Digitaalinen murros sotessa edellyttää yhteisiä tavoitteita, johtajuutta ja päivitetyn vision

Sote-ala eläköityy ja kipuilee työvoimapulan kourissa. Koronapandemian aikana syntynyt hoitovelka kuormittaa vielä vuosia. Vanhustenhoidossa on kriisi ja hoivakoteihin jonotetaan yhä pidempään. Ongelmiin on etsittävä ja löydettävä uusia ratkaisuja.

Viimeistään nyt pitäisi valjastaa digitaaliset innovaatiot ja data palvelemaan hyvinvointialueiden asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. 

Digitaalisilla ratkaisuilla sekä datan hyödyntämisellä tulee olemaan yhä keskeisempi rooli vaikuttavampien palveluiden ja hoitojen kehittämisessä sekä lisääntyvien sote-palveluiden tarpeen ehkäisyssä siirtämällä hoidon painopistettä reagoinnista sairauksien ennakointiin, ehkäisyyn ja yksilöllistettyyn hoitoon.

Digitaalisia ratkaisuja ja dataa ei ole kuitenkaan riittävästi hyödynnetty ongelmien ratkaisuissa, koska mm. digitaalisen murroksen tärkeät perusedellytykset sotessa ovat edelleen puutteellisia.

Hyvinvointialueiden päättäjiltä tarvitaan toimenpiteitä juuri nyt, jotta nämä perusedellytykset sote-digitalisaatiolle täyttyisivät. Näitä ovat mm.: 

• yhteisesti jaettujen tavoitteiden määrittäminen ja näkemys siitä, mitä halutaan saavuttaa yhdessä yritysten ja julkisen vallan välisenä yhteistyönä – sote-alan digitalisaatioon tarvitaan johtajuutta
• terveydenhuollon ammattihenkilöiden välttämättömien digitaalisten taitojen, digiosaamisen ja datalukutaidon lisääminen
• yhteisten standardien käyttöönotto uusissa hankkeissa varmistamaan sote-tietojärjestelmien yhteentoimivuus
• asiakkaita ja potilaita koskevan tiedon tallentaminen, saataville tuominen ja jakaminen yhdistettynä, normalisoidussa muodossa, rakenteisesti ja reaaliajassa yli organisaatiorajojen niin, että kaikilla ml. asiakkaalla ja potilaalla itsellään on hyötyjen saavuttamiseksi kokonaiskuva vallitsevasta tilanteesta
• julkisen sektorin sitouttaminen (ml. rahoittaminen) kehitystyöhön yritysten kanssa, jotta kehittäminen tapahtuisi lähellä sote-toimintaa ja ydinratkaisut kehittyvät kypsiksi, potilasturvallisiksi ja luotettaviksi tuotteiksi, myös vientimarkkinoille – julkisen sektorin läsnäolo ei kuitenkaan saa sekoittaa markkinoiden toimintaa
• luotettavien kumppaneiden ja markkinoilla jo olevien hyvien teknologiaratkaisujen valitseminen, jotta sote-alueiden ensisijainen toiminta ei häiriinny ja jotta asiakas- ja potilastiedot voivat luotettavasti liikkua tietojärjestelmästä toiseen – haluttuja toiminnallisuuksia ei tarvitse kehittää alusta alkaen itse
• panostaminen datan laatuun, jotta voidaan tehdä potilasturvallisia hoitoratkaisuja ja toimintojen uudistamista tai lakkauttamista koskevia strategisia päätöksiä.

Nyt tehtävillä päätöksillä on kauaskantoiset vaikutukset tulevien vuosien sote-kustannuksiin, palveluihin sekä asiakas- ja potilasturvallisuuteen. 

Organisaatiokeskeisestä osaoptimoinnista kohti palvelujen tuottamista kansalaiskeskeisesti

Palaan vielä digitaalisen murroksen tärkeistä ennakkoedellytyksistä ensimmäiseen eli yhteisiin tavoitteisiin, visioon ja johtajuuteen. 

Sairauksia ennakoivan ja ehkäisevän sekä yksilöllistetyn terveydenhuollon lähtökohdat ovat vaikeat, sillä sote-alan digitalisaation kehittämistä tapahtuu tällä hetkellä alueellisesti hajallaan ja asiakkaiden ja potilaiden tiedot ovat eri järjestelmissä. Nykymuotoiset IT-järjestelmät tukevat tavoitteiden mukaisten palvelujen ja hoitojen kehittämistä erittäin huonosti. 

Sotessa käytettävien järjestelmien ja sovellusten lukumäärä tulee kasvamaan tulevaisuudessakin, joten ongelmaa ei voi ratkaista luomalla yhtä yhtenäistä tietojärjestelmää kaikkien käytettäväksi. Ratkaisun avain on ennen kaikkea data, joka pitää saada hyötykäyttöön.  

Organisaatiokeskeisestä osaoptimoinnista pitäisi päästä kehittymään kohti kansalaiskeskeisten ja datapohjaisten palvelujen tuottamista ja pohtia yhdessä kuinka kansalainen mahdollisimman jouhevasti ja kustannusvaikuttavasti hoidettaisiin tarvittaessa eri tahojen koordinoituna yhteistyönä siten, että asiakkaat, potilaat sekä heidän omaisensa olisivat lisäksi aktiivisesti osallisina siinä. Tämän pitäisi olla kaikille hyvinvointialueille yhteinen tavoite. 

Suomessa toistuu liian usein kaava, jossa jo aloitettua tietojärjestelmähanketta jatketaan raskaistakin vastoinkäymisistä huolimatta tai vastaavasti lupaavia hankkeita lykätään tai keskeytetään, koska hankkeen alkuperäisen tarkoituksen toteutuksessa on havaittu teknisiä ongelmia, joihin kiinnitytään liian tiukasti. Ei havaita näkökulmaa vaihtamalla uusia mahdollisuuksia, joilla voi olla suuri vaikutus esimerkiksi palvelujen tuottamisen uudistamiseen tai kansalaisten aktivoimiseen.

Jos johtajuus ja koordinaatio puuttuvat ja kokonaiskuva hämärtyy, jää helposti havaitsematta, että alkuperäiset tavoitteet voidaan saavuttaa myös muulla, kenties halvemmalla ja helpommalla tavalla yhteistyössä muiden kanssa. Tai että hankalaksi koettu hanke saattaakin tarjota strategisia mahdollisuuksia jossakin muussa kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan. 

Näistä mahdollisuuksista vähäisin ei ole se, että tukemalla digitaalisten innovaatioiden markkinoille pääsyä Suomessa, parannetaan samalla digitaalisten tuotteiden kansainvälistä vientipotentiaalia. 

Omatietovaranto ja Kanta-palvelun rajapintakehittäminen

Mainitsen esimerkkeinä 1.11.2021 voimaan tulleen uuden asiakastietolain (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä, 784/2021) ja sen mahdollistaman tietojen luovutuksen sotessa ja toimialojen välillä sekä mahdollisuuden luovuttaa hyvinvointitietoja sote-toimijoille Omatietovarannon kautta. Tavoite on hieno, pistetään data liikkeelle yhteisen vision mukaisesti.

Omatietovaranto on luotu, jotta kansalaiset voisivat käyttämiensä mobiilisovellusten tai palvelinten kautta luovuttaa heitä hoitavan sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön nähtäväksi itse keräämiään mittaus-, elintapa- ja aktiivisuustietoja. Tietoja olisi mahdollista käyttää aivan uudella tavalla esimerkiksi osana henkilön sairauksien ennakointia, ehkäisyä, diagnosointia, hoitoa ja seurantaa. Uutta olisi, että terveydenhuollon ammattihenkilö näkisi tiedot Kanta-palvelujen kautta. 

Liittyminen Omatietovarantoon on sovelluksia kehittäville yrityksille pitkä, vaativa ja merkittäviä investointeja edellyttävä prosessi. Sen aikana Omatietovarantoon liittyvät sovellukset mm. sertifioidaan ja auditoidaan tietoturvavaatimusten täyttämiseksi. Lisäksi on läpäistävä yhteistestaus ja täytettävä muut kansalliset hyväksyntäkriteerit. 

Toistaiseksi Omatietovaranto ei ole tarjonnut sovelluskehittäjille, terveydenhuollon ammattihenkilöille eikä asiakkaille tai potilaille toivottua lisäarvoa, sillä sen kehittymiseen ja kysyntään liittyy useita epävarmuustekijöitä, jotka hidastavat järjestelmän käyttöönottoa. Tällä hetkellä ei ole myöskään näkymää siitä, että Omatietovarannon päälle voisi rakentua innovaatiotoimintaa vilkastuttavaa ekosysteemiä tai että sillä olisi mullistavaa merkitystä ennakoivan, ehkäisevän tai yksilöllistetyn terveydenhuollon toteuttamisessa. Vastaavia tiedon jakamiseen perustuvia palveluita tarjoavat mm. Apple Health ja Google Fit. Omatietovarannolle ei ole lopulta nähtykään selkeää tarvetta.

Koska resurssit ovat rajalliset ja hankkeeseen on uponnut merkittävä määrä investointeja, pitäisikö pysähtyä hetkeksi suuremman mission äärelle ja pohtia, että olisiko yhteinen visio hyvinvointialueiden asukkaiden palvelemiseksi mahdollista toteuttaa toisella tavalla? 

Asiakastietolaki tarjoaa nimittäin toisenkin mielenkiintoisen ja ehkäpä jopa olennaisemman mahdollisuuden hyvinvointialueiden kansalaisten aktivoimiseksi: ihmiset voisivat saada suoraan hyvinvointisovellusten kautta itsensä hyödynnettäväksi Kanta-palveluihin tallennettuja potilas- ja asiakastietojaan.

Yritykset ovat raportoineet, että lain toimeenpanovaiheen ensivaiheessa kuitenkin havaitiin reseptitietojen laatuun liittyvä haaste, minkä vuoksi rajapintakehittäminen laitettiin kaikkien suunniteltujen osa-alueiden osalta viideksi vuodeksi jäihin. Sovelluskehittäjät ja erityisesti soten asiakkaat ja potilaat voisivat kuitenkin hyötyä myös muiden kuin reseptitietojen rajapintakehityksen jatkamisesta.

Vallitseva osaajapula vahvistaa tarvetta koordinoida kehittämistä ja miettiä tarkkaan lisäinvestointien tarvetta epäonnistuneiksi arvioituihin digihankkeisiin. Olisiko syytä keskittää esim. THL:n ja Kelan rajalliset resurssit Kanta-tietojen rajapintojen kehittämiseen ja sovellusten hyväksyntämenettelyihin, ja ottaa aikalisä Omatietovarannon jatkokehittämiseen? Ainakin tarvitsisimme yhteistä keskustelua vaihtoehdoista ja jatkoaskeleista. 

Digitaalisten tuotteiden käyttöönottoa täytyy myös rahoittaa

Suomessa pitäisi välttää sellaisten ratkaisujen kehittämistä, joihin on jo sopiva ratkaisu olemassa ja keskittyä kehittämään tuotteita ja ratkaisuja, joille voisi olla kysyntää muuallakin.

Tuotekehityksen lisäksi pitäisi pystyä tukemaan jo kehitettyjen digitaalisten tuotteiden käyttöönottoa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Nykyinen malli kannustaa kaikkia toimijoita aloittamaan halutun toiminnallisuuden kehittämisen alusta alkaen itse, vaikka markkinoilla olisi jo hyviä ratkaisuja valmiiksi kehitettyinä.

Käyttöönottoa, pienten yritysten kasvua ja samalla kansainvälistymistä tukisi RRF-rahoituksen kanavointi hyvinvointialueille korvamerkittynä digitaalisten ja digitalisaatiota edistävien ratkaisujen hankkimiseen erityisesti pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä.

Soten digitalisaatiossa tapahtuu nyt kiihtyvään tahtiin muutoksia ja niiden koordinointiin tarvitaan toiminnan parempaa organisointia Suomessa. Toteutusta tulisi kokonaisuudessaan kehittää konkreettisia tavoitteita vasten ja keskittyä asioihin, joilla on suuri vaikutus. Digitalisaation kehittämiseen ja toteutukseen tulisi olla syy ja tavoite, selkeä mittava hyötyodotus ja hyväksyttävä aikataulu.

Näiden toimenpiteiden jälkeen soten digitalisen murroksen johtamiselle olisi edes perusedellytykset olemassa.

Kirjoittaja
Sandra Liede
Johtava lakiasiantuntija, Terveysteknologia ry - Healthtech Finland

Lisätietoja: sandra.liede@teknologiateollisuus.fi