Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös vangittuna pitämisen jatkamista koskevassa asiassa

Tapauksessa valittaja pidätettiin epäiltynä useasta törkeästä huumausainerikoksesta ja törkeästä ampuma-aserikoksesta. Hänet määrättiin vangittavaksi pakkokeinolain nojalla, koska oli syytä epäillä valittajan vaikeuttavan asian selvittämistä tai oikeudenkäyntiä hävittämällä, muuttamalla tai kätkemällä todistusaineistoa taikka vaikuttamalla rikoskumppaneihinsa.

Valittaja tunnusti syyllisyytensä yhden rikosepäilyn osalta poliisin kuulusteluissa sekä myöhemmin pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa. Hän pyysi pääkäsittelyn alkamisen jälkeen vapautusta vangitsemisesta vedoten muun muassa siihen, että ei ollut enää syytä epäillä, että hän vaikeuttaisi asian selvittämistä.

Valittajan pyyntö hylättiin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus katsoi muun ohella, että vaara asian selvittämisen vaikeuttamisesta on olemassa siihen saakka, kunnes valittajaa ja hänen kanssaepäiltyjään oli kuultu pääkäsittelyssä.

Valittaja valitti päätöksestä hovioikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Korkein oikeus ei myöntänyt valittajalle valituslupaa.

Valituksessaan EIT:lle valittaja katsoi, että hänen vangittuna pitämisen jatkaminen loukkasi EIS 5 artiklaa, koska vangittuna pitämisen jatkamiselle ei ollut asianmukaisia ja riittäviä perusteita sen jälkeen, kun hän oli tunnustanut syyllisyytensä rikosepäilyn osalta.

EIT totesi, että asiassa ei ollut viitteitä siitä, että kansallisten tuomioistuinten arviointi olisi ollut millään tavoin stereotyyppinen, yleinen tai abstrakti. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus viittasivat päätöksissään asian erityisiin olosuhteisiin ja ottivat nimenomaisesti huomioon valittajan väitteet. Asian tosiseikat tukivat väitettä, jonka mukaan oli olemassa vaara siitä, että valittaja voi vaikuttaa muihin kanssaepäiltyihin ainakin siihen saakka, kunnes hän on todistanut oikeudessa.

EIT katsoi, että kansalliset viranomaiset olivat esittäneet asianmukaiset ja riittävät perusteet valittajan vangittuna pitämisen jatkamiselle EIS 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti. EIT katsoi, että valittajan valitus oli ilmeisen perusteeton ja se oli hylättävä EIS 35 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan mukaisesti.

Päätös on luettavissa EIT:n verkkosivuilla.

Lisätietoja

• Krista Oinonen, yksikönpäällikkö, ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö, valtionasiamies Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, puh. 0295 351 172
• Ulkoministeriön sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@gov.fi.