“Voltaire ihastuttaa ja suututtaa yhä”

Rakastetuin, koska teräväkielisenä humoristina ja räyhähenkisenä mielivallan vastustajana Voltairella oli ainutlaatuinen taito käsitellä vakavimpiakin kysymyksiä yhtä aikaa järkyttävästi ja kepeästi, pakinan tyyliin. Hän oli ärsyttäessäänkin hauska, villinraskas, jäätävän lämminhenkinen, hulvaton mutta perusteellinen.

Rosoisuutensa ja riemukkaan kekseliäisyytensä vuoksi hänestä kehkeytyi rakastettu tieto- ja runoniekka. Kansa koki hänet omakseen, koska hän puolusti yhteistä hyvää. Voltaire antoi valistusliikkeelle ilkikurisesti hymyilevät kasvot.

Kuva 1: Jean Huberin maalauksessa Le lever de Voltaire (1768–72) vasta vuoteesta noussut merkkihenkilö pukee vielä housujaan, kun hän jo kiivastuneena sanelee kirjettä (Wikipedia commons).

Voltaire kirjoitti herkeämättä muokatakseen vallitsevia asenteita. Hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää satojatuhansia runosäkeitä, kymmeniä näytelmiä, joista osa nousi nopeasti suureen suosioon, lukuisia esseitä, tutkielmia, pilkkarunoja, pamfletteja, ensyklopedia-artikkeleita, kertomuksia ja osapuilleen 40 000 kirjettä.

Hänen työpäivänsä venyivät usein 14–17-tuntisiksi, ja hän saattoi herättää sihteerinsä yölläkin kirjoittamaan ylös ajatuksia heti tuoreeltaan. Monet kirjeensä hän päätti omaan ”tägiinsä”, ECRLINF eli Écraser l'Infâme, ”musertakaa tuo hirviö”. Hirviöllä hän tarkoitti kirkon ja valtion hirmuvaltaa, suvaitsemattomuutta ja ääriajattelua, joka johtaa sortoon ja väkivaltaan.

Voltairea vihattiin, koska hän oli sekä rääväsuinen että häikäilemätön. Solvattu solvaaja yritettiin vaientaa vankeusrangaistuksilla, maastakarkotuksilla, sensuurilla, kirjarovioilla, häväistyskampanjoilla, väärennöksillä, takavarikoilla, sabotaaseilla ja pahoinpitelyllä - tuloksetta.

Viime aikoina hänet on leimattu kolonialistiksi, rasistiksi, antisemiitiksi ja orjakauppiaaksi, heppoisin perustein, sillä kirjoituksissaan hän kritisoi kaikkea edellä mainittua. Orjakaupasta hän hyötyi omistamalla Intian kauppakomppanian osakkeita, joiden tuotosta orjakauppa muodosti murto-osan. Vastuullisen kuluttamisen idea alkoi hiljalleen itää.

Kuva 2: Voltairen muistomerkki tärveltiin Pariisin keskustassa useaan otteeseen vuonna 2020: punainen maali muistutti orjien verestä (Wikipedia commons).

Jos Voltaire eläisi yhä ja näkisi Pariisin keskustassa jotakuta toista henkilöä kunnioittavan veistoksen tärveltynä rotusorron vastustamisen merkiksi, hän voisi arvostaa sitä osuvana provokaationa. Voltairen oma elämä oli kuin kansalaistottelemattomuuden pitkä oppimäärä.

Voltairen perintönä nautimme kansalaisoikeuksista, joita saatamme pitää itsestään selvinä. Voltaire taisteli pitkään esimerkiksi sen eteen, ettei kidutus enää kuulu normaaleihin kuulustelukäytäntöihin ja ettei esimerkiksi jumalanpilkkasyyte riitä kuolemantuomion perusteeksi, kuten vielä hänen elinaikanaan.

Optimistin (Candide ou l'Optimisme, 1759) ovat aiemmin suomentaneet L. Onerva (1914) ja J. A. Hollo (1953). Tuoreesta laitoksesta ja Voltairen merkitystä valaisevista suomentajan jälkisanoista vastaa Sampsa Laurinen (Basam Books, 2024).

Orjakaupan ja kolonialismin kritiikki välittyy myös Voltairen suositusta ja hurjastelevasta veijariromaanista Candide, jonka nimi uudessa suomennoksessa kuuluu Optimisti. Ajan saatossa kieli muuttuu, samoin käännöskäytännöt. Uusi suomennos tavoittaa Voltairen kielen vauhdikkuuden ja estottomuuden edeltäjiään ketterämmin. Alatyylisiä ilmauksia ei ole siloteltu. N-sanaa ei käytetä, koska Voltairen aikaan se ei ollut yhtä avoimen rasistinen tölväys kuin nykyään. Virkkeistä välittyy tarinan iskemisen tuntu ja tuoreus.

Lennokas kertomus vie Euroopasta Pohjois-Afrikkaan, Venäjältä Etelä-Amerikkaan ja Venetsiasta Turkkiin. Rivien välissä Voltaire kritisoi kouriintuntuvasti aikansa epäkohtia, julmia oikeuskäytäntöjä, tekopyhyyttä, vallanhimoa, lyhytnäköistä ahneutta ja ihmisen raakalaismaisuutta.

Armottomimman kritiikin kohteena on kuitenkin hyväuskoisuus ja sokea optimistinen usko, jollainen pikemmin tukee kuin oikaisee vääristyneitä valtarakenteita. Vastalääkkeeksi Optimisti ei kuitenkaan tarjoa pessimismiä, vaan kertomuksen loppuratkaisu yllättää käytännönläheisyydellään.

Voltaire on suljettava jonnekin, missä hänelle ei koskaan tule antaa kynää, mustetta eikä paperia, koska oikuillaan hän voi kaataa koko valtion. – Oikeuskansleri d'Aguesseaun sihteerin lausunto vuonna 1733

Candide on tasapainoisen, voitokkaan hengen tuote -- valloittava huumori kietoutuu kultalankoina sen satiiriin.– Eila Pennanen

Candidella on varma, vakiintunut sijansa maailmankirjallisuuden kaikkein huomattavimpien satiiristen teosten joukossa. Aito gallialainen räiskyvä äly leikkii ja viettää voittojansa sen sivuilla. – J. A. Hollo

Oikeus suvaitsemattomuuteen on järjenvastaista, barbariaa, petojen oikeutta. – Voltaire: Traité sur la tolérance (1763)

Arvostelukappaleet ja haastattelupyynnöt: Anita Salo

anita@basambooks.fi