Kolme uutta julkista taideteosta valmistunut helsinkiläisiin oppilaitoksiin

Man Yau: Dear Souvenir

Man Yaun kaksiosainen teos Dear Souvenir esittää käsiviuhkaa, joka on hajotettu osiin. Pronssiveistos on sijoitettu Kuninkaantammen peruskoulun ja päiväkodin uudisrakennuksen julkisivuun, veistoksesta irrotettu keraaminen palanen on sijoitettu sisälle kouluun.

Viuhka on perinteinen tarinankerronnan väline. Kun osa siitä irrotetaan ja sijoitetaan uuteen yhteyteen, rikkoutuu myös viuhkan kertoma tarina. Man Yaun mukaan viuhkan hajottaminen tarjoaa symbolisen mahdollisuuden kirjoittaa ja tulkita tarinoita uudelleen; unelmoida uusista tulevaisuuksista.

Teos käsittelee monitulkintaisesti stereotypioita ja kulttuurien eksotisointia länsimaisessa kontekstissa. Teoksesta on löydettävissä viittauksia mm. kiinalaisessa oopperassa käytettyihin naamioihin, barokin kukkaornamentteihin sekä chinoiserie-kuvastoon, eli eurooppalaiseen 1700-luvulla omaksuttuun, aasialaista estetiikkaa jäljittelevään koristelutyyliin. Vastaavanlainen valikoiva lainaaminen, yksinkertaistaminen ja alkuperäisen moniulotteisuuden kadottaminen ovat tyypillisiä niille tarinoille, joita kulttuureista ja rodullistetuista ihmisistä on kerrottu ja yhä kerrotaan.

Teoksen nimi, Dear Souvenir, herättää ehkä ristiriitaisiakin mielikuvia. Taiteilijan mukaan nimi kertoo ”tärkeästä, etymologisestikin merkityksellisestä muistosta, mutta samalla se on myös paikkasidonnaisena objektina stereotypian esikuva. Viuhka on eksotisoitu tuliainen ja itse teoskin on eräänlainen matkamuisto: se on muualta tuotu, itse jättämäni muisto kyseiseen paikkaan.”

Helsingissä asuva Man Yau (s. 1991) käsittelee taiteessaan identiteettiä ja eksotisoitumisen kokemusta kuvanveiston keinoin. Hän lainaa veistoksiinsa tunnistettavia muotoja ja tilanteita, yhdistäen niitä politisoituneisiin materiaaleihin, kuten posliiniin tai silkkiin. Hänen työskentelyssään on keskeistä arkisiin esineisiin liitetyt arvot ja historia, joita uudelleen muovaamalla Yau tutkii arvokäsityksiä rodullisissa, sukupuolittuneissa ja yleisesti hyväksytyissä narratiiveissa.

Suvi Sysi: Reflecting

Suvi Sysi on kaivertanut aaltomaisia kuvioita kahteen suureen koivuvanerilaatoista koostuvaan teososuuteen, jotka on sijoitettu Kaarelanraitin koulun liikunta- ja ruokasaliin. Laatoista hän on ottanut wenzhou-paperille sinisävyisiä vedoksia, jotka ovat rullalla läpinäkyvässä laatikossa. Reflecting-teos käsittelee yhteenkuuluvuutta, vuorovaikutusta, aikaa, informaatiota sekä liikkeellä olemista. Sen nimi, suomeksi Heijastella, sitoo teoksen kouluympäristöön: koulussa oppiminen ja kasvaminen mahdollistuvat vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Vuorovaikutus liittyy myös teoksen moniosaisuuteen. Kolmiosaisen installaation osat kommunikoivat keskenään ja ovat riippuvaisia toisistaan. Teoksen puuosuudet ovat kuin toisistaan irrotetut, saman abstraktin kuvan positiivi ja negatiivi. Niissä käytetyt koivuvanerilaatat taas ovat edellytys grafiikanvedoksille. Rullatut, laatikkoon säilötyt vedokset viittaavat tiedon taltioimiseen ja tietyn hetken säilyttämiseen.

Helsinkiläinen Suvi Sysi (s. Nilsiässä 1990) tutkii aikaa, tilallisuutta, värin ilmenemistä, muotoa ja tekstuureja, usein installaatioiden muodossa. Sysin työskentelyn juuret ovat taidegrafiikassa paperipohjaisissa teoksissa. Nykyisin hän työskentelee myös saven, puun ja kipsin parissa. Sysi työskentelee kehollisesti ja työstää teoksiaan hitaasti käsin. Sysille taiteen tekeminen on keino tutkia tuntemista ja kokemista – liikkumista sanoittamattomille ja järkeilemättömille alueille.

Jani Ruscica: Begin. Again

Jani Ruscican teoskokonaisuus Begin. Again levittäytyy Helsingin kielilukion uudisrakennukseen Myllypuroon, alumiinista leikattuina tai ikkunoihin teipattuina kuvioina. Teoksen lähtökohtana ovat merkkijärjestelmät ja merkit, joilla välitämme, rakennamme ja kommunikoimme kielellisiä merkityksiä. 

Teoksen merkit eivät kuitenkaan käyttäydy totutulla tavalla. Ne kääntyvät nurinpäin, jäävät puolinaisiksi tai venyvät uusiin mittoihin. Niihin kätkeytyy erilaisia olentoja ja esineitä – ne ovat samalla sekä kielellisiä merkkejä että esittäviä kuvia. Ruscicaa kiinnostaa, mitä tapahtuu, kun yritämme tulkita tällaisia avoimia ja merkitykseltään häilyviä merkkejä sellaisten koulurakennukseen liittyvien merkkien rinnalla, jotka pyrkivät yksiselitteisyyteen ja tarkkuuteen. 

Teokseen kuuluu myös ääni. Algoritminen, tekoälyavusteinen runogeneraattori tuottaa tilaan alati muuttuvia lyhyitä runoja, joiden aineistona on kaikki koulun oppimateriaali. Tekoäly lausuu runoja sattumanvaraisesti, muutamia kertoja päivässä, useilla eri äänillä. Teos ei koskaan toistu samanlaisena, vaan muuntuu jatkuvasti. Begin. Again houkuttaa kokemaan, tulkitsemaan ja leikkimään: Mihin koulussa käytetty kieli ja sanasto taipuvat, mitä uusia merkityksiä ja kokemuksia teos synnyttääkään?

Savonlinnassa vuonna 1978 syntynyt ja Italiassa kasvanut Jani Ruscica yhdistää työskentelyssään erilaisia taiteen menetelmiä video- ja äänitaiteesta performanssiin, kuvanveistosta muraaleihin ja puupiirroksiin. Hän etsii yhteistä maaperää taidemuotojen välillä ja tutkii merkitysten muuntautuvuutta, representaation ja tulkinnan välisiä yhtymäkohtia ja lipsahduksia. Ruscica kyseenalaistaa erilaisia kategorioita ja kahtiajakoja purkamalla kielen, eleiden ja merkityksien välisiä rajoja.  

Teokset on rahoitettu Helsingin noudattaman taiteen prosenttiperiaatteen avulla: kaupungin uudis- tai korjausrakentamiskohteiden budjetista on varattu osuus uuden julkisen taiteen toteuttamiseen. Viime vuosien vilkas rakentaminen on mahdollistanut taiteen tilaamisen useisiin julkisiin rakennuksiin ja ulkotiloihin eri puolille Helsinkiä. HAM Helsingin taidemuseo toimii teoshankkeissa taideasiantuntijana ja teokset liitetään osaksi Helsingin kaupungin taidekokoelmaa, jota HAM kuratoi ja hallinnoi.