Lapsijärjestöt: Suomen malli tuo tasa-arvoa harrastustoimintaan, mutta vaatii vielä viilausta

Valtakunnallisen harrastamisen Suomen mallin pilotointi kunnissa on käynnistynyt. Kyseessä on nykyisen hallituksen yksi tärkeimmistä lasten ja nuorten tasa-arvoa edistävistä hankkeista, sillä ideana on tarjota kaikille koululaisille vähintään yksi mielekäs, maksuton harrastus. Suomen malliin hakevat kunnat, mutta harrastusten järjestäjinä kunnissa voivat olla erilaiset yhteisöt, kuten vaikkapa urheiluseurat, järjestöt tai seurakunnat. 

Suomen malli on äärimmäisen kannatettava ja tasa-arvoa edistävä lisä lasten ja nuorten vapaa-ajantoimintaan, mutta sen käytännön toteutus on vielä yskinyt kuntakohtaisesti. Esimerkiksi Helsingissä tulkinnaksi näyttäisi muodostuvan, että Suomen mallin mukainen toiminta on kilpailutettavaa. Tämä on viivästyttänyt mallin mukaisen toiminnan alkuun pääsyä ja herättänyt järjestöjen keskuudessa epävarmuutta myös toiminnan verokohtelusta. “Suomen malli on hallituskauden keskeinen uusi avaus. Olemme huolissamme siitä, että paikallisella tasolla rakennetaan erilaisia hallinnollisia esteitä ja kynnyksiä, jotka vaikeuttavat kolmannen sektorin täysipainoista osallistumista toiminnan järjestämiseen. Näemme, että Suomen mallin hengen mukaista olisi toteuttaa toimintaa erilaisin kumppanuusjärjestelyin, ei kaavamaisena kilpailutuksena”, kommentoi Nuorten Kotkien toiminnanjohtaja Antti Hytti. 

Kumppaneita valittaessa tulisi huomioida myös Suomen monimuotoisuus: pienillä paikallisyhdistyksillä tulee olla mahdollisuus tarjota ja toteuttaa toimintaa Suomen mallin mukaisesti. Suurilla paikkakunnilla taas haku- ja kumppaniohjeistukset ovat pahimmillaan olleet ristiriitaisia eri toimialojen välillä. Myös käytännön asioissa on ollut horjuntaa: harrastuksen järjestäjä on esimerkiksi vastuussa sijaisen hankkimisesta toimintaan, mutta sijaiskuluihin ei ole välttämättä budjetoitu mitään. “Viestintä ja toiminnan käynnistysaikataulut vaihtelevat valtakunnallisesti suuresti. Tämä vaikeuttaa meitä harrastustoiminnan järjestäjiä tarjoamasta omaa osaamistamme mukaan yhteiseen pottiin”, huolehtii Lastenliiton toiminnanjohtaja Mia Syysnummi. 

Monipuolisuus olisi tärkeä myös eri lajien suhteen. Liikunnan lisäksi myös kulttuuriharrastuksia tulisi tarjota osana Suomen mallin tarjontaa. Harrastukset pohjautuvat oppilaille tehtyyn kyselyyn, mutta jo kysely itsessään rajaa lajeja pois. “Useita taidemuotoja yhdistävät harrastuksen saattaisivat olla lapsille mielekkäitä kokonaisuuksia, joten kyselyä tulisi myös tulkita luovasti. Esimerkiksi teatteria ja arkkitehtuuria yhdistämällä voisi saada aikaan jotain todella mielenkiintoista ja uutta” pohtii Suomen Nuorisoseurojen harrastustoiminnan toimialajohtaja Iija Filén. 

“Suomen mallin tehtävänä on luoda tasa-arvoisia harrastusmahdollisuuksia kaikille lapsille ja nuorille. Tässä on huomioitava myös haja-asutusalueilla asuvat lapset ja nuoret, jotka ovat riippuvaisia koulukuljetuksista. On välttämätöntä tarkastella myös ministeriöissä hankkeen etenemistä ja tarvittaessa antaa lisäohjeistusta kunnille sekä ottaa alueelliseen tasa-arvoon liittyvät seikat avustusten myöntämisehdoissa huomioon”, muistuttaa Vesaisten liittosihteeri Katja Koivukoski. 

Suomen mallilla varmistetaan jokaiselle lapselle mieluisa ja maksuton harrastus, mutta kuinka mallin suunnittelussa on otettu huomioon erityistä ja vaativaa tukea tarvitsevat lapset ja nuoret? “Pilotoinnissa ja valmistelussa on tuotava paremmin esiin, millä keinoin harrastustoiminnassa käytännössä varmistetaan yhdenvertainen osallistuminen, riittävät resurssit sekä henkilökohtainen ja erityinen tuki”, huomauttaa Pinskujen toiminnanjohtaja Anni Hakolampi.