Maltillinen fosforilannoitus riittää vihanneksille ja mansikalle

Vihannesten fosforilannoitussuositukset ovat Suomessa korkeita verrattuna muuhun pohjoiseen Eurooppaan. Riittävää fosforilannoitusta on pidetty tärkeänä erityisesti kylmän ilmaston takia.

Uusien tutkimustulosten mukaan vihannesten ja mansikan fosforilannoituksen tarve on usein pienempi kuin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmässä sallitut enimmäislannoitusmäärät. Tavoitteena pitää olla tasapainoinen fosforitase, jolloin lannoituksen määrä on likimain sadossa poistuvan fosforimäärän suuruinen. Satotason mukainen korjaus lannoitukseen on siis suositeltavaa.

– Vaikka fosforia tarvitaankin hyvän sadon tuottamiseen, liika on liikaa. Jatkuva fosforiylijäämä ja fosforin kertyminen maahan lisäävät fosforin huuhtoutumista pellolta salaoja- ja pintavaluntana. Vesistöihin joutuessaan jo yksi kilogramma fosforia voi tuottaa jopa kymmenen kuutiometrin suuruisen levämassan. Fosforilannoitusta onkin viime vuosikymmeninä rajoitettu päästöjen vähentämiseksi, toteaa erikoistutkija Risto Uusitalo Lukesta.

Fosforilannoituksen vaikutus satoon jäi odotettua pienemmäksi

Kolmevuotisissa sipuli- ja kaalikokeissa fosforilannoitus lisäsi satoa ainoastaan yhdellä koepaikalla kolmesta. Sipulikokeissa fosforilannoituksella saatu sadonlisä oli tällä koepaikalla keskimäärin seitsemän ja kaalikokeissa 20 prosenttia.

– Jo 20–30 kilon hehtaariannos lannoitefosforia riitti tuottamaan lähes enimmäissadon, vaikka ympäristökorvausjärjestelmän mukaan välttävän fosforiluokan lohkolla olisi mahdollista käyttää 80 kiloa fosforia hehtaarille, tutkija Terhi Suojala-Ahlfors Lukesta kertoo.

Muilla koepaikoilla fosforilannoitus ei vaikuttanut sipuli- tai kaalisadon määrään välttävän tai korkean fosforiluokan maassa. Porkkanakokeissa sato oli fosforilannoitetuissa koeruuduissa keskimäärin vain neljä prosenttia suurempi kuin ilman fosforilannoitusta viljellyissä ruuduissa.

Suojala-Ahlforsin mukaan maan fosforitilan vaikutusta vihannesten satotasoon ei tulosten perusteella voi vielä luotettavasti arvioida. Lisää tutkimustietoa tarvitaan, sillä tarkat lannoitussuositukset voivat perustua ainoastaan kattavaan aineistoon erityyppisiltä mailta.

Mansikkakokeissa viljavuustutkimuksen fosforiluku 20 milligrammaa litrassa maata oli riittävä sadontuoton kannalta turve-hiekkakasvualustassa. Sienijuurta sisältävässä peltomaassa hyvän kasvun ja sadon takasi pitoisuus, joka oli viisi milligrammaa litrassa. Uusissa suosituksissa olisi huomioitava sienijuurisymbioosin merkitys mansikan fosforin oton kannalta.

Fosforivarannon hyödyntämistä selvitettiin mallintamalla

Hankkeessa tarkasteltiin myös fosforilannoituksen taloudellista mallintamista. Esimerkkinä käytettiin sipuli-ohraviljelykiertoa. Vuotuisen fosforilannoituksen lisäksi satoon vaikuttaa maaperään kertynyt, kasveille käyttökelpoinen fosforivaranto. Mallin perusteella fosforivarannon kartuttaminen lannoittamalla on taloudellisesti perusteltua suurempien sipulisatojen saavuttamiseksi, jos maan fosforiluokka on matala. Jos fosforiluokka on korkea, maan oman fosforivarannon hyödyntäminen on taloudellisesti järkevää eikä lannoitetta kannata lisätä peltoon.

Luken tutkimuksessa määriteltiin tärkeimpien vihannesten ja mansikan satovaste fosforilannoitukseen ja arvioitiin lannoituksen taloudellista optimia. Kokeissa mitattiin erisuuruisten lannoitusmäärien vaikutusta sadon määrään, laatuun ja kasvien ravinteiden ottoon. Osa kokeista tehtiin vihannesviljelmillä. Hankkeen rahoittivat Maatilatalouden kehittämisrahasto ja Yara Suomi.

Tietolaatikko fosforista

• pellon muokkauskerroksessa on tyypillisesti 3 000–4 000 kg/ha fosforia
• noin 10 % tästä on kasveille käyttökelpoista
• viljavuustutkimuksessa mitataan helppoliukoisen fosforin määrä, jota on vain noin 10 % kasveille käyttökelpoisesta fosforista, tai 1 % fosforin kokonaismäärästä
• kasvit ottavat fosforia ainoastaan maanesteestä
• maassa vallitsee kemiallinen tasapaino eri fosforivarantojen välillä, eli maanesteeseen siirtyy maahiukkasten pinnoilta jatkuvasti uutta fosforia kasvien kuluttaessa sitä
• fosforia on kasveissa eniten juurten ja versojen kasvupisteissä ja siemenissä
• fosforin puutteessa useiden kasvien lehdenkärjet muuttuvat purppuranpunaisiksi
• ankarassa fosforin puutteessa lehdet jäävät pieniksi ja juurten kasvu on heikkoa

Lisätietoja julkaisusta: Vihannesten ja mansikan tasapainoinen fosfori- ja typpilannoitus