Tutkimus: Työkyvyttömyyseläkkeiden lepäämislaki lisäsi osatyökykyisten työntekoa hieman

Työkyvyttömyyseläkkeiden lepäämislaki tarkoittaa, että työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi väliaikaisesti lisätä työntekoa, mutta säilyttää silti oikeuden työkyvyttömyysetuuteensa työntekojakson jälkeen – eläke jää siis lepäämään. Ennen kaikkea lepäämislaki mahdollistaa osatyökykyisille ihmisille työnteon kokeilemisen ilman pelkoa etuuden menettämisestä, jos työkyky ei riitä pitkäaikaiseen lisääntyneeseen työntekoon. Laki säädettiin vuonna 2010 ja se on ollut määräaikainen muutaman vuoden jaksoissa tähän asti. Nykyinen hallitus suunnittelee lepäämislain säätämistä pysyväksi.  

VATT:n tuore tutkimus Labour supply responses to reducing the risk of losing disability insurance benefits selvittää lepäämislain vaikutuksia erityisesti osatyökykyisten ihmisten työnteon määrään. Tutkimuksen ovat laatineet VATT:n erikoistutkijat Tuuli Paukkeri ja Terhi Ravaska. 

Lailla ei ole suoraa vaikutusta rahallisiin kannustimiin 

Tutkimuksen mukaan etuudensaajien ansiot lisääntyivät lain myötä, mutta kokonaisvaikutus jäi hyvin maltilliseksi. Lepäämislaki ei vaikuta työkyvyttömyyseläkkeiden ansiotulorajoihin, vaan ainoastaan siihen, että työjakson jälkeen on mahdollista vaivattomasti palata etuuden piiriin. Lepäämislaki siis todennäköisesti rohkaisi ihmisiä ansaitsemaan hieman enemmän menemättä kuitenkaan ansiotulorajan yli, sillä etuusjärjestelmässä tulojen menetys ansiorajan ylityttyä on huomattava. 

“Etuudensaajan tulisi lisätä työntekoa merkittävästi, jotta ansiotulorajojen ylittäminen olisi kannattavaa nykyisessä järjestelmässä. Toisenlaisessa mallissa ansiorajan ylittäminen voisi esimerkiksi pienentää etuutta vähitellen ja osatyökykyiset saattaisivat työskennellä enemmän”, Terhi Ravaska pohtii.  

Lepäämislaki lisäsi etenkin mielenterveyskuntoutujien työntekoa 

Lepäämislaki on kuitenkin vaikuttanut työnteon määrään myönteisesti etenkin mielenterveyskuntoutujien joukossa. Osatyökykyisillä ihmisillä voi olla merkittävästikin työkykyä jäljellä ja työkyky voi ajan kuluessa myös vaihdella, jolloin mahdollisuus työkyvyn kokeilujaksoihin ilman pelkoa etuuden menettämisestä on olennaista. Työntekojaksot ovat sekä yhteiskunnallisesti tärkeitä että yksilölle kuntouttavia ja voivat parhaimmillaan johtaa työkyvyttömyyden päättymiseen. 

”Vaikutus työnteon määrään syntyy todennäköisesti etenkin sääntelyn selkeyttämisestä. Lepäämislain kaltaista sääntelyä on ollut ennenkin, mutta uudistus on selkiyttänyt sitä ja vähentänyt etuuksiin liittynyttä epävarmuutta. Epävarmuus työnteon vaikutuksista on olennaista muillekin etuuksille”, huomauttaa Tuuli Paukkeri. 

Tutkimus seurasi Eläketurvakeskuksen rekisteriaineistoista poimittuja osatyökykyisiä ihmisiä kolmen vuoden ajan etuuspäätöksen saamisesta. Lain vaikutuksia arvioitiin vertaamalla myönteisen etuuspäätöksen saaneita ihmisiä kielteisen päätöksen saaneisiin ihmisiin, sillä heillä on verrokkiryhmänä samankaltaisia työkykyyn vaikuttavia terveystekijöitä ja työhistoriaa.