FinWeight-tutkimus: lihavuus heikentää työkykyä ja lisää sairauspoissaoloja – tunnistaminen sairaudeksi edistäisi hoitoa Suomessa, asiantuntijalääkäri sanoo

Lihavuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Vuonna 2017 kolmekymmentä vuotta täyttäneistä suomalaisista lähes kolme neljäsosaa miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia ja noin joka neljäs lihava.^1,2 Lihavuus altistaa monille sairauksille, heikentää toimintakykyä ja lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä.³ Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan lihavuus ja siihen liittyvät liitännäissairaudet aiheuttavat 1,4–7,0 prosenttia Suomen terveydenhuollon kustannuksista.4

6.11. julkaistussa FinWeight-tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa lihavuuden yhteyttä elämänlaatuun ja työkykyyn laajasti koko suomalaisessa aikuisväestössä.
”Tutkimus auttaa meitä tarkastelemaan lihavuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia ja löytämään keinoja parantaa työikäisten hyvinvointia”,kertoo tutkimusryhmään kuuluva professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopistosta.

Tulokset osoittivat, että lihavat kokivat sekä fyysisen että psyykkisen toimintakykynsä normaalipainoisia heikommaksi. 67–70 prosenttia tutkimukseen osallistuneista lihavista koki elämänlaatunsa hyväksi tai erittäin hyväksi, kun normaalipainoisilla vastaava osuus oli 82 prosenttia.Lihavista 63–67 prosenttia koki, että heillä on riittävästi energiaa päivittäisiin aktiviteetteihin, kun normaalipainoisista näin koki 80 prosenttia.⁵

Myös erot työkyvyssä olivat tilastollisesti merkitsevät. Kun 90 prosenttia normaalipainoisista koki työkykynsä hyväksi tai erittäin hyväksi, lihavista samoin koki 73 prosenttia, vaikeasti lihavista 69 prosenttia ja sairaalloisen lihavista 53 prosenttia. Psyykkisen työkykynsä arvioi hyväksi 72–75 prosenttia lihavista ja 85 prosenttia normaalipainoisista. Lihavien ja vaikeasti lihavien ryhmissä myös sairauspoissaoloja raportoitiin enemmän.⁵

Tutkimus toi esiin myös positiivisen tuloksen. Vaikka lihavuus vaikutti kaikkiin muihin tutkittuihin elämänlaadun osa-alueisiin, ihmissuhteisiinsa lihavat olivat yhtä tyytyväisiä kuin muutkin. 

FinWeight-tutkimuksen aineistoon kuului 4 956 FinTerveys 2017 -tutkimuksen terveystarkastukseen satunnaisesti valittua täysi-ikäistä henkilöä. Elämänlaatua eri painoindeksiryhmissä selvitettiin EUROHIS-QOL 8 -elämänlaatumittarilla, ja koettua psyykkistä ja fyysistä työkykyä sekä työpoissaolojen määrää kartoitettiin kyselylomakkeella. Tutkimuksen toteutti MedEngine yhteistyössä THL:n, Helsingin yliopiston ja Novo Nordiskin kanssa. FinTerveys-aineistoon haettiin käyttölupa THL Biopankista. ⁵

Tunnistaminen sairaudeksi edistää lihavuuden hoitoa

FinWeight-tutkimusryhmään kuuluva asiantuntijalääkäri Tero Saukkonen Novo Nordiskilta kertoo, että kyseessä on ensimmäisiä suomalaisia tutkimuksia, joissa on tarkasteltu lihavuuden yhteyttä myös psyykkiseen hyvinvointiin. Novo Nordiskin tavoitteena onkin muuttaa koko lihavuuteen liittyvää keskustelua.

”On tärkeää, että tieto lihavuudesta lisääntyy ja pystymme näkemään sen moninaiset vaikutukset elämänlaatuun. Tiedämme, että lihavuus aiheuttaa suoria terveysvaikutuksia ja lisää riskejä esimerkiksi diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, uniapneaan ja nivelrikkoon. Lääkärinä ensimmäinen ajatus lihavuudesta ovatkin usein lisäsairaudet ja niiden ehkäisy, mutta yhtä lailla pitäisi ajatella myös psyykkistä hyvinvointia, toimintakykyä ja työssä jaksamista. Tämä antaa paremmat avaimet sen hoitoon”, Tero Saukkonen sanoo.

Saukkosen mukaan keskeinen askel lihavuuden hoidossa on tunnistaa se sairaudeksi. Keväällä päivitetyissä Käypä hoito -suosituksissa todetaan, että lihavuus on pitkäaikaissairaus, jossa rasvakudoksen määrä on energiansaannin ja -kulutuksen epäsuhdan vuoksi lisääntynyt liiallisesti², ja esimerkiksi WHO on määritellyt lihavuuden sairaudeksi jo vuonna 1948⁶. Käytännön tasolla lihavuudesta puhutaan Suomessa kuitenkin usein edelleen vain yksilön elämäntapavalintana, eikä perusterveydenhuollossakaan ole vielä riittävän systemaattista lähestymistä sen hoitoon.

”Kun tunnistetaan, ettei lihavuudessa ole kyse ainoastaan yksilön valinnoista vaan sairaudesta, jonka yleistymisestä koko yhteiskunnalla on vastuu, saadaan enemmän työkaluja sen hoitoon. Sairausmääritelmä velvoittaa yhteiskunnan tukemaan lihavuuden hoitoa ja mahdollistaa pääsyn siihen tasapuolisesti asuinpaikasta tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Toimiva hoitoketju tuo myös säästöjä, kun lihavuuden aiheuttamia terveyshaittoja pystytään vähentämään. Nyt hoidon saaminen on usein sattumanvaraista”, Saukkonen sanoo.

Vastuu koko yhteiskunnalla

Lihavuuden syyt ovat moninaiset, ja siksi myös sen hoidon tulisi olla monimuotoista ja moniammatillista. Lähtökohtana on aina elintapahoito, jota muut hoitomuodot voivat täydentää.

”Epäterveellisen välttämisen sijaan on parempi kannustaa ja motivoida terveelliseen. Ruokatottumuksissa ei kannata puhua vain siitä, että vähennetään kaloreita tai syödään vähemmän. Dieetit voivat laihduttaa nopeasti, mutta usein kilot myös palaavat takaisin. Kun halutaan pitkäaikaisia tuloksia, täytyy tarkastella ennemmin ateriarytmiä, annoskokoja ja ravitsemuskoostumusta”, Tero Saukkonen sanoo.

Myöskään liikunnan lisääminen ei välttämättä tarkoita yksittäisten liikuntasuoritusten määrän kasvattamista vaan arkiaktiivisuuden lisäämistä. ”Vähemmän istumista, enemmän jalkeilla”, Saukkonen summaa. Terveydenhuollon ammattilaisen kanssa voidaan rakentaa yksilöllinen hoitosuunnitelma, johon voi sisältyä elintapa- ja ravitsemusohjauksen lisäksi myös ruokahalun alentamiseen perustuvaa lääkehoitoa sekä tietyissä tapauksissa kirurgista hoitoa.

Lihavuuden hoito ei kuitenkaan ole pelkästään terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaan käsissä vaan vaatii myös läheisten ja koko yhteiskunnan tukea. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla kotona opitut ruokailutottumukset heijastuvat läpi elämän. Toisaalta lihavuuden lisääntyminen liittyy vahvasti ympäristöön: epäterveellinen ruoka on usein terveellistä edullisempaa ja annoskoot kasvavat.

Lihavuuteen voidaankin vaikuttaa niin ruohonjuuritasolla kotona, neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa kuin politiikan kautta esimerkiksi elintarvikkeiden verotuksessa.

Tero Saukkosen mukaan yksi este hoidolle on myös se, että lihavuuskeskustelussa lyödään edelleen tarpeettomia leimoja, jotka vaikeuttavat avointa keskustelua ja hoitoon hakeutumista. ”Lihavuus on aina monen tekijän tulos. Syyllistämisestä pitäisi siirtyä ratkaisujen etsimiseen. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita juuri sellaisina ja sen kokoisina kuin ovat. Jos ihminen kuitenkin itse kokee, että lihavuus heikentää elämänlaatua, sen hoitoon pitäisi saada asiantuntevaa tukea. Hoidon kanssa ei tarvitse jäädä yksin.”

 

Lisätiedot:

Tero Saukkonen, lääketieteellinen johtaja, Novo Nordisk Farma Oy

p. 040 843 3339, tskk@novonordisk.com

 

Lähteet:

1 Lihavuutta mitataan niin sanotulla painoindeksillä (Body Mass Index, BMI). BMI lasketaan jakamalla ihmisen paino tämän pituuden neliöllä (kg/m²). Jos BMI ylittää arvon 25, mutta on alle 30, puhutaan ylipainosta eli lievästä lihavuudesta. BMI 30–34,9 osoittaa merkittävää lihavuutta, BMI 35–39,9 vaikeaa lihavuutta ja BMI ≥40 sairaalloista lihavuutta. Painoindeksi. Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01001. Katsottu 21.9.2020.

2 Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), raportti 4/2018, Helsinki 2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8. Katsottu 21.9.2020.

3 Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 3.3.2020. https://www.kaypahoito.fi/hoi50124. Katsottu 21.9.2020.

4 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL: Lihavuus laskuun. Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta – Kansallinen lihavuusohjelma 2012–2015. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110503/URN_ISBN_978-952-245-948-0.pdf. Katsottu 23.10.2020..

5 Vesikansa A, Jokelainen J, Mehtälä J, Mutanen K, Lundqvist A, Laatikainen T, Ylisaukko-oja T, Saukkonen T, Pietiläinen K. Lihavuuden yhteys elämänlaatuun ja työkykyyn suomalaisessa aikuisväestössä. Suomen Lääkärilehti 2020. 

6 James WPT. WHO recognition of the global obesity epidemic. Int J Obes 2008; 32: S120–S126.

FI20NNG00039