Talous & Yhteiskunta 4/2023 | Kulttuurin taloustiede

Lehden kansijutussa toimittaja Oskari Onninen perehtyy erilaisiin syihin, joilla kulttuurin tukemista verovaroin on perusteltu. Onko kulttuuri jotain, jolla on itseisarvo ja jota ei pidä mitata rahassa, vai onko sen alistuttava taloudellisille laskelmille siinä, missä kaiken muunkin julkisen rahankäytön?  

”Kulttuuri ainakin suurissa muodoissaan tarvitsee toteutuakseen jonkun ulkoisen tuen. Se on Euroopassa ollut ennen kirkko, sitten hovi ja nyt valtio”, sanoo Iiris Autio. Hän on tanssiryhmä Tero Saarinen Companyn toiminnanjohtaja ja pitkän linjan taidevientiasiantuntija. 

Toisaalta taloustieteen tapa katsoa kulttuuria on usein liian kapea, toteaa luovan talouden ja kuluttamisen suhteeseen erikoistunut ruotsalaisen Linnaeus-yliopiston yritystaloustieteen professori Saara Taalas. Hän huomauttaa, että kulttuurisesti verkottuneilla markkinoilla vaihdanta tapahtuu luottamusverkostoissa ja on vain osin rahatalouden piirissä. Kulttuurisen vaihdannan markkina on jatkuvassa epätasapainossa. Olemme eri elämänvaiheissa ja eri rooleissa antamassa ja saamassa, koska uskomme sen hyödyttävän meitä kaikkia. Tämä näkyy hänen mukaansa esimerkiksi kirjallisuudessa. 

”Kitinkakat, että kustantajat jotenkin loisivat sen kirjallisuusmarkkinan. Lukeva yleisö sen luo, ja lukevan yleisön luo kirjasto, Suomen suurin kulttuuri-instituutio, mikä usein kätevästi unohdetaan. Kirjasto perustuu lainaamiseen ja suosittelemiseen, mikä on taloutta.” 

Numeron tiedeartikkeleissa käsitellään lisäksi seuraavia teemoja: 

1) Onko kauneus katsojan silmässä vai mittasuhteiden jumalallisessa sopusoinnussa? Taiteen historiassa kauneuskäsitykset ovat vaihdelleet, mikä on näkynyt myös taideteosten hinnoissa. Aina on kuitenkin ollut niin, että kaikki taide ei ole yhtä arvokasta, ainakaan rahassa mitattuna, kirjoittaa VTT Pekka Korpinen. Linkki artikkeliin.

2) Olemme oppineet puhumaan luovasta taloudesta, mutta siinä luovuus on kutistettu palvelemaan talouskasvua. Nyt meidän pitäisi oppia käyttämään luovuutta ja luovia aloja voimavarana, joiden avulla taloudellinen järjestelmä uudistetaan perusteita myöten, kirjoittaa yrittäjä, työelämäprofessori Marco Steinberg. Linkki artikkeliin.

3) Yritysten ja valtioiden tuottavuuseroja on perinteisesti selitetty etenkin tutkimus- ja kehittämistoiminnalla, tieto- ja viestintäteknologialla sekä työntekijöiden osaamisella. Viime vuosina tuottavuustutkijat ovat alkaneet kiinnittää entistä enemmän huomiota myös johtamiseen, Suomen Yrittäjien ekonomisti Roope Ohlsbom kirjoittaa. Hänen laajaa suomalaista aineistoa hyödyntävän tutkimuksensa mukaan myös työpaikkojen johtamiskäytännöt ja työvoiman liikkuvuus vaikuttavat työn tuottavuuteen. Linkki artikkeliin.

4) Malttamattomuus on tutkimusten mukaan yleinen inhimillinen ominaisuus, joka saa esimerkiksi kulutusmenot kasaantumaan tulojen maksupäivän jälkeisille päiville ja työnteon taas ajalle ennen määräaikaa. Malttamattomuuden vaikutuksia voidaan lievittää esimerkiksi tiheämmillä määräajoilla tai eläkkeiden tai palkkojen tiheämmillä maksupäivillä, kirjoittavat tutkija Sami Jysmä, tutkimusapulainen Aino Lintula, yliopistonlehtori Jani-Petri Laamanen, johtava tutkija Tuomas Matikka ja erikoistutkija Tuuli Paukkeri. Linkki artikkeliin.

5) Yritysten välisten verkostojen korostetaan usein hyödyttävän paitsi yrityksiä myös alueita, joilla ne toimivat. Liiketoimintaverkostot ovat kuitenkin vaikeaselkoisia, ja niihin vaikuttaa monta asiaa yritysten arvoista niiden käyttämiin teknologioihin. Tutkimukset yhteistyön tuloksista ovat ristiriitaisia, kirjoittaa dosentti Jari Ruokolainen. Linkki artikkeliin.

Talous & Yhteiskunta 4/2023 ilmestyy viikolla 50. 

Linkki numeron verkkoversioon.