Hiilijalanjäljen pienentyminen on monille ihmisille jo todellisuutta – 12 suomalaista kuvitteli miten 1,5 asteen elämän voi saavuttaa

“Ei tämä pelkästään helppoa ole. Yksilön hiilijalanjäljen pienentäminen on vähän kuin treenaisi maratonia varten. Matkaa lisätään vähän kerrallaan ja viime kädessä vastuu ympäristökriisien ratkaisun löytämiseen on kunnilla, yrityksillä ja päättäjillä”, sanoo selvitykseen osallistunut kirjailija ja toimittaja Jenni Räinä Oulusta.

Ajatushautomo Demos Helsinki selvitti yhdessä Lahden, Oulun ja Tampereen sekä 12 kaupunkilaisen kanssa, että 1,5 asteen ilmastotavoite on saavutettavissa kaupunkilaisilla elämäntavoilla. Työn tavoitteena oli vastata elokuun alussa julkaistun hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n esittämään haasteeseen: suomalaistenkin hiilijalanjälkien täytyy laskea radikaalisti.

Mukana olleet kaupunkilaiset suunnittelivat Ilmastopalapelin avulla omaan arkeensa muutoksia, joilla heidän hiilijalanjälkensä pienenee lähelle 2,5 hiilidioksiditonnia, jota pidetään kestävänä tasona, vuoteen 2030 mennessä.

“Minun on ollut helppoa vähentää asumisen ja kulutuksen päästöjä. Pääsisin 2030 tasolle alkamalla talvipyöräilijäksi, mutta onko minusta siihen kuitenkaan. Suomen talveen sopiva pyörä ja varusteet ovat avainasemassa, hyvin huollettuja reittejä tulisi olla myös tarjolla. Pyöräilyn on oltava turvallista kelillä kuin kelillä”, sanoo Apulanta-yhtyeestä tuttu Simo Santapukki

“Haluaisimme vaimoni kanssa opetella laittamaan yhtä herkullista kasvisruokaa kotona kuin mitä ravintoloissa saa ja siirtyä kasvipainotteisempaan ruokavalioon terveyssyistäkin. Kaupoissa on varmasti paljon kasvisvaihtoehtoja, joita emme ole vielä edes huomanneet”, sanoo tietoliikenne- ja maanmittaustekniikan insinööri Ari Nieminen Tampereelta

Vaikeinta päästöjen vähentäminen mukana olleille henkilöille oli vapaa-ajan vietossa. Vaihtoehtoja lentomatkailulle pidettiin hankalana ja perisuomalainen mökkeily on vahvasti sidoksissa autoiluun ja kasvavaan energiantarpeeseen.

"Tiedän, ettei lentäminen ole hyväksi ilmastolle, mutta kokonaan kaukomatkoista luopuminen on minulle todella vaikea ajatus. Mökki on vähentänyt halua lähteä ulkomaille yhtä usein, mutta haluan silti matkustaa tulevaisuudessakin", pohtii kätilö-terveydenhoitaja Niina Olenius Lahdesta.

Kaupungeilla on erityinen mahdollisuus edistää 1,5 asteen tavoitetta, josta YK:n COP26 -ilmastokokouksessa tällä viikolla neuvotellaan

Julkisessa keskustelussa toimet oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi on saatettu nähdä omaa elintilaa tai valinnanvapautta kaventavina. Selvitys osoitti, ettei 1,5 asteen elämään ole vain yhtä tietä, vaan kestäviä elämäntapoja on monenlaisia.

Asumisen suurta hiilijalanjälkeä on helpompi kutistaa, jos tarjolla on riittävästi tarpeeksi edullista uusiutuvaa sähköä ja lämmitystä. Autoilun päästöjen vähentäminen taas edellyttää liikenteen sähköistymisen lisäksi toimivaa julkista liikennettä, sekä laadukasta pyörä- ja kävelytieverkostoa.

Vaikka kaupungit eivät voikaan vaikuttaa suoraan lentomatkailun ilmastokuormaan, voivat ne kehittää kaupunkiympäristöä tarjoamaan laadukkaita, paikallisia ja vähähiilisiä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.

Päättäjillä ja kaupungeilla on erityinen vastuu tukea kestävien elämäntapojen valitsemista ja tehdä kaupunkilaisten hiilijalanjälkiä pienentäviä päätöksiä.

“Lahtelaisten hiilijalanjäljet ovat jo pienentyneet uusiutuvan kaukolämmön ansiosta. Tampereen ratikka on monipuolistanut julkista liikennettä ja Oulun pyöräbaanojen ansiosta pyörällä voi liikkua nopeammin kuin autolla. 1,5 asteen ilmastotavoitteen vaatimat päästövähennykset saadaan aikaan vain politiikan, yritysten ja yksilöiden yhteispelillä”, sanoo Demos Helsingissä selvityksen tehnyt konsultti Otso Sillanaukee.