Maalis-huhtikuun 2024 vesitilannekatsaus: tulvia, vedenlaadun heikentymistä ja pohjavedenpinnan nousua (Pohjalaismaakunnat)

Joet ja järvet tulvivat tänä keväänä tavanomaista enemmän 

Lunta oli pohjalaismaakunnissa maaliskuun loppupuolella enemmän kuin keskimäärin tähän aikaan. Lumen vesiarvot jokien latvaosilla olivat noin 100-130 mm. Jokijäät Kyrönjoella ja Lapuanjoella olivat maaliskuun alussa jonkin verran keskimääräistä paksumpia. Tekojärviin ja säännösteltyihin järviin pyrittiin tekemään tavallista enemmän tilaa sulamisvesille. Etenkin tekojärvien vedenpinnat laskettiin tavanomaista alemmas.   

Lumien sulaminen tapahtui useammassa erässä. Ensimmäinen lämmin jakso ajoittui maaliskuun puoliväliin, jolloin sulamista tapahtui etenkin rannikon eteläisimmillä vesistöillä. Pääsiäisen aikana sää lämpeni selvästi ja satoi vettä. Esimerkiksi Kauhajoella satoi pääsiäisen aikana 22 mm.  Voimakkaampi sulaminen alkoi 8.4., kun vuorokauden keskilämpötilat nousivat noin viiteen asteeseen. Tuohon ajankohtaan osui myös vesisateita. Sademäärät olivat noin 15-25 mm. Huhtikuun puolivälin jälkeen sää viileni ja helpotti tulvatilannetta etenkin Keski-Pohjanmaalla. Huhtikuun lopulla lämpeneminen ja sateet saivat loput lumet sulamaan. Virtaamat lähtivät uuteen nousuun mm. Ähtävänjoella ja Perhonjoella. 

Lapväärtinjoki 

Lapväärtinjoella tulva jakaantui kolmeen virtaamahuippuun. Joen alaosalla jääpadot nostivat vedenpintoja paikallisesti huhtikuun alkupuolella ja aiheuttivat muutamien kellarien kastumisen. Suurin virtaama Lapväärtinjoen alaosalla oli 12.4. 147 m3/s. Tämän virtaaman toistumistodennäköisyys on keskimäärin kerran 13 vuodessa. 

Kyrönjoki 

Kyrönjoen yläosalle osui runsaan lumimäärän lisäksi melko paljon sateita. Kauhajoen sivujoet Kainastonjoki ja Päntäneenjoki tulvivat laajasti peltoalueilla. Kyrönjoen vedenpinta nousi Ilmajoella tulvarajalle 10.4., jolloin tulvaveden juoksuttaminen yläosan pengerrysalueille aloitettiin. Tällä keinoin pyritään estämään tulvavahinkoja Ilmajoen taajaman alueella. Pengerrysalueille johdettiin noin 12.5 milj. m3 vettä ja tulvajärvien pinta-alaksi muodostui arviolta yhteensä noin 1 900 ha.  

Tulvahuipun aikana Kyrönjoen pinnannousua hillittiin myös ottamalla tekojärviin vettä. Virtaama Kyrönjoen alaosalla oli suurimmillaan 12.4. 370 m3/s. Tämä vastaa toistuvuudeltaan keskimäärin kerran kuudessa vuodessa toistuvaa tulvaa. Isossakyrössä ja Kyrönjoen alaosalla seurattiin Kyrönjoen jäiden liikkeitä tulvan aikana aktiivisesti. Suuremmilta jääpadoilta säästyttiin. 

Lapuanjoki 

Lapuanjoella Lapualla vedenpinta nousi ylimmillään noin 10 sentin päähän tulvaluukkujen avaamistasosta. Joen vedenpinnan nousua hillittiin tekojärvien ja säännösteltyjen järvien avulla. Kauhavan Liinamaassa vedenpinta pysyi tulvarajan yläpuolella maaliskuun lopusta toukokuun puolelle saakka. Lapuanjoen alaosalla virtaama oli suurimmillaan 13.4. 267 m3/s. Tämän virtaaman toistuvuus on keskimäärin kerran 8 vuodessa.  

Kuortaneenjärven vedenpinta nousi korkealle. Vuoden 1984 kevättulvan tasosta jäätiin kuitenkin 20 cm. Kuortaneenjärven rannalla kastui vapaa-ajan asuntoja ja muita rantarakennuksia. Myös muiden säännösteltyjen järvien pinnat nousivat säännöstelyn ylärajojen tuntumaan.  

Ähtävänjoki 

Alajärveen laskeva Kuninkaanjoki ja Lappajärveen laskeva Savonjoki tulvivat laajasti. Savonjoella ja Poikkijoella useampia jääpatoja, jotka uhkasivat kastella vapaa-ajan asuntoja.  

Alajärven pinta nousi poikkeuksellisen korkealle. Juoksutus Alajärvestä oli useita päiviä noin 50 m3/s, joka alkoi olla vahinkorajoilla Kurejoen varrella.  

Lappajärven pinta nousi tulvan aikana lähes metrin ja oli huhtikuun lopulla lähes 40 cm tavanomaista kevättä korkeammalla tasolla. Juoksutus oli luvan sallimassa maksimissa eli 30 m3/s.  

Perhonjoki 

Perhonjoella Tunkkarissa suurin virtaama oli 14.4. 127 m3/s.  Tämän virtaaman toistuvuus on keskimäärin kerran 10 vuodessa. Suurin virtaama 149 m3/s on havaittu Tunkkarissa keväällä 2000.   

Perhonjoen alaosalla pitkä jääkasauma nosti 12.4. vedenpintaa ja aiheutti muutamien rakennusten kastumisen. Halsuanjärvellä ja Emmesinjärvellä saavutettiin 14.-15.4.2024 korkeimmat havainnot v. 2004 alkaneen mittaushistorian aikana. Myös Perhonjoen keskiosan järviryhmässä vedenpinnat nousivat yli 60 cm tavanomaista tasoa korkeammalle. Perhonjoen virtaaman nousua hillittiin tulvahuipun aikana ottamalla vesiä tekojärviin tulvahuipun aikana.  

Kevättulvat heikensivät selvästi jokien vedenlaatua, useissa järvissä happi vähissä 

Pitkään jatkunut talvi heikensi happitilannetta useissa alueen järvissä. Heikoin happitilanne oli pienissä, matalissa ja rehevissä järvissä ja osassa tekojärviä. Näissä happitilanne oli selvästi heikentynyt tai happi oli loppunut pohjanläheisessä alusvedessä, mutta osassa järviä myös jäänalaisessa päällysvedessä. Suurissa ja syvissä järvissä vähähappiset olosuhteet rajoittuivat alusveteen, päällysveden happitilanne näissä oli kohtuullinen tai hyvä. Happikadon näkyvimpiä seurauksia ovat kalakuolemat. Kalakuolemia voi paljastua, kun järvet vapautuvat jääpeitteestä. Happitilanne järvissä parantuu myös jäiden sulamisen ja sulamisvesien myötä. 

Maaliskuussa jokivesien vedenlaatu oli talvikaudelle tyypillistä. Pintavalunta oli vähäistä ja vedenlaatuun vaikuttavat eniten pohjavesistä ja järvistä purkautuva vesi sekä toisaalta mm. jätevesikuormitus. Suurista joista vedenlaatu oli totutusti heikointa, eli hyvin ravinnepitoista, Närpiönjoessa. Muissa suurissa jokivesistöissä vedenlaatu oli ajankohtaan nähden tyypillistä ja ravinnepitoisuudet ilmensivät tyydyttävää tai jopa hyvää tasoa. pH-arvot olivat pääosin 6-7 välillä, eikä happamuushaittoja havaittu. Parilla rannikon joella pH kuitenkin laski maaliskuun alussa kuun alun lievän virtaamapiikin yhteydessä. Jokien vesi oli myös suhteellisen kirkasta ja kiintoainepitoisuudet alhaisia. Lapuanjoen vesi oli selkeästi Kyrönjoen vettä tummempaa. 

Huhtikuun alkupuolen voimakkaat kevättulvat heikensivät selkeästi jokien vedenlaatua. Kiintoainepitoisuudet, sameus ja etenkin fosforipitoisuudet kasvoivat joissa voimakkaasti. Korkeimmat fosfori- ja kiintoainepitoisuudet mitattiin Lapväärtin-Isojoella, Närpiönjoella ja Lapuanjoella. Myös Ähtävänjoen alaosalla kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkealla. Kyrönjoella ja Perhonjoella pitoisuudet pysyivät vielä kohtuullisina. Typpipitoisuudet olivat varsin korkeita kaikissa joissa ja korkeimmat Kyrönjoessa. Tulvan taittuessa kuun loppua kohdin laskivat pitoisuudet kaikilla joilla. Happamuustilanne pysyi suurten jokien kohdalla varsin hyvänä koko huhtikuun. pH vaihteli välillä 5,7-6,7, eikä happamuushaittoja havaittu. Rannikon läheisissä pienissä joissa happamuustilanne sen sijaan heikkeni voimakkaasti. Alimpia pH-lukemia (4,5-4,7) havaittiin Vöyrinjoella ja Sulvanjoella sekä muutamalla muulla pienemmällä uomalla. Näissä joissa esiintyi myös happamoitumisen aiheuttamaa veden kirkastumista. On kuitenkin oletettavaa, että pahimmat happamuushaitat ilmenevät vasta huhtikuun lopulla ja toukokuussa. Kevättulvien ravinnekuormitus vastaa suurta osaa koko vuoden ravinnekuormituksesta. Vaikutukset ovat laaja-alaisia ja ulottuvat alapuolisiin järviin, rannikkovesiin ja laajemmin koko Itämereen. 

Pohjavedenpinta on noussut lumen sulaessa 

Pohjalaismaakuntien alueella pohjavedenpinta on ajankohtaan nähden keskimääräisellä tasolla tai sen yläpuolella. Pohjavedenpinta nousi lumen ja roudan sulaessa. Nousu on nyt tasaantunut pohjalaismaakuntien eteläosassa ja tasaantumassa pohjoisosassa. Pohjavedenpinnan odotetaan kääntyvän kesällä laskuun, kun sää lämpenee ja lehtensä saanut kasvillisuus alkaa haihduttaa vettä. Tyypillisesti pohjaveden pinnan kesäinen lasku alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta ajankohta riippuu voimakkaasti sademäärästä ja lämpötilasta. Pohjalaismaakuntien alueella sijaitsevilla valtakunnallisilla pohjaveden pinnankorkeuden seuranta-asemilla pohjavedenpinta on vuodenaikaan nähden keskimääräisellä tasolla tai sen yläpuolella.