojelurakenteisiin ja pienvesiin voi vähentää merkittävästi vesistöihin päätyvää ravinne-, kiintoaines- ja humuskuormitusta. Uuden tutkimuksen mukaan esimerkiksi fosforipitoisuudet alenivat jopa 30–50 prosenttia. Puhdistuminen on seurausta puuaineksen pinnalle muodostuvasta päällyskasvustosta ja sitä hyödyntävästä pohjaeläimistöstä. Puupuhdistamoilla on merkitystä myös hiilivarastoina, sillä uppopuu säilyy veden alla jopa tuhansia vuosia.

Nattsländor, sötvattensmärlor, dagsländor och knottlarver. I vattendragen i Nyland lever många olika bottendjur, vars livskraft beskriver vattnens status och belastning. Två nya rapporter om bottendjuren i åar, älvar och sjöar har färdigställts.

Vesiperhosia, purokatkoja, päivänkorentoja ja mäkärän toukkia. Uudenmaan vesistöissä elää monia erilaisia pohjaeläimiä, joiden menestyminen kuvaa vesien tilaa ja kuormitusta. Jokien ja järvien pohjaeläimistä on valmistunut kaksi uutta raporttia.

Eteläisellä Kallavedellä Kuopiossa on havaittu kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana vedessä keijuvien levien eli kasviplanktonin määrän kasvua. Kasviplanktonin runsaus on Kallavedellä nykyisin tasolla, joka ilmentää järven tyydyttävää ekologista tilaa. Järven ravinnekuormituksessa ja veden ravinnepitoisuuksissa ei tiedetä samaan aikaan tapahtuneen merkittävää kasvua, joten kasviplanktonin runsastumisen yksi mahdollinen syy voi olla ravintoverkon ylemmillä tasoilla tapahtuneet muutokset. Jyväskylän yliopiston akvaattisten tieteiden opiskelija Hanna Enroth selvitti Pro gradu -tutkimuksessaan, voidaanko Kallaveden levämäärän lisääntymistä selittää ylhäältä alaspäin tapahtuvalla ravintoverkkosäätelyllä. Ravintoverkko koostuu ravintoketjun eri tasoista, joita ovat tuottajat (tässä tutkimuksessa kasviplankton), ensimmäisen asteen kuluttajat (kasviplanktonia syövä eläinplankton) sekä toisen ja kolmannen asteen kuluttajat, eli pedot (mm. kalat ja vesiselkärangattomat, kuten sulkasääsken touk

Taimen on alkanut lisääntyä padotun Imatrankosken yhteyteen rakennetussa kaupunkipurossa. Kahdeksan vuotta sitten rakennettuun, luonnonmukaista jäljittelevään puroon on kehittynyt toimiva virtaveden ekosysteemi eliöyhteisöineen. Imatran kaupunkipuro osoittaa, että vesivoiman virtavesille aiheuttamia haittoja voidaan kompensoida luonnonmukaisilla elinympäristöillä voimalaitosten lähialueilla.

Koneoppimisen perinteiset luokitusalgoritmit pyrkivät oppimaan luokittelumallin useille ennalta määritetyille luokille. Tietyissä tilanteissa tietojen kerääminen joistakin luokista voi kuitenkin olla haastavaa. Väitöskirjassaan DI Fahad Sohrab kehitti lähestymistavan, jossa aliavaruuden optimointi ja yhden luokan luokittelumallin oppiminen täydentävät toisiaan mallin luokittelukyvyn parantamiseksi.

Kainuun ELY-keskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteistyöhankkeesta on valmistunut raportti, jossa vertaillaan velvoitetarkkailuohjelmia ja tarkkailumenetelmiä kaivostoiminnan alapuolisissa vesistöissä.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista Itämereen on valmistunut laaja katsaus. Sen mukaan Itämeren lämpötila, jääolot, happipitoisuus ja myös ekosysteemi muuttuvat ilmastonmuutoksen edetessä. Mallitutkimukset osoittavat kuitenkin, että suorilla ihmistoimilla on suurempi vaikutus Itämeren tilaan kuin ilmastonmuutoksella. Ravinnepäästöjen leikkaaminen on edelleen avainasemassa meren tilan parantamiseksi.