Akatemiaprofessori Matti Latva-aho on kokenut kaikki G:t

”Tämä on liian vaikeaa sinulle.”

”Niinkö?”, ajatteli Matti Latva-aho aikoinaan parikymppisenä suorittaessaan harjoittelua suuressa suomalaisessa ICT-yrityksessä (tiedät varmaan missä.) Kyse oli tietoliikennejärjestelmän suunnittelusta, ja kyseisen lausunnon antoi Latva-ahon esimies. ”No, me pohjoissuomalaiset olemme usein niin pölijiä, että jos meille sanoo jonkin olevan mahdotonta, teemme sen ihan varmasti”, Latva-aho naurahtaa.

Latva-aho aloitti elektroniikan ja tietoliikennetekniikan opintonsa Oulun yliopistossa vuonna 1987. 1990-luvun alkupuoli oli Suomessa suuren laman aikaa ja harjoittelupaikkoja oli vaikea saada. Latva-aho oli onnekas saadessaan paikan, jota seurasi työjakso yrityksen matkapuhelintoiminnoista tuolloin vastanneessa Nokia Mobile Phonesissa. Alun perin Latva-aho suunnitteli uraa teollisuudessa, mutta kohtalo päätti toisin. Hän tajusi, etteivät hänen valmiutensa vielä riittäneet työssä, joten hän ilmoittautui lisäkursseille ja suoritti yliopistossa syventäviä opintoja ilman aikomustakaan hankkia tutkintoa, pelkästään osaamista.

Sitten hänelle tarjottiin paikkaa yliopiston tutkimushankkeessa. ”Tarkoitus oli osallistua tähän yhteen hankkeeseen yliopistolla ja palata sitten Nokialle. No, tässä sitä ollaan”, Latva-aho toteaa professorina.

Latva-aho ihastui tutkimustyöhön ja tutkijan työn mukanaan tuomaan tietynlaiseen vapauteen, jonka mukana tulee myös vastuu.

”Tutkijana olet todellakin oman onnesi seppä. Jos olet aktiivinen ja pidät silmäsi ja korvasi auki sekä olet avoin uusille mahdollisuuksille, voit luoda erittäin mielenkiintoisen uran. Yrityksessä työskentely on erilaista: työtä tehdään yrityksen tavoitteiden eteen, mikä on tietysti tärkeää sekin, mutta laadukkaan tutkimuksen tekijälle on tarjolla useampia polkuja”, Latva-aho selittää.

Latva-aho on uppoutunut vuosikymmenten ajan syvälle radioteknologian ja mobiilin viestinnän maailmaan, ja hän on kaikkien langattomien verkkoteknologioiden konkari, uusimpana 6G. Tutkijana hän sanoo käytännön ongelmien ratkaisemisen motivoineen häntä aina teoreettisen tutkimuksen vastapainona.

”Minulle teoria on vain yksi työkalu työkalupakissa. Olen aina halunnut ratkaista ongelmia, jotka vaikuttavat arkeen tai käytännön elämään. Tämä on ollut johtava periaatteeni jo urani alkuajoista. Entinen pomoni oli oikeassa siinä mielessä, että tietoliikenne- ja viestintäjärjestelmän suunnittelu vaatii monen eri alan laajaa tietämystä, eikä teoria pelkän teorian vuoksi ole koskaan ollut vahvuuteni. Haluan saada asioita aikaan”, sanoo Latva-aho.

Tärkeä käännekohta

Kunnianhimoisena tutkijana Latva-aho kertoo vuonna 1998 valmistuneen tohtorinväitöskirjansa olevan yksi tärkeimmistä henkilökohtaisista saavutuksista. Hän kertoo väitöskirjan teon kestäneen ja epäilleensä monta kertaa työn loppuun saattamista ja tohtorin arvon saamista. Lopulta pitkä työ kuitenkin palkittiin ja Latva-aho sai Suomen tekniikan alan parhaan väitöskirjan palkinnon.

Väitöskirjansa valmistuttua Latva-aho oli jälleen tienristeyksessä yliopisto- ja yritysuran välillä. Hän harkitsi paluuta Nokialle vastavalmistuneena tohtorina. Tuolloin elettiin 1990-luvun loppua ja matkapuhelinalan kuuminta nousukautta niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Oulun yliopistossa tietoliikennetutkimuksen tulevaisuus näytti kuitenkin vähän huolestuttavalta.

Yliopiston langattoman tietoliikenteen keskus CWC (Centre for Wireless Communications) oli valinnan edessä – joko keskus suljettaisiin lopullisesti tai luotaisiin uusi alku. Tämä merkitsi myös sitä, että Latva-ahonkin olisi kohta tehtävä oma valintansa.

”CWC:n silloinen johtaja seurasi monia muita ja lähti teollisuuden palvelukseen. Tuohon aikaan yritykset rekrytoivat kiivaasti tutkijoita ja ala veti puoleensa kaikkia resursseja yliopistoista. Jokin päätös oli tehtävä CWC:n suhteen, ja minua pyydettiin vetämään sitä väitöskirjani valmistumisen jälkeen”, Latva-aho kertoo.

Haasteista pitävä Latva-aho vastasi ”kyllä”.

CWC:n henkilöresurssien niukkuuden vuoksi Latva-ahon täytyi käynnistää tutkijoiden rekrytointi ulkomailta vuosien 1998 ja 1999 aikana. CWC:stä haluttiin tehdä todella kansainvälinen ja siinä onnistuttiin: nykyään CWC on monikulttuurinen yhteisö, jossa työskentelee lähes 200 ihmistä yli kolmesta kymmenestä maasta.

”CWC on harvinainen tutkimusryhmä, joka on pysynyt vahvana ja onnistunut kasvamaan yliopistossa mahtavaksi tutkimusyksiköksi, myös globaalissa mittakaavassa. Salaisuutemme tähän on, että olemme pystyneet keskittymään tutkimukseen. Kaikki CWC:n saavutukset ovat olleet mahdollisia, koska olemme toimineet tiiminä. Ydinhenkilöt ovat pysyneet ryhmässä, mikä on harvinaista. Tavallisesti tutkimusryhmät ottavat vapaata sivuhankkeita varten, käynnistävät startupeja, tekevät omia projektejaan, mutta täällä me olemme todella puhaltaneet yhteen hiileen. Se on osoitus CWC:n luonteesta ja yhteisöstämme”, Latva-aho selittää.

Vaikka Latva-aho on ollut äänitorvena monille uransa aikaisille tapahtumille ja löytänyt itsensä valokeilasta, hän korostaa kaikkien saavutusten olevan yhteisten ponnistelujen tulosta. Saavutukset ovat aina yhteisiä, ”me” olemme tehneet kaiken yhdessä. Itse asiassa häntä täytyy vähän painostaa myöntämään, että akatemiaprofessorin arvo ja nimitys 6G Flagship -ohjelman johtajaksi olivat upeita saavutuksia hänelle henkilökohtaisesti. Nopeasti hän haluaa korostaa, että 6G Flagship on ”yhteisen tavoitteen eteen tekemämme työn kruununjalokivi.”

6G Flagship -ohjelman tuoma muutos

Ennen 6G Flagship -ohjelmaa Latva-aho oli miettinyt vaihtoehtojaan työn suhteen. Hän oli tarkoituksella vetäytynyt taka-alalle ja miettinyt, miten parhaiten käyttäisi akatemiaprofessorin arvoaan. Ehkäpä hän lähtisi pidemmäksi aikaa ulkomaille? Ehkä hän rauhoittaisi hiukan kiireistä aikatauluaan? Ehkä hän miettisi rauhassa mitä tekisi seuraavaksi? Sitten hän kuuli uutisen, joka järisyttäisi koko yliopistoa.

”Olimme euforisen onnellisia. Emme voineet uskoa tulleemme valituiksi ja saaneemme tällaisen määrän rahoitusta. Ensimmäiset kuukaudet olivat meille kaikille kuin unta, se tuntui epätodelliselta. Olimme tietysti todella iloisia, mutta samalla se merkitsi suurta muutosta”, Latva-aho selventää.

Kaikki alkoivat toimia. Suunnitelmia tehtiin viikko viikolta. Miten saada tämä valtava tutkimushanke vauhtiin, miten tiedottaa siitä, miten saada kansainvälistä näkyvyyttä.

”Käärimme hihat ja aloimme töihin. Halusimme ensin saada kaiken käyntiin ja toimintaan sekä rakentaa kansainvälistä näkyvyyttä ja tietoisuutta toisena toimintavuotena. Sitten Yhdysvaltain presidentti twiittasi 6G:stä, ja yhtäkkiä olimmekin huomion keskipisteessä. Asiat lähtivät etenemään nopeasti”, kertoo Latva-aho.

Kaikki kasvoi eksponentiaalisesti, ja nopeus vaati myös veronsa. Latva-aho matkusti ympäri maailmaa kovalla vauhdilla, kävi konferensseissa, verkostoitui ja käynnisti yhteistyötä rakentaen siltoja akateemisten ja teollisten toimijoiden välille. Yhtäkkiä Oulu oli yksi 6G-tutkimuksen keskuksista ja Latva-aholla riitti kysyntää.

”En ole koskaan pelännyt työtä, ja tämä mahdollisuus antoi minulle energiaa. Olin todella innoissani, mutta samanaikaisesti uupunut. Työtä oli niin paljon. Mutta meillä on uskomattoman upea tiimi, ja me jaamme sekä vastuut että työkuorman. Me teemme tätä yhdessä”, Latva-aho pohtii.

Mitä on varalla tulevaisuutta varten?

Tätä vuotta leimanneet poikkeukselliset olosuhteet ovat vaikuttaneet koko maailmaan, niin myös 6G Flagship -ohjelmaan. Kaikki ovat työskennelleet etänä, ja toinen 6G Summit järjestettiin virtuaalisena vain muutaman viikon, oikeastaan jopa päivien varoitusajalla.

Latva-ahon matkapäivät vähenivät nollaan, mistä hän on tyytyväinen. Nyt hänellä on enemmän aikaa ladata akkuja luonnossa. Se on hänelle hyvin tärkeää. Latva-aho on ollut ahkera kalamies jo lapsesta asti, ja usein hän herää aikaisin aamulla kokemaan verkot ennen töihin lähtöä. Talvisin hän harrastaa murtomaahiihtoa ja kertoo ratkaisseensa monta työongelmaa metsässä luonnon ääniä kuunnellen ja eläimiä tarkkaillen.

Tasapainoinen elämä antaa hyvät eväät selkeään keskittymiseen. Latva-aho on yhtä kunnianhimoinen kuin aina, eikä hän edelleenkään halua helppoja ratkaisuja. Flagship-ohjelmassa tapahtuu uusia ja jännittäviä asioita ja vauhti kiihtyy entisestään. Mutta Latva-ahon katse on koko ajan tulevassa.

”Kerroin ydintiimillemme, että ohjelman päättyessä meillä täytyy olla seuraava professorisukupolvi valmiina ottamaan vetovastuu. Meidän on oltava tilanteessa, jossa nuoremmat ottavat kapulan vastaan ja potkaisevat meidät veteraanit ulos. Tilanne vaikuttaakin erittäin hyvältä”, Latva-aho myhäilee.