Riikka Szalain koskettava runokokoelma tutkii surun ja ilon sävyjä puolison menetyksen jälkeen27.9.2024 08:11:00 EEST | Basam Books | Tiedote
Kukko lensi kuusenlatvaan ja kiekui koko päivän. Minä nakkelin pudonneita käpyjä ikkunaan, kunnes tulit ulos. Sinun paitasi oli valoa täynnä, minun mieleni oli kirkas. Sinä tulit paidanhihat palaen. En minä sinua nähnyt, vaan itseni. Käärmeet vartioivat uniasi, mustasukkaiset kuun poikaset. Niiden veri, suolalla maustettu, makeus pisaroi pintaan. Siltä niityltä, josta minä sinulle kerroin, katosivat lampaat syksyllä, mutta tilalle ilmestyi myyriä. Ne elivät elämäänsä eteenpäin siitäkin huolimatta, että sinä et saattanut minua sinne asti seurata.