Miksi tyytyä tavanomaiseen, kun tiedejutun voi tehdä myös hauskasti - Vuoden 2024 tiedetoimittaja ja tiedeviestijät kulkevat omia polkujaan

Tavanomaisuus ei ole toimittaja Niko Kettusta varten. Suomen tiedetoimittajain liiton palkintoperusteluiden mukaan 11 vuoden ajan ilmestynyt Viikon eläin -palsta yleistajuistaa tiedettä tavalla, joka saa innostumaan niin lapsen kuin biologin. Myös laajemmissa tiedejutuissaan hän luottaa tarinallisuuteen kunnioittaen silti tieteellistä täsmällisyyttä. Helsingin Sanomissa ilmestyneitä Viikon eläin -tarinoita on koottu myös kirjoiksi.

– ­Olen kiitollinen asemasta, jossa olen voinut luoda itselleni omannäköisen työn. Pystyn tarttumaan aiheisiin, jotka minua kiinnostavat ja joissa olen hyvä. Toivottavasti se näkyy myös työn jäljessä: että jutuista paistaa kirjoittamisen ilo ja innostus.

Tiedejuttujen vastapainoksi Kettunen ajelee lähiseuduilla autoilla, joista tekee koeajojuttuja.

­– Hyvä teksti yrittää ymmärtää aihetta laajemmalti. Se ei ole insinööreille kirjoitettua tekniikkamanuaalia, vaan yhdistää maailman ilmiöitä laajemmalle lukijakunnalle. Se on tiedejournalismissakin minusta se juttu.

Menneisyyden arkisten asioiden jäljillä

Vuoden 2024 Tiedeviestintäpalkittu Lotta Vuorio on tehnyt Menneisyyden jäljillä -podcastejaan kaikille, joita historia kiinnostaa, mutta myös heille, jotka eivät välttämättä vielä ole kiinnostuneita.

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija haluaa auttaa ihmisiä ymmärtämään kanssaihmisiä ja harjoittamaan empatiaa. Neljän vuoden aikana on puhuttu niin Suomen köyhäintaloista, 1700-luvun teinitytöistä tai epidemioiden historiasta.

Palkintoa perustellaankin Vuorion ammattitaitoisella otteella ja podcastien yhteiskunnallisella ajankohtaisuudella. Vastuullisuus ja keskustelevuus ovat osa joka toinen viikko ilmestyvän podcastin brändiä. Hiljattain Tampereelle muuttanut Vuorio tekee itse kaikki haastatteluista editointiin.

– Teen mielelläni sukupuolen ja seksuaalisuuden historiasta kertovista aiheista, koska näihin ei syvennytä koulun historian tunneilla. Yksi lempijaksoistani – ja myös kuulijoiden suosikeista – on jakso kuukautisten historiasta. Asia koskee puolta väestöstä, mutta juurikaan ei puhuta, miten kuukautisten kanssa on aiemmin eletty, Vuorio sanoo.

Puistofilosofiaa satoi tai paistoi

Vuonna 2009 Antti Sorri luki Helsingin Sanomista tuoreesta filosofian maisterista, joka piti Kaivopuistossa ilmaista ”filosofin vastaanottoa”. Seuraavana kesänä Sorri marssi Ikaalisten keskuspuistoon, pystytti kaksi kylttiä ja istui viltille odottamaan ohikulkijoista keskustelijoita. Heitä saapui viikon aikana 35.

Siitä rohkaistuneena Sorri päätti kutsua jatkossa ammattifilosofeja alustamaan viikon keskusteluja. Vuonna 2023 kävijöitä oli jo yli 2 500. Tänä vuonna hänet palkitaan kekseliäisyydestä ja sinnikkyydestä Suomen tiedetoimittajain liiton tiedeviestintäpalkinnolla.

Pienestä keskustelutilaisuudesta on rakentunut yhdessä paikallisten toimijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa merkittävä vuosittainen tiedetapahtuma, joka houkuttelee heinäkuussa Ikaalisiin kaikenikäisiä osallistujia ympäri Suomea.

Parhaimmillaan puhujan vilpitön innostus tarttuu yleisöön, eivätkä edes rankkasade tai abstrakti aihe latista tunnelmaa.

– Puistofilosofiasta ei ole tullut ”akateemisen maailman henkselinpaukuttajien kokoontumisajoja". Alustajia pyydetään esittelemään aiheensa mahdollisimman selväkielisesti, avaamaan akateemisia käsitteitä ja sisältöjä yleisölle Eri koulutustaustoista tulevat ihmiset ovat sulautuneet hyvin joukkoon, kertoo Antti Sorri.