Onko 11 teoksen runokokoelman yhtäaikainen julkaisu Suomen ennätys?

Puhuttava runo hiipii lukijansa tai kuulijansa ihon alle, havahduttaa ajattelemaan ja puhuttelee inhimillisyydellään. Runosarjan taiteellisesti korkealaatuiset teokset lähestyvät elämää ja sen haasteita rehellisesti, avoimesti ja rohkeasti. Sarjan teokset pyrkivät henkilökohtaiseen, hedelmälliseen ja elähdyttävään vuoropuheluun lukijan kanssa. Puhuttava runo nostaa esille inhimillisen kokemuksen monimuotoisuuden viisaasti ja hienosäikeisesti. Sarjan runoteokset tarjoavat heijastuspinnan lukijan omille tiedostamattomillekin kokemuksille ja tunteille, niin suruille kuin iloille. Puhuttava runo kokoaa yhteen runoilijoidensa vahvuudet muodostaen kokeilevasta elämäntaitorunoudesta koostuvan tuoreen ja monivivahteisen kokonaisuuden.

Kaisa Kuurneen esikoisrunoteos Tuhatasteinen liekki käsittelee elämän murtumia, kirvonneita sidoksia ja naiseuden kasvavaa voimaa, joka löytyy tyhjästä tilasta, "valkoisesta luolasta jonne kuolet josta synnyt". Paljaaksi riisutusta ytimestä punoutuu uusia säikeitä, joissa eletyt suhteet, unenomaiset näyt ja arkiset esineet yhdistyvät. Teoksen yhteiskuntakriittinen ulottuvuus nousee kristillisten rukousten muotoon kirjoitetuista rukouksista, joissa isän ja pojan sijaan kutsutaan äitiä, sisaria, villinaista ja noitaa. Runojen kieli on värikylläistä, symbolista ja pelkistettyä. Väkevä ilmaisu jättää lukijaan jäljen.

Wilma-Emilia Kuosan Titaanisydämen anatomia on Y-sukupolven rakkaustarina, yhden ihmissuhteen tulinen kehä. Se on rohkeiden runojen avulla kerrottu tarina siitä, mitä tapahtuu ihmiselle joka rakastuu auttamattomasti alkoholistiin. Mitä tapahtuu kun alkuhuumasta jää käteen vain krapula? Tarina sijoittuu Helsingin yöelämään ja maalaa kaupungista märän kuvan.

Kiia Kakon Pyhä voima -teos näyttää naisen halun ja siirtymäriitit tavalla joka taivuttaa yhteiskunnan normeja. Nainen kulkee läpi seksuaalisen heräämisen, rakkauden, verenvuodon ja äitiyden. Runot kertovat keholliset kokemukset ja tunteiden rosoisuuden, himo ja haavoittuvaisuus kulkevat käsi kädessä.

Essi Jokisen runoteos Terve, mieli kaivautuu mielenterveysongelmien teemaa käsitellen minuuden rakenteisiin ja kaavojen hajoamiseen. Runojen puhuja tarkastelee sairaalan valkoisten seinien heijasteissa pohjaa, jolle ei ole mahdollista rakentaa mitään. Ainoa vaihtoehto on lähteä purkamaan minuutta. Tässä vyörytyksessä todellisuus ja sen rajat asettuvat kyseenalaisiksi, ja potilas sulautuu johonkin, missä rooleilla ei enää ole merkitystä.

Marja Leena Viitanan teos Läikytän vähän teetä -kokoelman runot kiertelevät elämän näkymättömien pohjavirtojen imussa. Ne pulpahtavat noista pohjavirroista pintaan välillä pieninä humoristisina saarekkeina, välillä ihmisten elämän kivun ja haavoittumisen pysähdyspaikkoina. Runot katselevat ohi virtaavia maisemia ja asettuvat lopulta hiljaisuuden tilaan, jossa kuuluvat ainoastaan sydämenlyönnit.

Laura Palanteen Haamutiedostoja on runokokoelma traumaa seuraavasta sumusta, muistamisesta ja epävakaasta arjesta. Lapsuusmuistot, mustelmat, nettisivut, esikuvat ja taikaesineet muodostavat uuden vaihtoehtoisen todellisuuden. Kokoelma kuvaa epäluottamusta ympäröivään maailmaan, sekä omaan pärjäämiseen. Runojen puhuja pohtii kuinka olla läsnä omassa kehossaan ja nykyhetkessä kun mielen taustalla toistuvat hallitsemattomasti katkonaiset muistot.

Petri Merenlahden runoteoksessa Minä yksin voin tehdä sinusta ehjän taas kohtaavat kaipuu ja syyllisyys, toden rajat ja unelmien valta. Mies saa yllätyspostia nuoruuden rakastetultaan, joka katosi. Mitä naiselle tapahtui? Miksi taivaan kosketuksesta menee rikki, ja miksi jumalten vierailut päättyvät huonosti?

Torsti Lehtisen Matissen kappeli on eräänlainen runollis-aforistinen omakuva. Se on matkakertomus 50 vuotta kestäneestä etsinnästä. Aina uuden kirjan julkaistessaan hän kysyy, onko tämä teos Matissen kappeli. Yksikään ei ole vielä ollut. Eikä ole tämäkään.

Tuomas Alatalon Olen uneni vallaton valtias on puhutteleva niin aiheiltaan kuin syntytarinaltaankin. Alatalon kirjoittamiselle haasteensa asettaa vaikea CP-vamma, jota hän käsittelee myös joissakin runoissaan. Alatalon runot perustuvat ylipäätään vahvasti hänen omaan kokemusmaailmaansa – niissä esiintyvät sopusoinnussa pannuhuoneen kupariputket ja nuoruusvuosien junamatkat. Alatalon mukaan kieli on hänelle erityinen kokeilujen ja leikittelyn alue.

Miika Nuutisen Tietämisen hetket jättivät minut käsittelee rehellisesti ja syvällisesti Nuutisen avopuolison itsemurhaa, siitä seurannutta surua, traumaperäistä stressihäiriötä ja hidasta toipumista. Teos on yhteiskunnallisesti puhuttava teos. Harvoin suomalaisessa kirjallisuudessa on käsitelty kyseistä aihetta näin avoimesti. Se antaa lohtua lukemattomille itsemurhan tehneiden omaisille.

Markus Jääskeläisen Matkoilla, poissa teoksen mukana lukija pääsee yksinäiselle matkalle. Sen varrelta hän löytää itsenäisestä pärjäämisestä ammennettua voimaa ja murusia itsestään. Matkoilla, poissa on vaikuttava kokemus riittävyydestä ja itsensä löytämisestä.

Anna runon puhuttaa!

Tervetuloa Puhuttava runo -iltaan Akateemisen kirjakaupan 2. kerroksen esiintymisnurkkaukseen 12.2.2020 klo 17.00 - 18.00. Mukana ovat lähes kaikki runoiljat.