Teollisuuden työturvallisuusloikka

Vuonna 2020 teollisuuden palkansaajille sattui yhteensä 13 823 työpaikkatapaturmaa. Se on noin 11,5 % vähemmän kuin edellisvuonna ja peräti 53,1 % vähemmän kuin vuonna 2005. Perinteisesti vahinkokehitystä selittää eniten suhdannevaihtelujen aiheuttamat muutokset tuotannon ja työn volyymeissä. Näin mittavan muutoksen selittäjäksi se ei kuitenkaan yksin riitä. Taustalla vaikuttavat merkittävästi myös sekä teollisuuden yleinen rakennemuutos että merkittävät panostukset työturvallisuuteen. Viime vuoden osalta iso merkitys on myös koronapandemiaan liittyvillä kansallisilla ja maailmanlaajuisilla toimenpiteillä.

”Isossa kuvassa teollisuuden mainion työturvallisuuskehityksen taustalla vaikuttavat tietysti rakenteelliset tekijät. Korkean jalostusasteen kuluttajatuotteita valmistavan teollisuuslaitoksen työympäristö on jo lähtökohtaisesti aivan erilainen kuin vaikkapa perusmetallien valmistuksessa tai vanhemman teknologian konepajoilla. Samalla teollisuudessa on toteutettu merkittäviä uudistuksia tuotantoteknologiassa ja työturvallisuuden hallintamenettelyissä, joiden johdosta myös perinteisesti korkean riskin savupiipputeollisuudessakin työympäristöjen turvallisuus on kehittynyt valtavin harppauksin viime vuosikymmenten aikana”, toteaa johtaja Mika Tynkkynen Tapaturmavakuutuskeskuksesta.

Vahinkotaajuuden ja vakavien vahinkojen myönteinen kehitys ilmentävät työturvallisuuden kehittymistä

Parhaita viitteitä teollisuustyön turvallisuuden kehittymisestä ovat työn määrään suhteutetun vahinkokehityksen, eli vahinkotaajuuden ja erityisesti vakavien vahinkojen taajuuden pieneneminen. Teollisuudessa taajuuskehitystä voidaan kuvailla peräti dramaattiseksi. Viime vuonna teollisuuden toimialoilla sattui enää 27,5 työpaikkatapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden, kun vielä vuosituhannen alussa taajuustaso oli 45-50 tietämillä. Nyt teollisuus on jo hyvin lähellä kaikkien alojen yhteenlaskettua taajuutta, joka oli viime vuonna 25,0. Yli 30 vuorokauden työkyvyttömyyteen johtaneita vahinkoja sattuu teollisuudessa enää n. 2 kpl miljoonaa työtuntia kohden, kun vielä ennen vuoden 2009 taantumaa taso oli vakiintunut yli kolmeen tapaukseen. Suhteellisesti muutos on todella iso.

”Perinteisesti taajuutta on käytetty hyvänä työturvallisuustason kehittymisen mittarina. Tässä tarkoituksessa mittarin tulkinta on yksiselitteisintä silloin, kun laskennassa käytetään yli kolmen vuorokauden työkyvyttömyyteen johtaneita tapauksia. Näin suodatetaan pois kohina, jota aiheutuu erityisesti aivan lievien tapausten ilmoittamiskäytännöistä. Lisäksi on tutkittu, että työturvallisuuteen panostaminen heijastuu erityisesti vakavampien vahinkojen esiintyvyyteen”, Tynkkynen selventää.

Teollisuudessa eletään jatkuvan muutoksen olosuhteissa

Teollisuuden päätoimiala koostuu kirjavasta joukosta erilaisia toimialoja, minkä vuoksi kokonaisuuden analysointi on erityisen haastavaa. Yleisesti ottaen teollisuudessa eletään kuitenkin jatkuvan muutoksen olosuhteissa.

”Tuotantorakenteen ja teknologian kehittymisen lisäksi työn sisällöt, työmenetelmät ja -tavat sekä tuotantoketjujen toimintatavat muuttuvat jatkuvasti. Muutoksilla tehostetaan kokonaisuuden toimintaa, mutta se on myös kova haaste työturvallisuuden hallinnalle. Eilispäivän toimintatavat ja osaaminen eivät välttämättä vastaa enää tämän päivän tarpeisiin, minkä vuoksi toimintaa pitää kehittää jatkuvasti. Työtapaturmatilastojen perusteella tässä ollaan onnistuttu Suomessa erinomaisesti.”, Tynkkynen summaa.