Turkkilaisen kahvin päivää vietetään 5. joulukuuta

Vuosisatojen mittainen kulttuuriperintö

Turkkilainen kahvi on merkittävä osa turkkilaista kulttuuria, ja se on ollut sosiaalisen elämän ytimessä siitä lähtien, kun sitä alettiin valmistaa 1500-luvulla. Se on levinnyt laajasti ottomaanien alueelle ja ylittänyt rajat rituaaleillaan, perinteillään ja roolillaan. Turkkilainen sana aamiaiselle on kahvaltı, joka tarkoittaa ”ennen kahvia”. Turkkilaista kahvia tarjotaan tervetuliaisjuomana ystävän tai perheen luona Turkissa, se on myös kunniavieras erilaisissa juhlissa, kuten häissä ja syntymäpäivillä. 

Raaka-aineet ja alueelliset vaikutteet näkyvät kahvin jauhatus- ja valmistusmenetelmissä

Yksi syy turkkilaisen kahvin ainutlaatuisuuteen on sen valmistusmenetelmä, joka on säilynyt samanlaisena vuosisatojen ajan. Kahvi valmistetaan hauduttamalla hienoksi jauhetut kahvipavut kylmässä vedessä erityisessä kattilassa, jota kutsutaan nimellä "cevze". Kun kahvi on kiehunut kuohkeaksi, se kaadetaan kahvikuppeihin, jolloin sen päälle muodostuu samettinen vaahto. Muista kahveista poiketen turkkilainen kahvi kaadetaan kuppiin poroineen, ja se tarjoillaan aina vesilasillisen, turkkilaisen herkun tai muiden makeisten kanssa.

Turkkilaisen kahvin jauhatus- ja valmistusmenetelmät voivat vaihdella raaka-aineiden ja maan eri alueiden tapojen mukaan. Kaikkialla Egeanmeren alueella kasvaa mastiksipuu, ja jotkut valmistavat turkkilaista kahvia puusta saatavan kumimaisen aineen (mastic gum) avulla. Kaakkois-Anatoliassa ja pistaasipähkinöiden kotimaassa Gaziantepissa suositaan Menengiç-kahvia, jota valmistetaan kuivaamalla Pistacia terebinthus -puun pavut. Kivimorttelissa murskattava Dibek-kahvi on tullut suosituksi ainutlaatuisena turkkilaisena kahvivaihtoehtona sen miedon aromin ansiosta sekä kahvina, jota voidaan tarjoilla maidon kanssa. Mırra-kahvi, joka tunnetaan sakearakenteisena ja kitkeränä kahvina, on yleisesti suosittua Turkin kaakkoisissa kaupunginosissa Şanlıurfassa ja Mardinissa.