Punni-palkinto Eveliina Talvitien kirjoittamalle ja Jani Ikosen kuvittamalle teokselle Ai niin, minä olen muuten Lee (Enostone kustannus, 2023)

Kirjailija Eveliina Talvitien ja kuvittaja Jani Ikosen yhteinen teos Ai niin, minä olen muuten Lee on voittanut Lastenkirjainstituutin arvostetun Punni-palkinnon. Kahdeksatta kertaa jaettava Punni-palkinto annetaan kotimaiselle lasten- ja nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta, joka rikastuttaa aiheeltaan tai käsittelytavaltaan aiempaa lasten- ja nuortenkirjatarjontaa. 

Eveliina Talvitie on Tallinnassa asuva kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, elämäkertoja ja tietoteoksia. Ai niin, minä olen muuten Lee on hänen ensimmäinen lastenkirjansa. Jani Ikonen on palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka tunnetaan modernista ja omintakeisesta kuvitustyylistään. Kaksikko on tehnyt aiemmin yhteistyötä erityislasten arkea käsitelleessä kansainvälisessä taideprojektissa.

Ai niin, minä olen muuten Lee - kirjan on lukenut äänikirjaksi porilainen näyttelijä Henri Välikangas, joka esiintyy muun muassa drag artisti Henriettana. Äänikirja on kuunneltavissa 4.5.2024 alkaen. Toukokuun aikana teos ilmestyy Virossa. Ah jaa, mina olen muideks Lee -teoksen on kääntänyt Lauri Juursoo ja sen julkaisee Elust enesest -kustantamo. Ai niin, minä olen muuten Lee oli lisäksi Vuoden kauneimmat kirjat 2023 -finalisti.

Palkintoraadin asiantuntijajäseninä olivat luokanopettaja Matias Laivamaa ja kirjastopalvelujohtaja Niina Salmenkangas. Kannatusyhdistyksen jäsenedustajana raadissa toimi Merja Marjamäki ja nuorisojäsenenä Ramona Kaapu. Raadin puheenjohtaja on Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehden päätoimittaja Päivi Heikkilä-Halttunen.

Raadin perusteet:

”Ai niin, minä olen muuten Lee tutustuttaa lukijan vähitellen alakouluikäiseen lapseen, joka kertoo arjestaan ja ajatuksistaan. Erityisominaisuudet ja luonteenpiirteet ovat Leelle itselleen rikkaus, vaikka hän tiedostaakin olevansa monen koulukaverin mielestä vähän omituinen.

Tässä lastenkirjassa erityisyyttä ei kuitenkaan korosteta tai kuvata lapsen arkea hankaloittavana asiana. Lee on kehittänyt myös omia selviytymiskeinoja häntä hämmentäviin sosiaalisiin ja hälyisiin tilanteisiin.

Leen ja hänen isänsä pienperhettä kuvataan luontevasti. Vaikka isälläkin on omat haasteensa, niin arjen peruspalikat pysyvät silti kasassa ja Lee pitää säännöllisesti yhteyttä Intiassa asuvaan äitiinsä. Lee tekee jatkuvasti havaintoja ympäristöstään ja sanoittaa tuntemuksiaan raikkaasti ja samastuttavasti.

Eveliina Talvitien teksti antaa tilaa Jani Ikosen Leen mielenliikkeitä mukailevalle kuvitukselle, joka samanaikaisesti rönsyää ja myötäelää, dokumentoi ja liioittelee. Leen ja hänen uuden ystävänsä Liin seikkailuille on luvassa myös jatkoa.”