Nykyinen metsätalouden vesiensuojelu ei vähennä vesistöjen tummumista – systeeminen muutos tarvitaan
Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus tiedottavat
Perinteinen turvemaiden metsätalous lisää vesistöjen tummumista
Turvemaavaltaisilla alueilla on luonnostaan tummia, humuspitoisia vesistöjä. Viimeisten vuosikymmenien aikana vesistöjen on kuitenkin havaittu tummuvan entisestään. Kansainvälisessä, vertaisarvioidussa kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin perinteisen, kiertoaikaan perustuvan turvemaametsien tasaikäiskasvatuksen vaikutusta vesistöjä tummentavan hiilikuormituksen lisääntymiseen. Lisäksi arvioitiin nykyisten vesiensuojelukeinojen vaikutusta orgaanisen hiilen pidättämiseen.
”Turvemaiden metsätalous on merkittävä paikallinen tekijä vesistöjen tummumisen taustalla. Ojitus, avohakkuut ja maanmuokkaus lisäävät humuksen kulkeutumista vesistöihin. Samaan aikaan mitkään tällä hetkellä käytössä olevat metsätalouden vesiensuojelumenetelmät eivät pysty pidättämään liukoista orgaanista hiiltä”, kertoo erikoistutkija Laura Härkönen Suomen ympäristökeskuksesta.
”Laajamittaisella soiden metsäojituksella on onnistuttu lisäämään merkittävästi puuntuotosta, ja sillä on huomattava taloudellinen merkitys. Samalla tehokas kuivatus ja tiheät ojaverkostot ovat edesauttaneet raudan ja orgaanisen hiilen huuhtoutumista ja kulkeutumista vesistöihin”, erikoistutkija Sakari Sarkkola Luonnonvarakeskuksesta (Luke) jatkaa.
Tummumista torjuttava metsätalouden toimintatapoja kehittämällä
Kirjallisuuskatsauksen perusteella jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen siirtyminen voisi vähentää humuskuormitusta, kun vedenpinnan vaihtelusta johtuva turpeen maatuminen vähenisi ja kunnostusojituksen tarve pienenisi. Lisäksi tulisi vähentää valuma-alueiden ja vesistöjen välisiä veden virtausreittejä ojia patoamalla sekä soita ja purouomia ennallistamalla.
”Turpeen maatumisen vähentäminen ja valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen ovat avainasemassa vesistökuormituksen vähentämisessä. Kuormituksen synnyn ennaltaehkäisy on tehokkainta vesiensuojelua, sillä liikkeelle lähtenyttä hiilikuormitusta on lähes mahdotonta saada kiinni yksittäisillä vesiensuojelurakenteilla”, Härkönen toteaa.
Tummumisella on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia vesistöjen ekologiaan, minkä vuoksi sitä on pyrittävä torjumaan. Tummuminen muuttaa veden valaistus-, lämpötila- ja happiolosuhteita, joissa tapahtuvat muutokset heijastuvat vesistöjen eliöyhteisöihin. Lisäksi tummuminen lisää vesistöjen hiilidioksidipäästöjä, vaikuttaa raakaveden ottoon ja käsittelyyn sekä vesistöjen virkistyskäyttöön.
Vesistöjen tummumisen torjunta huomioitava metsäpolitiikassa
Mikään yksittäinen tekijä ei selitä laaja-alaista vesistöjen tummumiskehitystä. Lisääntyneen humuskuormituksen taustalla on maankäytön ohella ilmastonmuutoksen myötä kohonnut lämpötila sekä runsaammat sademäärät ja valunta. Lisäksi tummumiseen vaikuttaa teollisuuden ja energiantuotannon päästöjen laskusta johtuva happaman laskeuman väheneminen. Suomessa erityisesti turvemaiden maankäytön vaikutus voi kuitenkin olla paljon aikaisempia arvioita merkittävämpi.
”Vesistöjen tummumisen torjuntaan tulisi pyrkiä vaikuttamaan kansallisella tasolla niin metsäpolitiikan kuin ohjauskeinojen ja kannustimien avulla. Myös parempien vesiensuojelumenetelmien kehittämistä tarvitaan”, Sarkkola painottaa.
Kestävää maankäyttöä ja ilmastoviisaita ratkaisuja
Kirjallisuuskatsaus tehtiin osana SysteemiHiili-hanketta, joka on rahoitettu maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ohjelmasta. Hankkeessa tuetaan ilmastoviisaiden ja moniarvoisten ratkaisujen käyttöönottoa valuma-aluetasolla ja tuotetaan tietoa maankäytön vaikutuksesta valuma-alueen ja vastaanottavien vesistöjen hiilivirtoihin. Hanke tuottaa toimintaympäristön muutoksia ennakoivia ratkaisuehdotuksia, joilla maa- ja metsätaloutta ja muuta maankäyttöä saadaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä suunnattua ilmasto- ja vesistökestävämmäksi. Hankkeessa ovat mukana Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus, Itä-Suomen yliopisto sekä Savonia-ammattikorkeakoulu.
Lisätietoja
- Erikoistutkija Laura Härkönen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 009, etunimi.sukunimi@syke.fi
- Erikoistutkija Sakari Sarkkola, Luonnonvarakeskus (Luke), puh. 0295 325 409, etunimi.sukunimi@luke.fi
Linkkejä
- Tammikuussa 2023 julkaistu vertaisarvioitu kirjallisuuskatsaus on avoimesti saatavilla Forest Ecology and Management-sarjassa: Reviewing peatland forestry: Implications and mitigation measures for freshwater ecosystem browning (Sciencedirect.com
- Lisää artikkeleita aiheesta löydät Vesitalous-lehden "hiili vesistöissä" -teemanumerosta (Vesitalous.fi, maksumuuri)
- Hankesivu: SysteemiHiili (Syke.fi)
- Maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ohjelma (mmm.fi)
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Mediapalvelu Suomen ympäristökeskuksessa
Suomen ympäristökeskuksen mediapalvelu välittää tietoa ympäristökeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta, auttaa toimittajia löytämään asiantuntijoita haastateltaviksi ja tarjoaa valokuvia median käyttöön.
Yhteydenottoihin vastaavat viestintäasiantuntijat. Palvelemme arkisin klo 9-16.
Kuvat
Tietoja julkaisijasta
On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta koko yhteiskunnan läpileikkaavaan kestävyysmurrokseen. Suomen ympäristökeskus (Syke) vaikuttaa tutkimuksella, tiedolla ja palveluilla kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Suomen ympäristökeskus on valtion tutkimuslaitos, jossa työskentelee noin 700 asiantuntijaa ja tutkijaa Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Suomen ympäristökeskus
Väitös: Pahamaineiset sinilevälajit hyödyntävät kevätkukinnan jälkeistä fosfaattia oletettua vähemmän19.11.2024 08:30:00 EET | Tiedote
Rihmamaiset sinilevälajit, joista osa on myrkyllisiä, hyödyntävät kevätkukinnasta jäljelle jäävää fosfaattia oletettua vähemmän. Tähän tulokseen päädyttiin Mari Vanharannan väitöskirjassa, joka tarkastetaan 22.11.2024. Väitöskirjassa tutkittiin kevätkukinnan jälkeisen planktonyhteisön kykyä hyödyntää ylijäämäistä fosfaattia. Ylijäämäisen fosfaatin ja sinileväkukintojen välisen yhteyden ymmärtäminen on tärkeää sinileväkukintojen riskiarvioiden laatimisessa ja Itämeren rehevöitymisongelman hallitsemisessa.
Fosforläckaget från jordbruket kan minskas med hjälp av strukturkalk och jordförbättringsfiber som uppkommer som biprodukter i industrin14.11.2024 07:50:00 EET | Pressmeddelande
Användning av strukturkalk och jordförbättringsfiber som jordförbättringsmedel minskade erosion från åkrarna enligt en färsk studie. Därmed minskade också belastningen av fosfor på hav, sjöar och vattendrag. Belastningen från tillrinningsområdet minskade med omkring tio procent. På enstaka åkrar sjönk fosforhalterna i vattnet som rinner ut via täckdikena med upp till 70 procent. Strukturkalk och jordförbättringsfiber förbättrar markens struktur, vilket minskar läckaget från åkrarna till vattendragen. Studien visade också att skörden kan bli bättre. Effekterna av jordförbättringsmedel undersöktes för första gången för stora tillrinningsområden på över 100 hektar.
Maatalouden fosforikuormaa vesiin voidaan vähentää teollisuuden sivutuotteina syntyvillä rakennekalkilla ja ravinnekuidulla14.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Rakennekalkin tai ravinnekuidun käyttö pellolla maanparannusaineena vähensi uuden tutkimuksen mukaan kiintoaineen kulkeutumista pelloilta ja siten myös kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin kuormitusta vesiin. Fosforikuorma valuma-alueelta väheni noin kymmenen prosenttia. Yksittäisillä pelloilla salaojavesien fosforipitoisuudet laskivat jopa 70 prosenttia. Rakennekalkki ja ravinnekuitu parantavat maan rakennetta, jolloin huuhtouma pelloilta vesiin vähenee. Tutkimus osoitti myös sadon paranemista. Maanparannusaineiden vaikutuksia vesistökuormitukseen tutkittiin ensimmäistä kertaa laajoilla, yli 100 hehtaarin valuma-alueilla.
Policy Brief: Limiting sulphate load of wastewaters calls for environmental quality standards7.11.2024 07:55:00 EET | Press release
The clean energy transition and the green transition are bringing mining and battery technology industries to Finland. As a result, sulphate discharges into inland waters and the Baltic Sea will increase. Sulphate also has beneficial effects in water bodies, and it is not currently classified as a harmful substance. However, a high local load may adversely affect aquatic organisms, especially in lakes with a naturally low sulphate concentration. In its new Policy Brief, the Finnish Environment Institute issues recommendations for reducing the harmful effects of the sulphate load in wastewaters.
Politiikkasuositus: Jätevesien sulfaattikuorman rajoittamiseksi tarvitaan ympäristönlaatunormit7.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Siirtyminen puhtaaseen energiaan ja vihreä siirtymä ovat tuomassa Suomeen kaivostoimintaa ja akkuteknologiateollisuutta. Tämän seurauksena jätevesien sulfaattikuorma sisävesiin ja Itämereen kasvaa. Sulfaatilla on vesistöissä myös hyödyllisiä vaikutuksia, eikä sulfaattia nykyisin luokitella haitalliseksi aineeksi. Suuri paikallinen kuorma voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti vesieliöstöön etenkin järvissä, joissa sulfaattia on niukasti. Suomen ympäristökeskuksen uusi Policy Brief -julkaisu antaa suosituksia jätevesien sulfaattikuorman haittojen vähentämiseksi.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme