Tutkimus osoittaa: työnantajat eivät juuri puutu seksuaaliseen häirintään sosiaalialalla – Talentia vaatii toimia häirinnän ehkäisemiseksi

Reilusti yli puolet (69 %) kyselyyn vastanneista sosiaalialan ammattilaisista arvioi, ettei heidän ole tarvinnut pelätä seksuaalista häirintää työyhteisössään viimeisen kolmen vuoden aikana. Valtaosan (63 %) mukaan häirinnästä on myös ollut mahdollista ilmoittaa ilman pelkoa. 

Kuitenkin alle puolet (41 %) vastanneista koki, että seksuaaliseen häirintään puututaan työpaikalla, jos sitä ilmenee. Sosiaalialan työyhteisöissä kaivataankin hanakampaa puuttumista ilmiöön. 

– Tulokset kertovat osaltaan siitä, ettei työyhteisöissä puututa riittävästi seksuaaliseen häirintään. Olisi tärkeää, että työpaikoilla järjestettäisiin henkilöstölle seksuaalista häirintää ehkäisevää koulutusta ja nimettäisiin tukihenkilöt, joiden puoleen häirintätilanteissa olisi mahdollista kääntyä, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntija Heidi Pekkarinen sanoo. 

Vain muutamissa (2 %) sosiaalialan työyhteisöissä työnantaja oli järjestänyt koko henkilöstölle koulutusta häirinnän ennaltaehkäisemiseksi ja myös häirintäyhdyshenkilöt olivat (3 %) harvinaisia. Huomattavan pieni osa (21 %) vastanneista ilmoitti, että työpaikalla on laadittu ohjeistus seksuaalisen häirinnän varalle.   

Tyypillinen työnantajan tapa puuttua seksuaaliseen häirintään oli kirjallinen huomautus tai varoitus häiritsijälle. Joissakin tapauksissa työnantaja oli myös avustanut rikosilmoituksen tekemisessä tai järjestellyt uudelleen työtehtäviä tai työtiloja. 

Häirintää kokeneet sosiaalialan ammattilaiset vastasivat häirinnän olleen pääasiassa sanallista oman työyhteisön jäsenen toimesta. Häirinnästä oli seurannut erityisesti työhyvinvoinnin ongelmia, unettomuutta ja mielenterveysongelmia.  

– Seksuaalinen häirintä voi johtaa merkittäviin mielenterveysongelmiin ja heikentää ja viedä henkilön työkyvyn. Sosiaalialan korkeakoulutetuilla tulee olla työssään koskemattomuus ja työtä on voitava tehdä vaarantamatta omaa turvallisuuttaan tai terveyttään. Työnantajien on juurrutettava häirinnän ennaltaehkäisy erottamattomaksi osaksi työyhteisön toimintakulttuuria, Pekkarinen painottaa.  

Laki velvoittaa puuttumaan häirintään 

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus ryhtyä aktiviisiin toimiin ja puuttua tilanteeseen heti, kun saa häirinnästä tiedon. Jos työnantaja ei puutu häirintään, voi työnantaja pahimmillaan syyllistyä rikokseen.  

On myös tärkeää huomioida uusi seksuaalirikoslainsäädäntö, jossa seksuaalista ahdistelua koskevia sisältöjä on laajennettu. Aiemman fyysisen teon lisäksi laki kattaa nyt myös sanalliset tai muut teot, kuten viestien lähettämisen tai kuvien esittämisen. Tämä tarkoittaa, että häiritsijä voi syyllistyä rikokseen aiempaa herkemmin.  

Kysely toteutettiin 30.5.–18.6.2023 ja siihen vastasi yhteensä 5 931 Akavan liittojen jäsentä, joista sosiaalialan ammattilaisia oli 866. Kyselyllä pyrittiin kartoittamaan työpaikoilla kohdattua seksuaalista häirintää ja seksismiä sekä kartoittaa toimenpiteitä, joihin seksuaalisen häirinnän vuoksi on ryhdytty. 

17 akavalaista liittoa tutki seksuaalista häirintää työelämässä. Mukana olivat Agronomiliitto, Akavan Erityisalat, AKI-liitot, Insinööriliitto IL, Juristiliitto – Juristförbundet, Kasvatuksen ja Nuorisotyön Asiantuntijat KNT, KTK Tekniikan Asiantuntijat, Kuntoutusalan Asiantuntijat, Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, Suomen Ekonomit, Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen Lääkäriliitto, Tekniikan akateemiset TEK, Tradenomit, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ja Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY. Kyselyn toteutti Taloustutkimus.