Kaksinaismoralismia Suomen metsä- ja luontokeskustelussa?

Miksi Ympäristöministeriö ja YLE vähättelevät tuulivoimateollisuuden vaikutuksia metsiin?

Ympäristöministeriö (YM) on viranomainen, joka säätelee tuulivoimarakentamista ja ympäristöasioita. YM:n mukaan heillä ei ole kuitenkaan virallisia lukuja tuulivoimaloiden vaatimasta pinta-alasta, mutta heille toimitettujen selvitysten perusteella voimala huoltoreitteineen ilman sähkön siirtoa vaatii tilaa 1-1.5 ha. Selvityksen antaja saattaa olla etujärjestö Suomen Tuulivoimayhdistys Ry, jonka nettisivuja YM mainostaa tuulivoimasivuillaan. Milloin etujärjestöstä tuli neutraali asiantuntija?

YM toteaa, että lopullinen toimivan tuulivoimalan vaatima pinta-ala riippuu useista tekijöistä, erityisesti sähkölinjojen tilantarpeesta. Sen mukaan voimalan, sen tiestön ja sähkönsiirron kokonaisuus voisi vaatia keskimäärin noin 5–6 ha. Suomessa oli viime vuoden lopussa hieman alle 1 400 tuulivoimalaa. Jos ne kaikki sijaitsisivat metsissä, veisivät ne kuuden ha pinta-alan mukaan laskettuna vajaat 8 400 ha. Talousmetsää Suomessa on runsaat 20 miljoonaa ha, eli 1 400 tuulivoiman vaatima pinta-ala on YM:n mukaan noin 0.042 % talousmetsien pinta-alasta.

YM jatkaa: ’’Tuulivoimaloiden määrän kaksinkertaistaminen tarkoittaisi, että tuulivoima sähkön siirtoineen veisi Suomen talousmetsien pinta-alasta alle kymmenestuhannesosan. Ala on pienempi kuin Kehä 1:n sisäpuolelle jäävä alue. Pinta-ala kasvaa jossain määrin kun mukaan lasketaan tarvittavat huoltoreitit, mutta niissäkin hyödynnetään pääosin jo olemassa olevia metsäautoteitä.’’

Tuulivoima aiheuttaa enemmän metsäkatoa kuin YM esittää. Olemassa olevia metsäautoteitä joudutaan oikomaan, vahvistamaan ja merkittävästi leventämään. Jokaiselle voimalalle rakennetaan aina uusi huoltotie. Lisäksi voimala-alueille rakennetaan yleensä valtion tieltä tai yksityistieltä uusi tie.

Jokainen tuulivoimala aiheuttaa vähintään 8 ha pysyvää metsäkatoa

’’Näemmekö metsää puilta ja luontokatoa tuulivoimalta’’ – raportti lähetettiin ministeri Ohisalolle ja YM:lle 1.3.2023. Raportin mukaan yhden tuulivoimalan vaatima pinta-ala on vähintään 8 ha plus kantaverkkojen vaatima pinta-ala. Uutta kantaverkkoa rakennetaan tuhansia kilometrejä pääasiassa kaukana kulutuksesta sijaitsevien tuulivoimaloiden vuoksi.

Läpinäkyvyyden vuoksi, laskelmassa kerrotaan avoimesti oletukset ja perustelut. Laskelmassa ei kuitenkaan huomioida voimaloiden aiheuttamaa epäsuoraa metsäkatoa, jota syntyy huoltoteiden ja johtokäytävien reunapuuston altistuessa kuivuudelle ja myrskytuhoille, ja siten tuholaisvahingoille. Myös DI Ilkka Niemi on laatinut laskelman tuulivoimaloiden aiheuttamasta metsäkadon määrästä.

YM ei kertonut, että tuulivoimarakentaminen on hyvin voimakkaassa kasvussa. Suunnitelmissa olevien 10 000 maavoimalan ja vaadittavan kantaverkon aiheuttama pysyvä metsäkadon määrä olisi erittäin merkittävä – yli 100 000 ha. Tämä metsäkato on suurempi kuin METSO-metsien suojeluohjelma (tavoite 96 000 ha) ja noin neljä kertaa suurempi kuin Helsingin pinta-ala (21 400 ha). 

Suomen metsäkeskustelua vaivaa kaksinaismoralismi

Metsiä, luontoa ja tuulivoimaa koskevaa keskustelua – tai lähinnä sen puutetta – vaivaa kaksinaismoralismi. Tuulivoiman aiheuttamasta kasvavasta metsäkadon määrästä ja hiilinielujen häviämisestä vaietaan. Kuitenkin Suomessa käydään parhaillaan hyvinkin kiivasta metsiin kohdistuvaa keskustelua, jossa korostetaan metsäkadon haitallisuutta, hiilinielujen kasvattamista, ja pyritään mm. rajoittamaan metsän hakkuita sekä kieltämään avohakkuut, joita koskee uudistamisvelvoite.

Luonnon monimuotoisuus on esillä - aiheellisesti. Mutta keskustelussa ei huomioida 10 000 maavoimalan aiheuttamaa metsien pirstoutumista. Voimaloiden viemä hankeala leveine teineen ja siirtolinjoineen pirstoisi jo 6 % puuntuotantoon soveltuvasta pinta-alasta. Hankkeet puolestaan kattaisivat noin 1.37 miljoonaa ha – eli noin 35 % suuremman alan kuin Suomen 41 Kansallispuistoa. Tuulivoimalat aiheuttavat myös häiriötä eläimille, muillekin kuin suojelluille lajeille.

Tuulivoimaloiden luontovaikutuksilla on hinta

Helsingin Yliopiston tutkimuksen mukaan jopa 25 % tuulivoimaloista olisi kannattamattomia, jos ne velvoitettaisiin korvaamaan luonnolle ja elinympäristöille aiheuttamansa vahingot.

Luku olisi huomattavasti korkeampi, jos kustannuslaskelmassa huomioitaisiin myös kantaverkkojen rakentaminen, jonka kustannukset on ulkoistettu sähkön kuluttajille, veronmaksajille ja maan omistajille. Tanskassa yhtiöt velvoitetaan osallistumaan kantaverkon rakentamisen kustannuksiin ns. tuottajamaksun kautta. Sähkön siirtolinjojen alle jäävän maan lunastaminen markkinahinnalla (kuten Ruotsissa) nostaisi myös arviota - nykylainsäädäntö sallii lunastamisen pienellä kertakorvauksella. Suomen käytäntö kannustaa ’’metsän tuhlailevaan käyttöön’’.

Suomen Luonnonsuojeluliitto (SLL) on aiemmin esittänyt, ettei metsiin saisi rakentaa enää yhtään metsäautoteitä. SLL on myös todennut, että elinympäristöjen pirstoutumista pidetään yhtenä vakavimmista uhista luonnon monimuotoisuudelle.

Mitä Suomen metsä & luonto keskustelulle on tapahtunut? Miksi asioista vaietaan, vaikka samanaikaisesti korostetaan metsäkadon ja hiilinielujen pienenemisen uhkaa, metsähakkuiden rajoituksia ja avohakkuukieltoja?