Eloisa tutkimus: Ikääntyvät ovat aktiivisia vapaaehtoistoiminnassa

Eloisa ikä -hankkeiden vapaaehtois- ja vertaistoimijoista moni oli ollut jo pidempään aktiivinen sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnassa. Moni heistä halusi käyttää kertynyttä osaamistaan omaksi ja toisten hyödyksi sekä tehdä jotakin, jolla on merkitystä. Vapaaehtoistyö toi myös rytmiä arkeen.

– Toisten auttaminen lisää usein kokemusta oman elämän mielekkyydestä. Eräs haastateltavamme sanoi, että ”jos mä pystyn häntä kannustamaan ja auttamaan, niin mä voin yhden ihmisen elämän tavallaan pelastaa”. Mahdollisuus auttaa oli hyvin palkitsevaa, tutkija Minna Pietilä kertoo.

Vapaaehtoistyö, kuten ryhmien vetäminen sekä tapahtumien ja retkien järjestäminen, vetosi varsinkin ulospäin suuntautuneisiin ja aktiivisiin ikäihmisiin, joiden toimintakyky oli jo alun perin kohtalaisen hyvä. Toiminta näytti ylläpitävän mutta usein myös vahvistavan heidän fyysistä ja psyykkistä hyvinvointiaan. Syntyi hyvän kierre.

– Ihmiset kokevat luontevimmiksi sellaiset toiminnan muodot, jotka vastaavat heidän henkilökohtaisia ominaisuuksiaan. Olisi tärkeää pohtia, houkuttelevatko olemassa olevat vapaaehtoistyön muodot vain tietynlaisia ihmisiä. Voisivatko myös vähemmän ulospäin suuntautuneet löytää mielekkäitä rooleja vapaaehtoistyössä? Tässä olisi kehitettävää, tutkija Marja Saarenheimo toteaa.

Vapaaehtoiset vetivät ryhmiä ja tarjosivat tukea ja läsnäoloa

Eloisa ikä -ohjelman hankkeista moneen sisältyi vapaaehtoistoimintaa. Esimerkiksi HelsinkiMissio oli ohjelmassa mukana keikkavapaaehtoistyön mallilla, jossa vapaaehtoiset toimivat saattajina, lähtivät seuraksi kauppaan tai teatteriin tai opastivat tietokoneen käytössä. Malli on jo levinnyt useille muille paikkakunnille.

Eläkeliiton Elämää käsillä -hankkeessa vapaaehtoiset vetivät ryhmiä, joissa tehtiin käsitöitä ja harjoitettiin luovuutta muutenkin. Sen Sastamalassa toteutettu Miehet ja kädentaidot -pilotti etsi tapoja houkutella myös miehiä toimintaan. Vertaisohjaajat kehittivät hankkeessa ryhmien kanssa ikämiehiä kiinnostavan ohjepankin. 
– Kokeilu osoitti, että ikämiehiä saadaan mukaan, kun sille luodaan sopivat puitteet. Tarvitaan tilat, idea ja muutamia innostuneita toiminnan aloittajia, kommentoi Marika Sarha Eläkeliitosta.

Suomen Raamattuopiston Säätiön Ollaan ihmisiksi! -hankkeessa koulutetut vapaaehtoiset vierailivat saattohoitopotilaiden luona Espoon sairaalassa. 
– On äärimmäisen palkitsevaa, kun saa kokea, että oma läsnäolo helpottaa toisen oloa. Kohtaamisissa ei aina ole edes sanoja – tai sanoja ei tarvita. Kyse on vain toisen vierelle pysähtymisestä ja pienen matkaa rinnalla kulkemisesta, aidosta läsnäolosta, kertoo vapaaehtoisten kommenteista Elina Lamminmäki SRO:sta.

Vapaaehtoiset tarvitsevat ammattilaisten tukea

Vapaaehtoiset ikäihmiset muodostavat Marja Saarenheimon mukaan järjestöissä tärkeän resurssin, jota ilman toimintaa olisi vaikea toteuttaa. Vapaaehtoiset toimivat ”tavallisen ihmisen” tiedoin ja taidoin, mutta joissakin tilanteissa tarvitaan ammattimaisempaa otetta. Varsinkin tällöin olennaista on myös ammattitaitoisten vetäjien taito valita, valmentaa ja kouluttaa vapaaehtoisia. Vaikeissa tilanteissa olevien ihmisten tukihenkilöinä toimivat vapaaehtoiset kokivat usein esimerkiksi tiedon ja psykologisen tuen tarvetta. Moni piti työnohjausta ja henkilökohtaista taustatukea edellytyksenä sille, että vapaaehtoistyötä ylipäätään voitiin tehdä.

Toiminnan vetäjien tulee korostaa ihmisten erilaisuutta ja jokaisen oikeutta valita, mihin ja miten paljon haluaa osallistua. Aktiivisten vapaaehtoisten voi olla vaikea esimerkiksi hahmottaa syitä jonkun toisen osallistumattomuuteen. 
– Monilla haastattelemillamme vapaaehtoisilla oli huoli siitä, ettei ikäihmisiä saada tarpeeksi liikkeelle osallistumaan tapahtumiin ja toimintoihin. Varsinkin yksinäisten tilannetta saatettiin surkutella ja samalla tuskailtiin, kuinka vaikeaa heitä oli saada aktivoitua. Toiminnan vetäjillä tulee olla silmää havaita myös eriarvoistavaa puhetta ja käytäntöjä sekä kykyä toimia niiden vähentämiseksi. Tällaisesta ammattitaidosta moni toiminnan vetäjä saikin myönteistä palautetta, Minna Pietilä sanoo.

Paljon jäisi tekemättä ilman ikääntyviä vapaaehtoisia

Kysymys julkisten palveluiden, yritystoiminnan sekä kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan suhteista on ajankohtainen. Edessä on väistämättä neuvottelu siitä, mitä kukin taho voi ja kykenee tekemään ja miten yhteistyötä tehdään.
– Monet tärkeät tehtävät jäisivät tekemättä tai huonosti hoidetuiksi ilman vapaaehtoisia. Hyvinvoinnin tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu pelkästään vapaaehtoistyön varassa. 

Eloisa ikä -tutkimus pähkinänkuoressa

Eloisa ikä -ohjelman tutkimuksessa tarkasteltiin, mitä STEAn avustusohjelman kehittämishankkeisiin osallistuminen merkitsi niissä mukana olleiden ikääntyneiden ihmisten arjelle, osallisuuden ja toimijuuden kokemuksille ja psykososiaaliselle hyvinvoinnille.
Tutkimuksen pääasiallisia aineistoja olivat määrällinen kysely (N=529) ja laadullinen haastattelu (N=92), joita kerättiin ympäri Suomen vuosina 2014-2015. Tutkimukseen osallistuneet olivat 55–98-vuotiaita. 
Tutkimuksen toteutti Vanhustyön keskusliiton Eloisa ikä -ohjelmakoordinaatio. Tulokset on koottu "Ilmeikäs arki - Tutkimus ikääntyneistä ihmisistä järjestöjen kehittämistoiminnassa" -julkaisuun.