Rokokoo - Pohjoisia tulkintoja / WATTEAU / BERNDTSON / EDELFELT - Sinebrychoffin taidemuseo 28.5.- 6.9.2015

Näyttelyn on kuratoinut ranskalainen taidehistorioitsija Laura Gutman. Hän on 1800-luvun eurooppalaisen taiteen asiantuntija. Näyttelyn taustalla on vahva kerronnallisuus. - Se auttaa tunnistamaan samankaltaisia piirteitä teoksissa, puvuissa ja huonekaluissa, olivatpa ne alkuperäistä rokokoota, uusrokokoota tai niiden moderneja tulkintoja.

Pohjolassa rokokoohon liitetty mielikuva kevytmielisyydestä jäi vähemmälle, sen sijaan korostettiin valistusfilosofien ajattelua. Laura Gutmanin mukaan Suomessa painotettiin historiallista yhteyttä Ruotsiin aikana, jolloin Venäjä kiristi otettaan Suomen suuriruhtinaskunnasta.  Uusrokokoo oli poliittinen kannanotto venäläistämistoimia vastaan.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Serlachius-museoiden kanssa. Näyttely Markiisitar ja paroni - Pohjoinen uusrokokoo oli esillä kevättalvella Serlachius-museo Göstassa. Sinebrychoffin taidemuseossa nähtävää näyttelyä on täydennetty merkittävillä kansainvälisillä teoslainoilla muun muassa Louvresta ja Tanskan Kansallismuseosta. Musée d’Orsaysta on saatu lainaan useita ranskalaisen mestarin Ernest Meissonier’n (1815 - 1891) teoksia. Hänen maalaustaan ”Les Amateurs de peinture” (1860) pidetään Gunnar Berndtsonin teoksen ”Taiteentuntijoita Louvressa”(1879) esikuvana.

Näyttelyyn liittyy julkaisu Pohjoinen uusrokokoo, jonka artikkeleissa Laura Gutman ja Maria Vainio-Kurtakko avaavat uusrokokoon ajan taidetta ja ajattelua Pohjolassa.

Aikakauden puvussa

1800-luvulla, Ranskan vallankumouksen mullistusten jälkeen, ihannoitiin jälleen 1700-lukua sekä kuningashuoneeseen liittyvää rokokootyyliä. Taiteilijat tulkitsivat mennyttä aikaa uudella tavalla. Maalattiin pienikokoisia, kertovia maalauksia historian suurten hetkien sijaan. Maalauksissa viehättivät erityisesti aikakauden puvut ja sisustukset. Ranskassa Ernest Meissonier ja hänen seuraajansa olivat kuuluisia tyylisuunnan edustajia. Pohjoismaissa rokokoon aikakausi näkyi erityisen voimakkaasti taiteiden ja teatterin piirissä. Kuvaukset Suomen menneisyydestä osana Ruotsia nähtiin keinona vastustaa venäläistämistä. Valistusfilosofia valtasi uudelleen alaa vahvistaen Voltairen ajatusta ”valo tulee pohjoisesta”.

Pastoraalit maisemat

1800-luvun taiteenkeräilijöitä innostivat myös 1700-luvun pastoraalit, hetkellistä nautintoa korostavat elegantit maisemakuvat.  Antoine Watteaun ja hänen seuraajansa Jean-Baptiste Paterin sekä Nicolas Lancretin idylliset maalaukset olivat haluttuja. Teoksia oli vaikea löytää taidemarkkinoilta, joten niistä tilattiin kopioita. Pohjolassa ihastuttiin myös näihin aiheisiin. Maalauksia hankittiin Ruotsin ja Tanskan hovien kokoelmiin jo 1700-luvulla. Maalauksia tuli markkinoille myös Ranskan vallankumouksen myötä. 1800-luvun lopulla taiteilijat etsivät inspiraatiota keräilijöiden arvostamista pukukuvista.

Inspiraatio

Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmissa on lähes 200 piirustusta 1700-luvun puolivälistä. Piirustukset kuuluivat Albert Edelfeltille. Hän piti niitä Augustin Ehrensvärdin (1710 - 1772) teoksina, mutta piirustusten attribuointia tutkitaan nyt uudestaan. Augustin Ehrensvärd oli Suomenlinnan linnoituksen perustaja. Hänet tunnettiin myös matkapäiväkirjoistaan sekä topografisista kartoistaan. Niitä säilytetään pääasiassa Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa Tukholmassa ja Ehrensvärd-museossa Suomenlinnassa. Augustin Ehrensvärd opiskeli Pariisissa kaivertaja Nicolas IV de Larmessinin (1644 - 1755) johdolla, ja perusti Suomenlinnaan piirustuskoulun. Rokokoon hengen mukaisissa piirustuksissa ihmiset ovat pääosassa arkkitehtonisten näkymien ohella. Ihmisten puvut ja liikkeet on kuvattu yksityiskohtaisesti. Valmistellessaan pastellityötä Dalinin kevätlaulu, Edelfelt tutki piirustuksia ja teki niistä kopioita.

Pastellimaalaukset

Puuterin keveys ja pastellivärien herkkyys muistuttavat hienostuneesti 1700-luvun aatelistosta. Gustaf Lundberg (1695 - 1786) oli laajasti tunnettu taidokkaiden pastellitöidensä ansiosta jo elinaikanaan. Teoksia havittelivat erityisesti pohjoismaiset keräilijät 1800-luvun lopussa. Taiteilijat, muiden mukana Albert Edelfelt, ottivat jo hieman unohtuneen pastellitekniikan uudestaan käyttöön ja tutkivat vanhoja muotokuvia. 1700-luvun naisten henkevyys ja kepeys sai väistyä. Naisten katseen tuli tästedessuuntautua porvarillisen vaatimattomasti katsojasta poispäin.

Historia kuvissa

Helsingin yliopiston seinämaalaukset olivat Suomen kunnianhimoisin historiamaalausten tilaustyö. Yksi kuvatuista aikakausista nosti esiin valistusajan akateemisen Aurora-seuran. Seinämaalauskilpailuun (1891) osallistui myös Akseli Gallen-Kallela. Hän suhtautui intohimoisesti kaikenlaiseen koristemaalaukseen jo ennen Kalevalan tarujen myyttistä kuvaamista. Albert Edelfeltin ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti, mutta taiteilijan kuoltua työ jäi kesken. Eero Järnefelt nimitettiin viimeistelemään kesken jäänyt seinämaalaus. Teoksen monet säilyneet luonnokset kertovat Suomen menneisyyttä kuvanneen historiamaalauksen huippuhetkistä.

Puvut

Kallisarvoiset rokokoopuvut olivat omana aikanaan 1700-luvulla niin haluttuja, että Kustaa III pyrki hillitsemään tuhlailua tuomalla Ruotsiin kansallispuvun. Ylelliset ja raskaasti verotetut rokokoopuvut olivat Ruotsissa ja Suomessa harvinaisia. Pukujen luonteeseen kuului herättää huomiota. Rokokootyylin näyttävyyttä arvostetaan edelleen teatterissa ja elokuvissa. Taiteilija Helena Hietanen on inspiroitunut Marie Antoinetten (1755 - 1793) peruukeista. Hietasen rokokoovaikutteiset peruukit ovat kasvaneet yhä korkeammiksi. Lisäksi koristelu, kuten peruukin laelle ripustetut munat, viittaa rokokoopukeutumisen yltäkylläisyyteen. Suomen Kansallisoopperan vuonna 2005 esittämän Patarouva-oopperan kuoron puvut yltävät myös äärimmäisyyksiin. Jännittävistä materiaaleista tehdyt vannehameet vievät katsojat takaisin alati ihastuttavaan rokokooaikaan.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Serlachius-museoiden kanssa ja se on esillä Sinebrychoffin taidemuseon ensimmäisessä kerroksessa ja Punaisessa kellarissa 28.5. - 6.9.2015 välisenä aikana.

Näyttelykirja:
Pohjoinen uusrokokoo / Nyrokokon och Norden / Neo-Rococo and the North.
Toim. Laura Gutman ja Laura Kuurne. SKS. 2015. Kirjoittajat: Laura Gutman ja Maria Vainio-Kurtakko

Lisätietoja näyttelystä:
Museonjohtaja Kirsi Eskelinen, p. 0294 500 490, Kirsi.Eskelinen@siff.fi
Amanuenssi Salla Heino, p. 0294 500 468, Salla.Heino@siff.fi 

Oheisohjelmat ja tapahtumat:
Vastaava museolehtori Leena Hannula, p. 0294 500  475, Leena.Hannula@siff.fi 

www.siff.fi 

Lehdistömateriaali ja -kuvat
Markkinointisuunnittelija Eija Pekkanen, p. 0294 500 462, Eija.Pekkanen@siff.fi 

http://press.sinebrychoffintaidemuseo.fi/

Pääsymaksut:
- Rokokoo - Pohjoisia tulkintoja: 12/10 euroa, alle 18-v. maksutta,
vapaa pääsy kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 17-20
- Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseoon vapaa pääsy, museon 2. kerros

Opastukset: lauantaisin klo 14 suomeksi, ruotsiksi kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 13.
Opastilaukset: ma-pe klo 9-15 p. 0294 500 500, varaukset@kansallisgalleria.fi    

Avoinna:  ti, to, pe 11-18 / ke 11-20 / la, su 10-17 / maanantaisin suljettu
Esteetön sisäänkäynti museon itäpäädystä

Kuvatiedot:

Alexander Roslin
Malmö 1718 - 1793 Pariisi/Paris
Naisen muotokuva / Kvinnoporträtt / Portrait of a Lady, 1780
Öljy kankaalle, olja på duk, oil on canvas
Sinebrychoffn taidemuseo / Konstmuseet Sinebrychoff / Sinebrychoff Art museum
kuva / foto: Kansallisgalleria / Jukka Romu

Antoine Watteau
Valenciennes 1684 - 1721 Nogent-sur-Marne
Keinu / Gunga / The Swing
n. / ca 1712
Öljy kankaalle, olja på duk, oil on canvas
kokoelma / samling / Collection: Linder
Sinebrychoffn taidemuseo / Konstmuseet Sinebrychoff / Sinebrychoff Art museum
kuva / foto: Kansallisgalleria / Leif Stolpe

SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO
Bulevardi 40, 00120 Helsinki, p.+358 (0)294 500 460