Puheenjohtaja Annika Saarikon puhe puoluekokouksen avauksessa Jyväskylässä 14.6.2024

Hyvät keskustalaiset, 
Aatesisaret ja veljet!

Alkava kesä, viikot ennen juhannusta ovat täynnä vehreyttä ja valoa. Suomi on parhaimmillaan pientareiden kukissa, koivujen vihreän eri sävyissä ja peilityynissä järvissä. 
Me keskustalaiset kokoonnumme tänne Jyväsjärven rannoille viettämään kesäisiä päiviä yhdessä ja rakentamaan suuntaa Suomelle ja puolueellemme. Olette sydämellisesti tervetulleita jokainen. Ja huomenna meitä on täällä vielä moninverroin enemmän väkeä! 

Emme ole täällä Jyväskylässä koolla ensimmäistä kertaa – kokous kolmenkymmenen vuoden takaa on piirtynyt vahvasti puolueen syvämuistiin. Silloinkin Suomelle totisesti etsittiin yhdessä suuntaa, lamavuosien keskellä ja Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Tuolloin Keskusta kokosi sisäänsä koko vaativan kansallisen keskustelun EU-jäsenyyden mahdollisuuksista ja uhista. Olimme monen äänen ja mielipiteen joukko – ja sellaisena valtavan vahva. Keskusta ratkaisi Suomen suunnan.   

Toivon, että tässä kokouksessa – vaikkakaan ei varmasti yhtä vaikeassa ja repivässä – löydämme kuitenkin jotain samaa siitä  Keskustasta, joka uskalsi puhua halki vaikeat asiat ja kunnioittaa silti erilaisia näkemyksiä. Helppoa se ei ollut silloin, eikä aina nytkään – ja silti väki löysi riittävästi yhteisiä nimittäjiä jatkaakseen samalla polulla.

Ystävät, Vajaa viikko sitten käytiin EU-maa Suomessa vaalit. Keskusta piti asemansa yllätyksellisessä vaalissa. Vähintään kaksi paikkaa oli tavoitteemme ja siinä onnistuimme. Arvojamme ja tavoitteitamme edustaa Brysselissä kaksi pätevää ja kokenutta politiikkoa. Upeat Elsi Katainen ja Katri Kulmuni – kiitos vaalityöstänne ja valtavat onnittelut kohti uutta! Samalla vielä lämpimät onnittelut Katrin koko perheelle ja kaikkea hyvää vastasyntyneen pienen pojan elämään. 

Kiitos myös Katrin ja Elsin tukijoille hienosta vaalityöstä. Erityisen hienoa on, että taas kerran Keskusta varmisti, että EU:n päätöksenteossa kuuluu aidosti koko Suomen ääni. 
Kiitos myös kaikille muille ehdokkaille, jotka laittoivat itsensä likoon vaativassa valtakunnallisessa vaalissa. Tulos on aina jokaisen ehdokkaan panoksen summa. 

Vaikka meillekin vaalin tulos jättää paljon pohdiskeltavaa etenkin eteläisen Suomen väkirikkaimpien alueiden osalta heikkona kannatuksena, on kokonaistuloksessa lupa nähdä myös valonpilkahduksia. Pidemmän päälle näihin lukemiin ei kuitenkaan kannata tyytyä. Mutta näissä olosuhteissa kahdella europarlamentaarikolla saatiin riittävän kovaa maata jalkojen alle. Kaikkiaan vaalin tulos puolueiden välillä myös muistutti siitä – lempilauseestani – että politiikassa päivät tulevat peräkkäin. Osat vaihtuvat ja tappiot sekä voitot kuuluvat lajin luonteeseen. Ja kyllä – vaalilla on vaikutuksensa myös kotimaan politiikkaan. Siitä olen varma. 

Hyvät kuulijat, 

Kokoukseen päättyy kauteni puheenjohtajana. Huomenna ajankohtaiskatsauksessani aamupäivällä on tilaisuus laajemmin ruotia mennyttä ja ennen kaikkea katsoa yhdessä luottavaisena tulevaan. Sen jälkeen iltapäivällä liikkeemme saa uuden johdon. Sunnuntaina linjataan Suomen suuntaa poliittisen asiakirjan muodossa. Samalla hyväksytään ennätyksellisen suuri – itse asiassa 2000-luvun suurin määrä - vastauksia kenttäväen valmistelemiin poliittisiin aloitteisiin. 

Kaikkineen kokous kääntää katseensa vahvasti jo kohti tulevaa – ja ennen kaikkea ensi kevään kunta- ja aluevaaleja, joita varten me lähipalvelujen puolustajat jo täällä Jyväskylässä hyväksymme poliittiset tärkeimmät tavoitteemme noihin vaaleihin.  

Hyvät keskustalaiset, 

Kanssamme samaan aikaan kokoontuvat RKP ja Kokoomus omiin puoluekokouksiinsa. Lähetän heidän suuntaansa nyt muutaman ajatuksen. 

Ensinnäkin RKP. Onnittelut EU-parlamenttipaikasta! Sillä on väliä myös Keskustan ja kaikkineen maltillisen järkevän politiikan teon kannalta. Kuulumme samaan puolueperheeseen EU-pöydissä – keskiryhmään. Eurooppalaisessa katsannossa viime viikonvaihteen vaali ei tuonut mukanaan sellaista puhuria äärioikealle, mitä jotkut ennakoivat. Hyvä niin. Myrskyvaroituksia kuitenkin annettiin siellä täällä ja asian suhteen on syytä olla tarkkana. Pitää seistä historian oikealla puolella. Ihmisyyden, oikeusvaltion ja tulevien sukupolvien puolella. Ennen kaikkea rauhan ja Ukrainan puolella. Linjakas liike, keskivoiman puolue ei horju näiden äärellä. 

Hyvää kokousviikonloppua myös pääministeripuolue Kokoomukselle Tampereelle. EU-vaalin myötä puolueenne vaikutusvalta ja värisuora suomalaiseen politiikkaan on kiistaton – jopa aukoton. Erityisesti tämä koskee ulko- ja turvallisuuspoliittista johtajuutta. 

Kun saa paljon valtaa – sen mukana tulee myös erityisen paljon vastuuta. Suomessa perinteisesti on haluttu varmistaa, että ulkopolitiikan, turvallisuuspolitiikan ja parhaimmillaan myös EU-politiikan suurissa ratkaisuissa vetäisimme yhtä köyttä yli puoluerajojen. Tätä kannattaisi jatkaa. Nyt kun jokaisella keskeisellä paikalla istuu tai tulee istumaan vain kokoomuslainen päättäjä, tähän on syytä kiinnittää erityistä huomiota. 

Kansa ei äänestä väärin. Sen haluan alleviivata. Mutta silti on hyvä hahmottaa, että yhden puolueen hegemonia ei kuitenkaan ole demokratiassa pidemmän päälle kovin vahva tila.
Siksi meidän pitää rohkeasti haastaa Kokoomuksen yksinvalta sitä paremmalla vaihtoehdolla. Ei suunsoitolla, ei vastustamisella vaan paremmalla vaihtoehdolla. Keskustan pitää tarjota suomalaisille  oikeudenmukaisempaa politiikkaa ja paljon ehyempää Suomea verrattuna siihen mitä pääministeripuolue suomalaisille nyt tarjoaa. Politiikkaa, joka nojaa ahkeruuteen ja työhön, mutta joka koetaan inhimilliseksi ja on inhimillistä. Politiikkaa, joka on koko maan kannalta reilu eikä perustu vain keskittämiseen. Petterin putiikissa tätä linjaa ei ole tarjolla.  

Kysyn Sinulta keskisuomalainen pienyrittäjä: Oletko tyytyväinen historiallisiin korkeisiin ja ennätysnopeasti toimeenpantaviin arvonlisäverokorotuksiin? Huolestuttaako Sinuakin se, että toteutuuko sittenkään lopulta paikallinen sopiminen, jota olemme vuosikymmeniä odottaneet? Vai paloivatko kaikki paukut kevään lakkolakiriidoissa suurteollisuuden hyväksi? 
Onko sittenkin vain suuryrittäjä tälle maalle tärkeä, eikä se itsensä työllistävä ahkera parturikampaamoyrittäjä tai koronan kurimuksesta selvinnyt ravintoloitsija? 

Kysyn Sinulta pohjoisessa asuva perheenisä: Miltä tuntuu kun politiikkaa tehdään vain ruuhkaisimman Suomen ehdoilla? Etelässä Turun kannattamattomaan tunnin junaan miljardeja kuuluu riittävän, mutta Sinun työmatkasi maanteillä nopeuksia lasketaan kun parempaan asfalttipintaan ei vaan kertakaikkiaan hallituksen mielestä ole rahaa? 

Sinua helsinkiläinen lähihoitaja ajattelen suurella myötätunnolla. Ahkeroit ja hoivaat, mutta palkalla on vaikea tulla toimeen. Erityisen harmissani olen kaltaistesi puolesta siitä, että jatko-opinnot tai uusi tutkinto ei enää olekaan käytännössä mahdollista. Sivistyspuolueeksi itseään kutsuvan Kokoomuksen vahtivuorolla ajettiin alas aikuiskoulutuksen tuet ja haluttiin romuttaa yhteiskuntamme viisas ajatus – hyvin muuten keskustalainen maailmankuva ja ajatus siitä – että ihmisellä on oikeus kehittyä, jokainen tarvitsee uusia mahdollisuuksia ja ansaitsee tilaisuuksia oppia uutta. Mihin unohtui Kokoomukselta ajatus elämän mittaisesta oikeudesta oppimiseen? 

Entä mitä mahtaa ajatella itärajan tuntumassa kasvanut nuori nainen, jolle kotiseutu on rakas? Voiko tuttuihin maisemiin jäädä rakentamaan tulevaisuutta ja näkeekö hallitus edes arvoa sellaiselle valinnalle? Brysselin komissaarin kopteri kuului pörräävän rajan yllä pääministeri kyydissään, mutta aitoa tukea, ymmärrystä ja rahoitusta  itäisen Suomen ahdinkoon ei haluta antaa. Siitä huolimatta, että kotimaisen energian, matkailun ja ennen kaikkea koulutuksen saralla mahdollisuuksia kyllä olisi. Tuntuu, kuin alueiden elinvoiman ja koko maan turvallisuuden kytköstä ei ymmärrettäisi. 

Kaksi vuotta sitten puoluekokouksessamme tein ehdotuksen itäisen Suomen erityistalousalueesta. Muistatteko tämän, kokoomuslaiset? Näimme jo silloin että itäinen alue tarvitsee erityistä huomiointia ja tulevaisuususkoa. Tänä keväänä suomalainen elinkeinoelämä päätyi kannattamaan samansuuntaista ehdotusta. Ihmettelen Kokoomuksen jääräpäistä kuuroutua erityistalousalueen monesta Euroopan maasta tutulle idealle – kun edes vetoomus elinkeinoelämästä ei saa vipinää teihin niin mikä sitten? 

Suomalaisten luottamus julkiseen terveydenhuoltoon on murenemassa. Siis niihin palveluihin, joita valtaosa pitää meistä tärkeimpänä mittarina yhteiskunnan toimivuudelle ja oikeudenmukaisuudelle. Kovan oikeiston politiikassa tämä hyvinvointiyhteiskunnan ydin on romutettavien asioiden listalla. 

Elämäntyönsä Suomelle antaneella ja ikänsä veroja maksaneella eläkeläisellä  on oikeus arvokkaaseen vanhenemiseen hyvän hoivan äärellä.  En myöskään hyväksy sitä, että kotikuntien terveysasemat ovat lahtauslistalla. Enkä varsinkaan aio antaa periksi sille, että vammaiset, pitkäaikaissairaat, omaistaan hoitavat tai lastensuojelun asiakkaat kärsivät Orpon hallituksen kylmistä leikkauksista palveluihin. 

En saata ymmärtää, että juuri nyt meinataan myydä valtion omaisuutta, jotta saadaan paremmat Kela-korvaukset hyväosaisten yksityislääkärikäynteihin, mutta minkäänlaista tulevaisuuden toivoa ei haluta luoda sille, että tavallinen ihminen saisi säällisen kohtelun julkisissa palveluissa. Päinvastoin, näistä julkisista palveluista, hoitajista ja lääkäreistä, Orpon kokoomus tukipuolueineen leikkaa miljardeja euroja pois. 

Niin hyvät keskustalaiset, 

Me Keskustassa seisomme toimeliaisuuden, vastuullisen vapauden ja mahdollisuuksien tasa-arvon puolella. Aina. 

Meille koko maa ja sen kaikki ihmiset ovat tärkeitä.

Meille ei käy, että Suomi vain vaivihkaa liukuu paikaksi, jossa arki elää eri kuplissa, luottamus toinen toisiimme ohenee ja väkeä jaetaan. Emme hyväksy sitä, että epäoikeudenmukaisuuden kokemus puristaa nyrkkejä taskuun. 

Meille Suomi ei ole vain suuruuden ekonomiaa ja suurpääomaa. Meille politiikka on paremman arjen ja ihmisten hyvän elämän edellytysten rakentamista talouden tiukempienkin raamien aikana. Sitä, että heikompiakin pidetään mukana. 

Ennen muuta haluamme tarjota vaihtoehdon sille, että politiikka olisi vain yksipuolista ehdottomuutta. Junttautumista oikealle tai vasemmalle tai varsinkaan jompaankumpaan laitaan. Keskusta rakentaa siltaa. 

Hyvät kuulijat, 

Kuluneen kevään aikana vastaanotimme mieluisan uutisen tuoreen tasavallan presidentin ratkaisusta nimittää aateveljemme Matti Vanhanen valtioneuvokseksi. 

Uskon, että jaatte kaikki arvioni siitä, että Matin ura hakee vertaistaan. Arvonimi on ansaittu. Matti on piirtänyt puumerkkinsä paitsi Suomen historiaan myös tähän meille kaikille rakkaaseen puolueeseen. Pitkän puoluetyön jälkeen hän nousi Keskustan puheenjohtajaksi politiikan myrskyisten käänteiden jälkeen ja johdatti joukkomme aikanaan vaalivoittoon pääministeripaikalta. Nämä hetket kansanliike muistaa ikuisesti.

Toistaiseksi viimeisimpänä poliittiseen historiaan piirtyvänä urasi vaiheena haluan nostaa erikseen esiin tavan, jolla luotsasit puhemiehenä eduskunnan läpi Nato-jäsenyysprosessin. Karikot kiertäen, eleettömästi, eri tahot sitouttaen, mutta määrätietoisesti. Vilpitön kiitos meidän kaikkien ja Suomen puolesta siitä.

Luulen, että yksi syy pitkään ja kiiteltyyn uraasi on se, että olet niin uskollinen itsellesi. Aatteellinen ajattelusi on vuosikymmenten läpi ollut kirkasta, rohkeaa ja omintakeista. Siinä on aina ollut selkeä näky siitä, millaista Suomea rakennat. Ihmisille, jotka tervehtivät naapuriaan ja siivoavat oman pihansa. 

Olet myös vaativimpienkin politiikan vuosien keskellä pääministerinä ottanut tilaa ajattelulle – sen moni politiikan melskeessä unohtaa. Rakensit silloinkin uusia visioita Suomesta ja sen suunnasta. Sitä erityisesti ihailin. 

Tiukimmissakin mutkissa hiihdit tai annoit muutoin luonnon hoitaa Sinua. Sitten nostit tuttuun tapaasi silmälasit otsalle, kirjoitit rivejä ajatuksistasi talteen. 

Muistutat esimerkilläsi, että jaksaakseen politiikassa on oltava suurempia hyveitä kuin oikeassa oleminen tai oman uran edistäminen. Olet saanut osasi politiikan nurjasta puolesta, noin lievästi sanottuna. Olet myös kyennyt muuttamaan tarvittaessa mielipiteitäsi faktojen muututtua, mutta poliittinen kompassisi on pysynyt vakaana. Olet säilyttänyt sielusi tässä vaikeassa lajissa. 

Pitkänä miehenä olet osannut katsoa kauas. Ja silti olet edelleen se sama tulisieluinen pragmaatikko, joka aikoinaan lähti Espoosta nuorisovaltuustoon. Aatteesi on pysynyt kirkkaana, vaikka politiikka ja toimintaympäristö ovat viidessäkymmenessä vuodessa muuttuneet uskomattoman paljon.

Nuorena opiskelijana liityin Matti Vanhasen johtamaan avaraan ja näkemyksellisen Keskustaan. Olet aina sydämeni puheenjohtaja tälle liikkeelle. 

Tuntuu sinun kohdallasi sopivalta, että kiitämme näin perhepiirissä myös siitä, mitä olet isänmaan eteen tehnyt. Valtioneuvoksen ansio on arvokkain tunnustus, jonka poliitikko voi Suomessa saada, ja sinä jos joku olet sen ansainnut. 

Tervetuloa kanssani lavalle, valtioneuvos Vanhanen.