Tutkimus: Suomalaiset haluavat puhua lihavuudesta lääkärin kanssa – silti vain harva hakee tukea lihavuuden hoitoon

Taloustutkimuksen ja Novo Nordiskin toteuttamassa Potilaiden oma kokemus lihavuudesta ja sen hoitamisesta -tutkimuksessa lihavuuden tai ylipainon kanssa eläviltä suomalaisilta kysyttiin, kuinka lihavuus ja ylipaino koetaan, kuinka niihin liittyviä riskejä tunnetaan ja millaisia tunteita niihin liitetään. Lisäksi vastaajilta kysyttiin taustoista ja ylipainoon tai lihavuuteen liittyvään hoitoon hakeutumisesta.

Vastaajista yhdeksän kymmenestä (89 %) kertoi, että haluaisi käydä keskustelua lihavuuden tai ylipainon hoidosta lääkärin tai hoitajan kanssa. Puolet toivoi aloitetta ammattilaiselta, kun taas 39 prosenttia haluaisi aloittaa keskustelun itse. Tutkimus osoittaa, että keskustelu ei kuitenkaan aina suju: liki puolet (44 %) vastaajista kertoi, että vastaanotolla käydyt keskustelut ylipainosta eivät ole onnistuneet toivotusti.

Mitä lääkäreiltä ja hoitajilta sitten toivottaisiin? Tutkimuksen mukaan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja yhteys esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen, tuki- ja nivelsairauksiin sekä verenpainetautiin tunnetaan hyvin.

Lihavuuden ja ylipainon kanssa elävät toivovatkin hoidolta ennen kaikkea konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä sekä kannustusta ja empatiaa. Ammattilaisten toivotaan ymmärtävän lihavuuden laajaa kokonaisuutta ja sen taustalla olevia moninaisia syitä ja tunnepuolta. Hoitoa haetaan ennen kaikkea oman toimintakyvyn säilyttämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi.

”Tutkimus osoittaa, että lihavuuden aiheuttamat terveysriskit tunnetaan hyvin, mutta ne eivät usein yksinään johda muutokseen, vaan keskustelussa lääkärin ja hoitajan kanssa tarvitaan muutakin. Huomiota pitäisi kiinnittää keskustelun avaukseen: mitä ammattilaisen tulisi ymmärtää tilanteesta ja kuinka siitä voitaisiin keskustella potilaan omilla ehdoilla?” sanoo Novo Nordiskin lääketieteellinen johtaja Tero Saukkonen.

”Lihavuus on monelle jatkuva, elämänmittainen haaste. Useimmat vastaajat kokivat lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja heikentyneen jaksamisen häiritsevänä. Kuitenkin valtaosa lihavista jää tällä hetkellä ilman hoitoa”, Saukkonen summaa.

Potilaiden oma kokemus lihavuudesta ja sen hoitamisesta -kyselytutkimus toteutettiin verkkomuotoisena Taloustutkimuksen laajassa kuluttajapaneelissa. Aineisto kerättiin marraskuussa 2020, ja kyselyyn osallistui 506 ylipainoista tai lihavaa henkilöä. Tulokset julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa.

Avoimempaa puhetta lihavuudesta

Viimeaikainen tutkimus osoittaa, että lihavuudessa kyse on vahvasti myös yksilöllisistä biologisista eroista, sillä esimerkiksi nälkä- ja kylläisyyshormoneilla on suuri vaikutus painonhallintaan. Saukkonen korostaa, että lihavuutta ei tulisi mieltää itse aiheutetuksi ongelmaksi vaan keskeinen askel sen hoidossa on tunnistaa se krooniseksi, vakavaksi sairaudeksi.

WHO on määritellyt lihavuuden sairaudeksi jo vuonna 1948 (2), ja keväällä 2020 päivitetyissä Käypä hoito -suosituksissa todetaan, että lihavuus on pitkäaikaissairaus, jossa rasvakudoksen määrä on energiansaannin ja -kulutuksen epäsuhdan vuoksi lisääntynyt liiallisesti (3). Käytännön tasolla lihavuudesta puhutaan Suomessa kuitenkin usein edelleen vain yksilön elämäntapavalintana, eikä perusterveydenhuollossakaan ole vielä riittävän systemaattista lähestymistä sen hoitoon.

”Kun tunnistetaan, ettei lihavuudessa ole kyse ainoastaan yksilön valinnoista vaan sairaudesta, jonka yleistymisestä koko yhteiskunnalla on vastuu, saadaan enemmän työkaluja sen hoitoon. Lihavuus on aina monen tekijän tulos, ja syyllistämisestä pitäisi siirtyä ratkaisujen etsimiseen. Jos ihminen itse kokee, että lihavuus heikentää terveyttä ja elämänlaatua, sen hoitoon pitäisi saada asiantuntevaa tukea”, Saukkonen sanoo.

Lihavuuden syyt ovat moninaiset, ja siksi myös sen hoidon tulisi olla monimuotoista ja moniammatillista. Lähtökohtana on aina elintapahoito, jota muut hoitomuodot voivat täydentää. Terveydenhuollon ammattilaisen kanssa voidaan rakentaa yksilöllinen hoitosuunnitelma, johon voi sisältyä elintapa- ja ravitsemusohjauksen lisäksi myös ruokahalun alentamiseen perustuvaa lääkehoitoa sekä tietyissä tapauksissa kirurgista hoitoa.

Lihavuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Vuonna 2017 kolmekymmentä vuotta täyttäneistä suomalaisista lähes kolme neljäsosaa miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia ja noin joka neljäs lihava. (1) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan lihavuus ja siihen liittyvät liitännäissairaudet aiheuttavat 1,4–7,0 prosenttia Suomen terveydenhuollon kustannuksista. (4)

Lisätiedot:

Tero Saukkonen, lääketieteellinen johtaja, Novo Nordisk Farma Oy
p. 040 843 3339, tskk@novonordisk.com

Liite: yhteenveto Potilaiden oma kokemus lihavuudesta ja sen hoitamisesta -kyselytutkimuksen tuloksista

Lähteet:

(1) Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), raportti 4/2018, Helsinki 2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8. Katsottu 29.11.2021.

(2) James WPT. WHO recognition of the global obesity epidemic. Int J Obes 2008; 32: S120–S126.

(3) Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 3.3.2020. https://www.kaypahoito.fi/hoi50124. Katsottu 29.11.2021.

(4) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL: Lihavuus laskuun. Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta – Kansallinen lihavuusohjelma 2012–2015. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110503/URN_ISBN_978-952-245-948-0.pdf. Katsottu 29.11.2021.

FI21OB00088_09_2021

Liitteet:

• Tutkimustulokset taustaksi medialle