Maanpaossa elävät uiguurivanhemmat erossa lapsistaan: “Lapseni ovat Kiinan hallituksen käsissä”

Amnesty International julkaisee tänään kuuden uiguuriperheen tarinat, jotka kertovat karua kieltä uiguurien kohtelusta Kiinassa. Haastatellut vanhemmat elävät maanpaossa ja heidät on erotettu nuorimmillaan vain viisivuotiaista lapsistaan. 

Haastatellut perheet olivat lähteneet Kiinasta juuri ennen kuin uiguurien ja muiden vähemmistöjen vaino kiihtyi vuonna 2017. Lähtiessään vanhemmat eivät osanneet ajatella, etteivät enää saisi yhteyttä Kiinaan jääneisiin lapsiinsa. Nyt he eivät voi vainojen takia palata maahan lastensa luo, eivätkä lapset voi lähteä Kiinasta vanhempiensa luo. 

Monet lapsista jätettiin sukulaisten hoivaan Xinjiangiin. Useat haastateltujen lapsista on sittemmin sijoitettu “orpokoteihin” tai sisäoppilaitoksiin sen jälkeen, kun heistä huolehtineet isovanhemmat tai muut sukulaiset on viety niin kutsutuille uudelleenkoulutusleireille. Tämän myötä yhteys lapsiin on katkennut kokonaan. 

“Ulkomailla asuvat uiguurit kertovat harvoin julkisesti heihin ja heidän perheisiinsä kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista, koska pelkäävät Kiinan viranomaisten kostavan heidän yhä kotimaassa asuville sukulaisilleen. Amnestyn haastattelemat toivovat, että jakamalla tarinansa he voisivat saada lapsensa luokseen”, kertoo Amnestyn Kiina-tutkija Alkan Akad. 

”Uiguurivanhempien kertomukset ovat sydäntä särkeviä, ja silti vain pintaraapaisu toisistaan erotetuksi tulleiden uiguuriperheiden kärsimyksestä. Kiinan hallituksen on lopetettava käsittämättömän julmat toimenpiteensä Xinjiangissa ja varmistettava, että lapset pääsevät vanhempiensa luo niin pian kuin mahdollista”. 

“Emme ole kuulleet tyttäriemme ääniä 1594 päivään” 

Amnestyn haastattelemat Omer ja Meryem Faruh lähtivät vuonna 2016 Kiinasta Turkkiin sen jälkeen, kun poliisi oli vaatinut heitä luovuttamaan passinsa. He joutuivat jättämään kaksi nuorinta lastaan, silloin viisi ja kuusivuotiaat, isovanhempien luo, koska lapsilla ei vielä ollut omia matkustusasiakirjoja.  

Myöhemmin Omer ja Meryem saivat kuulla, että heidän sukulaisensa oli viety uudelleenkoulutusleireille. He eivät ole saaneet mitään tietoja lapsistaan tämän jälkeen. 

“Emme ole kuulleet tyttäriemme ääniä 1594 päivään. Itkemme vaimoni kanssa öisin, sillä yritämme peittää surumme muilta lapsiltamme, jotka ovat täällä kanssamme”, Omer kuvaili Amnestylle. 

Mihriban Kader ja Ablikim Memtinin pakenivat niin ikään vuonna 2016 poliisin vainoamina Kiinan Xinjiangista Italiaan. Heidän neljä lastansa jäivät väliaikaiseksi tarkoitettuna ratkaisuna Kiinaan isovanhempien luokse. Pian isoisä joutui kuulusteltaviksi ja isoäiti pidätetyksi.  

Mihriban ja Ablikim eivät voi itse palata maahan hakemaan lapsiaan pidätyskeskukseenjoutumisen riskin vuoksi. Perheen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että Mihribanin ja Ablikimin 12–16-vuotiaat lapset matkustivat Shanghaihin Italian konsulaattiin hakemaan viisumeita. Poliisi otti kuitenkin lapset kiinni ja sijoitti heidät orpokotiin. 

”Lapseni ovat Kiinan hallituksen käsissä, enkä tiedä, pääsenkö tapaamaan heitä enää koskaan elinaikanani. Eniten minua satuttaa se, että lapsilleni tämä tuntuu samalta kuin se, ettei heillä enää olisi vanhempia, kuin heidän vanhempansa olisivat kuolleet ja heistä tullut orpoja”, lasten äiti Mihriban kuvaa. 

Vuodesta 2017 lähtien arviolta yli miljoona ihmistä on pidätetty Kiinassa mielivaltaisesti. Xinjiangin alueella sijaitsevilla uudelleenkoulutusleireillä ihmisiä on kidutettu ja kaltoinkohdeltu. Pääasiassa uiguuritaustaisia vangittuja on pakotettu sopeutumaan Kiinan valtakulttuuriin ja heidän mielipiteitään on pyritty muokkaamaan poliittisesti haluttuun suuntaan. 

Amnesty vaatii Kiinaa sulkemaan uudelleenkoulutusleirit ja vapauttamaan pidätetyt välittömästi ja ilman ehtoja. Kaikkien maan vähemmistökansalaisten tulee saada lähteä maasta ja palata sinne vapaasti. Amnesty peräänkuuluttaa myös vastuuta niiltä valtioilta, joissa Kiinan etnisiä vähemmistöjä asuu. Hallitusten tulee tarjota vanhemmille kaikki mahdollinen apu lasten paikantamiseen, kontaktointiin ja perheiden yhdistämiseen.