Kehysriihen indeksileikkausten sietämätön keveys

Pääministeri Petteri Orpon hallitus on kehysriihessä tilanteessa, jossa julkista taloutta halutaan sopeuttaa pikatahtia, mutta tällöin joudutaan myös miettimään erilaisia vaikutuksia väestöryhmiin. Toinen kysymys on se, kannattaako hallituksen itse käynnistämää pidemmän aikavälin eläkeuudistusprosessia sotkea eläkejärjestelmää koskevilla muutoksilla.

Valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoitus maalaili jo keväällä 2023 poliitikoille keinoja julkisen talouden sopeuttamiseksi muun muassa sosiaaliturvan indeksileikkausten kautta. Niillä voidaan periaatteessa saada kasaan isoja summia juustohöylämetodilla, jossa kaikilta napsaistaisiin vähän pois, mutta tämä ei ole ongelmatonta.

Fakta on, että alijäämäistä valtiontaloutta ei voi pelastaa leikkaamalla esimerkiksi työeläkeindeksiä. Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander muistuttaa blogikirjoituksessaan, että työeläkemenojen kasvun pienentäminen ei sellaisenaan olennaisesti kohenna julkisen talouden sisällä valtiontalouden tilannetta muun muassa verotulojen supistumisen takia (myös VM 2023). Väliaikainen muutos ei myöskään tasapainottaisi yksityisalojen työeläkejärjestelmää, joka on pitkällä aikavälillä alijäämäinen (ETK PTS 2022).

Kuka saa ja kenelle annetaan?

Automaattisella indeksoinnilla on pitkät perinteet julkisessa taloudessa, kuten myös niiden jäädytyksillä ja rajauksilla. Indeksisidonnaiset etuusmenot olivat viime vuonna noin 45 miljardia euroa, joista työeläkkeiden osuus oli noin 34 miljardia. Etuuksien indeksitarkistukset pitävät yllä ostovoimaa, toisaalta korkean inflaation aikoina valtion ja sosiaaliturvarahastojen menot kasvavat samalla merkittävästi. Työeläkeindeksillä tarkistetaan maksussa olevat työeläkkeet joka vuosi ja huolehditaan siten niiden ostovoimasta.

Kahtena edellisvuotena työeläkeindeksi ja kansaneläkeindeksi ovat korottaneet eläkkeitä nimellisesti merkittävästi. Tilanne on ollut poikkeuksellinen, kun matalaan inflaatioon oli totuttu finanssikriisin jälkeen. Tämä on herättänyt kysymyksiä tulonjaosta: onko reilua, että eläkeläisten tulokehitys on ollut palkansaajia parempi? Kysymys on mutkikkaampi, koska pidemmällä aikavälillä tilanne on yleensä aina päinvastainen ja tilanne näyttäisi jo muuttuvan, kun palkat ovat viime vuonna nousseet taas hintoja nopeammin.

Hallitus päätti jo viime vuonna kansaneläkeindeksin tarkistusten osittaisesta soveltamisesta vain osaan etuuksista. Nyt hallitus on kehysriihen päätöksillä mahdollisesti leikkaamassa myös työeläkeindeksiä, joka koskisi noin 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa. Väestöryhmillä on erilaiset sopeutumismahdollisuudet indeksimuutoksiin. Sairaus- ja vammaisetuuksien saajat ovat haavoittuvassa ryhmässä, kuten myös hyvin monenkirjava eläkeläisen joukko. Vanhukset ja toisaalta myös työkyvyttömät eivät useinkaan pysty hankkimaan lisätuloja, toisin kuin työelämässä mukana olevat. Omaisuudenkin hyödyntäminen voi olla vaikeaa, jos omaisuus käsittää käytännössä oman kodin.

Muutaman vuoden mittaiset indeksien jäädytykset eivät tuota pysyvää hyvää taloudenpitoon. Pidemmällä aikavälillä taas jouduttaisiin pohtimaan vakavasti erilaisten väestöryhmien kantokykyä. Oikeuskansleri  kiinnitti jo viime syksynä lausunnossaan huomiota hallituksen päätökseen jäädyttää kansaneläkeindeksiin ja elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien kehitystä. Oikeuskanslerin mukaan uudistusten yhteisvaikutukset pitäisi arvioida jo hallituksen esityksessä, ja hän nosti esille etuuden saajien ja heidän perheidensä perusoikeuksien toteutumisen. 

On syytä huomata, että nytkin julkisessa keskustelussa esillä olleessa VM:n meno- ja rakennekartoituksen (2023) laskelmissa työeläkeindeksiin tehtävät leikkaukset tehtäisiin myös työssäkäyvien palkkakertoimeen. Moniko työssäkäyvä  on huomannut, että nyt eläkeindeksistä käytävässä keskustelussa voi olla sisällä myös mahdollinen heihin kohdistuva leikkaus? Palkkakertoimella tarkistetaan eläkekertymien arvo eläkkeelle siirtymisen hetkellä. Näin varmistetaan, että eläke on alkaessaan oikeassa suhteessa tapahtuneeseen hinta- tulotason kehitykseen.

Pitkän ja lyhyen aikavälin uudistukset puntarissa

Hallitus on antanut työmarkkinaosapuolille tehtävänannon julkista taloutta sopeuttavasta eläkeuudistuksesta. Työeläkkeissä on kyse pitkäaikaisesta toimeentulon turvasta, mikä tarkoittaa, että kun eläkejärjestelmään tehdään muutoksia, niitä tehdään pitkällä aikajänteellä ja asteittain. Tämän vastakohta on valtiontalous, jossa voidaan hallituskauden aikana hakea nopeitakin ja isoja säästöjä, kuten nyt kehysriihessä kaavaillaan.

Neuvotteluprosessia ei kannattaisi häiritä ylimääräisillä tekijöillä kehysriihessä. Suomen julkinen talous on silti syytä pitää riittävän hyvässä kunnossa seuraavat vuosikymmenet, jotta nyt ei syödä tulevaisuuden elinkelpoisuutta. Säästötavoitteiden rinnalla kannattaa silti pitää huolta siitä, että vauhtisokeus ei veisi repivämpään politiikan tulevaisuuteen pitkällä aikavälillä.

Minimiturvaeläkkeet ovat olleet hallitusten suojeluksessa koalitioista riippumatta, mikä näkyy nytkin julkisessa keskustelussa indeksileikkausten kohdentamisessa. Tämä poliittinen valinta on johtanut osaltaan siihen, että kertyvä eläke ei aina kannusta jatkamaan työssä. Labore selvitti tätä takuueläkkeen osalta tuoreessa tutkimuksessa.

Pitkäaikaiset ja merkittävät indeksileikkaukset heikentäisivät luottamusta ja vaikuttaisivat yksityiseen kulutukseen, mikäli ei samalla tehdä muita muutoksia.  Yksityisalojen työeläkejärjestelmässä on maksuvaje pitkällä aikavälillä, joten maksujen alennus tässä hetkessä ei kuulosta järkevältä. Työeläke poikkeaa verorahoitteisista etuuksista, kuten miniturvaeläkkeistä: se ansaitaan maksamalla vakuutusmaksuja. Ansaitun työeläkkeen pääomaa taas suojaa perustuslain takaama omaisuudensuoja, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi indeksejä isompi leikkaus ei ole mahdollinen.

Ilmatila on tällä hetkellä sakeana hyvinkin erilaisia toiveita työeläkkeiden uudistamisesta. Tämä on hyvä asia, jos niiden ajatellaan liittyvän pidemmän aikavälin rakenteellisiin muutoksiin. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja julkisen talouden sopeutuksen kohdentuminen eri väestöryhmiin on saanut myös ansaitusti julkisuutta. Huomiota ei voi kuitenkaan kiinnittää pelkästään eläkkeiden indekseihin, vaan uskottavan arvioinnin tulisi pitää sisällään kaikki tehdyt muutokset eri ikäluokkien saanteihin ja maksuihin julkisen talouden sisällä. Politiikkavaihtoehtoja on aina, joten laajan sukupolvikysymyksen pelkistäminen indeksimuutoksiin ja kehysriihen nollasummapeliin on jopa vaarallinen yksinkertaistus.