Syrjäytymisen ehkäisy ei ole rakettitiedettä, toimiviin malleihin täytyy vain panostaa

Yksittäinen syrjäytynyt nuori voi maksaa Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan elämänsä aikana 1,2 miljoonaa euroa julkiselle taloudelle. Paljonko Suomi on valmis maksamaan, jotta yksittäinen pääsee kiinni yhteiskuntaan?  

Kenen vastuulla nuorten vahvistaminen on? Entä miten se tehdään käytännössä, kun yhteiskunnan tukiverkkoa karsitaan? 

Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Into - etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry:n lavaohjelmassa, joka järjestetään SuomiAreenalla kesäkuun 25. päivä. Kello 13 MTV-lavalle nousevat Li Andersson (vas.), Matias Marttinen (kok.), Vesa Sarmia (kumppanuusjohtaja, Diakonissalaitos) sekä kokemustyöntekijä Mila Nikkanen.   

Kysyimme keskustelijoilta, millä yhdellä keinolla he vähentäisivät nuorten syrjäytymistä Suomessa. Näin he vastasivat: 

Mila Nikkanen, kokemusasiantuntija: 

Nuorten osallisuuden lisääminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen on koko yhteiskunnan asia. Eli meidän kaikkien asia. Kun meillä on aikaa pysähtyä nuorten äärelle ja panostaa kohtaamiseen, se voi tehdä jo ihmeitä. Nämä ovat asioita, johon käytännössä kaikki me pystymme ja yksityishenkilöille nämä ovat ilmaisia tekoja. Palveluissa pitäisi taata riittävät resurssit ja aika siihen, että voidaan tutustua ja kohdata nuori rauhassa. Siihen toki tarvitaan rahaa, mutta pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Meillä on jo vaikuttavia palveluita ja toimintaa, niihin pysyvä rahoitus vain puuttuu. 

Vesa Sarmia, Diakonissalaitoksen kumppanuusjohtaja:

Nuorten syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä nuorten arjen tukipaketilla. Se sisältäisi valmennusta ja tukea elämän eri osa-alueisiin, kuten esimerkiksi opiskeluun, työllistymiseen, terveysasioihin ja talouteen. Valmennus optimoitaisiin tukiälyn avulla juuri oikeille nuorille ja heidän tarpeisiinsa sopivaksi. Arjen tuen kokonaisuus vahvistaisi koulutus- ja työllisyysastetta sekä julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuutta.  

Kokonaisuus rahoitettaisiin mallilla, jossa yhdistetään julkista rahoitusta, yksityistä rahoitusta (sijoittajat), säätiöiden ja lahjoittajien tukia sekä muita mahdollisia rahoituslähteitä. Tavoitteena on luoda kestävä rahoitusjärjestely, joka perustuu useiden eri osapuolten sitoutumiseen ja yhteistyöhön. Rahoitusmallissa hyödynnetään vaikuttavuusperusteisia elementtejä. 

Li Andersson, Vasemmistoliitto:

Osana syrjäytymisen juurisyiden ja osattomuuden vastaista työtä on tärkeää huolehtia lasten ja nuorten riittävästä elintasosta. Siihen kuuluu tärkeänä osana pidättäytyä rajuista köyhyyttä lisäävistä sosiaaliturvan leikkauksista. Ja se on myös poliittinen valinta, joka päättäjien on mahdollista tehdä. Se voidaan myös rahoittaa tekemällä toisenlaisia poliittisia valintoja, esimerkiksi olemalla keventämättä oluen verotusta tai huolehtimalla valtion tuloista korjaamalla verojärjestelmän ongelmia esimerkiksi pääomien verotuksessa. 

Inton ratkaisut muuttaisivat järjestelmää:

Into on haavoittuvassa asemassa oleville suunnattujen palveluiden asiantuntija. Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan valtakunnallinen kattojärjestö muistuttaa, että nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden lisääminen ei välttämättä vaadi kalliita muutoksia. On katsottava palvelujärjestelmää kokonaisuutena ja paikattava ne palvelujen väliset kuilut, joihin haavoittuvassa asemassa oleva nuori helposti putoaa. Samalla palveluja tulee kehittää nuorilähtöisiksi. 

Tutkitusti nuorten elämänkulkuun myönteisesti vaikuttavia palveluja yhdistävät nuorisotyöllisestä työotteesta tutut elementit: riittävä aika, aito kohtaaminen, rinnalla kulkeva työote sekä etsivässä nuorisotyössä ja työpajatoiminnassa käytetty sosiaalinen vahvistaminen.  

Saa parastaa! Rakennetaan yhdessä Suomi, jossa kenenkään ei tarvitse selvitä yksin.