Heikko matikkapää vai motivaation puute? Tutkijat etsivät vastauksia matikka-ahdistukseen

Matemaattisia taitoja tarvitaan arjen askareissa, koulussa, opinnoissa ja työelämässä. Useimmille matemaattisten taitojen käyttäminen ja soveltaminen on rutiinia, mutta joitakin ihmisiä jo matematiikan ajatteleminen ahdistaa, se ei kiinnosta yhtään tai matematiikan oppiminen on erittäin vaikeaa ja osaaminen heikkoa.

”Sellaista ilmiötä kuin ´heikko matikkapää´ ei oikeasti ole, ja tästä leimaavasta käsitteestä pitäisikin päästä eroon. Siihen, miksi joidenkin oppilaiden matemaattinen osaaminen on heikompaa kuin toisten, voivat vaikuttaa heikko opiskelumotivaatio, kielteiset tunteet, työmuistin heikkous, kielellisten taitojen vaikeudet tai vaikeus käsitellä mielessä numeerista tietoa”, erityispedagogiikan professori Riikka Mononen sanoo.

Oulun yliopiston tutkijat etsivät vastauksia dyskalkuliaan eli matematiikan osaamisen ja oppimisen erityisvaikeuteen, jota esiintyy noin 3–6 prosentilla väestöstä, sekä oppilaiden kokemaan matematiikka-ahdistukseen.

Dyskalkulian ajatellaan aiheutuvan häiriöistä niissä neurologisissa ja kognitiivisissa toiminnoissa, joita tarvitaan lukumääräisyyden ymmärtämisessä ja käsittelyssä. ”Oppilaan muu oppiminen ja osaaminen, esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden tai biologian oppiaineessa, voi olla hyvää tai erinomaista, ja vaikeuksia esiintyy ainoastaan matematiikassa”, Mononen kertoo.

Nuorten matematiikka-ahdistuksen ja suorituskyvyn välistä suhdetta tunnetaan jo hyvin, mutta alakoululaisten osalta aiheesta on vielä vain vähän tutkimusta. Mononen johtaa matematiikka-ahdistusta tutkivaa iFeelMath-hanketta, jossa tutkitaan sitä, milloin, miten ja miksi matematiikka-ahdistus kehittyy alakouluvuosien aikana.

Oulun yliopistossa tutkitaan erityisesti oppilaiden kokemia tunteita matematiikan oppimisessa ja niiden yhteydestä osaamiseen. Samalla etsitään keinoja, joilla oppilaiden kokemaa matematiikka-ahdistusta voidaan lieventää.

Tutkimus on ensimmäinen, jossa otetaan huomioon tilannekohtainen näkökulma, joka lisää tietoa matematiikka-ahdistuksen ja osaamisen välisestä suhteesta. Tutkimuksessa mitataan siksi myös fysiologisia muutoksia. Ahdistuksen on todettu aktivoivan autonomista hermostoa, mikä havaitaan ihon sähkönjohtavuuden muutoksena. Sähkönjohtavuus kasvaa, kun ihon pinnalle nousee hikeä ahdistuksen vuoksi. Myös kasvojen ilmeiden perusteella voidaan tunnistaa tunteita matematiikan tehtävän aikana.

”Tietoa siitä, millä keinoin opettajat pystyisivät auttamaan oppilaita, jotka kokevat matematiikka-ahdistusta, on vielä verrattain vähän. Kehitämme ja testaamme harjoitusohjelmia, joilla pyritään vähentämään matematiikka-ahdistusta ja parantamaan matematiikan osaamista”, Riikka Mononen kertoo.

Harjoitusohjelmissa muun muassa harjoitellaan kertolaskustrategioita ja hyödynnetään mindfulness-tyyppisiä harjoituksia. Materiaalit julkaistaan opettajien käyttöön hankkeen loppupuolella.

Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen noin 400 neljännen luokan oppilasta tulevat Vaasan seudun kouluista, ja heitä seurataan kuudennelle luokalle asti. Toisessa vaiheessa oppilaita osallistuu eri puolilta Suomea.

Kehittyvä teknologia ja menetelmällinen osaaminen tuovat uusia näkökulmia ja ratkaisuja tulevaisuuden oppimisvaikeustutkimukseen. Tätä perustutkimusta voidaan hyödyntää kehitettäessä harjoitusohjelmia tukemaan matematiikan oppimista ja lisäämään oppimisen iloa.

iFeelMath on Oulun yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen konsortiohanke (2022–2026) ja sitä rahoittaa Suomen Akatemia.