Keski-Suomi on saamassa lisää perinnebiotooppeja

Maatalouden ympäristösopimusten tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuutta ja vesiensuojelua sekä ehkäistä luontokatoa. Maatilat voivat tehdä sopimuksia perinnebiotooppien ja luonnonlaitumien hoidosta sekä kosteikoista.

Perinnebiotoopit ovat perinteisen karjatalouden myötä muodostuneita alueita, joilla elää monimuotoinen ja luontoarvoltaan merkittävä eläin- ja kasvilajisto. Luonnonlaidun on niitty tai vähäpuustoinen alue, jota ei lannoiteta.

Asiantuntija Merja Lehtinen Keski-Suomen ELY-keskuksesta kertoo, että maakunnassa on maatalouden ympäristösopimusten piirissä yli tuhat hehtaaria perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia, ja kosteikkoja noin 60 hehtaaria.

– Eniten on metsälaitumia ja hakamaita, ja jonkin verran niittyjä, reunavyöhykkeitä ja metsäsaarekkeita. Sopimusaloja on ympäri Keski-Suomea, pinta-alallisesti eniten Joutsan seudulla, Lehtinen tarkentaa.

Edellytyksenä eliölajien runsas kirjo

Ennen kuin alue hyväksytään maatalouden ympäristösopimuksen piiriin, ELY-keskuksen tarkastajat tekevät sille maastokatselmoinnin. Siinä varmistetaan, että alue on sopimuskelpoinen ja sen pinta-ala on ilmoitetun mukainen.

Perinnebiotoopiksi ei kelpaa mikä tahansa pelto tai metsä, vaan alueen on pitänyt olla ainakin joskus menneisyydessä karjan laitumena. Keskeinen kriteeri on eliölajien runsas kirjo, ja myös metsälaitumella on oltava monilajista ja eri-ikäistä puustoa sekä heinää ja nurmea. Maatilalle maksetaan tukea sopimusalueiden hoitamisesta.

– Puustoisilla alueilla tärkein hoitotoimenpide on eläinten laiduntaminen. Perinnebiotooppeja voidaan hoitaa myös niittämällä ja keräämällä niittojäte pois. Kosteikkoa hoidetaan niittämällä, poistamalla ruoppausliete ja säätelemällä veden pintaa padolla, Lehtinen valottaa.

Sekä perinnebiotooppeja että kosteikkoja tarvitaan lisää koko Suomeen, sillä valtakunnallisista tavoitteita ollaan jäljessä.

– Perinnebiotooppien hoitoala on tällä hetkellä noin 34 000 hehtaaria, kun tavoite on 52 000 hehtaaria, Merja Lehtinen havainnollistaa.  

Vanha metsätila on monimuotoisuuden helmi

Yksi Keski-Suomen laajimmista maatalouden ympäristösopimuksella hoidettavista perinnebiotoopeista sijaitsee Leivonmäellä Joutsassa, jossa Kivijärvi Farmilla on yhteensä 17 hehtaaria ketoja ja hakamaita. Niitä on kunnostettu tilan vanhoille pelloille ja laitumille pieni ala kerrallaan lähes 30 vuoden ajan.

Kivijärvi Farm on alun perin vanha metsätila, jolla on ollut karjaa 1850-luvulta lähtien. Isäntä Eero Partala otti tilan vetovastuun vuonna 1995, ja innostui perinnebiotoopeista nähtyään niitä koskevia ilmoituksia maatalousalan julkaisuissa. Monimuotoisuuden tukeminen oli tuolloin tuoreessa EU-maassa aivan uusi asia.

– Kunnan silloinen maataloussihteeri oli tosin sitä mieltä, että ei näistä maista ole perinnebiotoopiksi, hän muistelee.

Maataloussihteerin arvio meni metsään, sillä tilan maista on ajan myötä muodostunut todellinen monimuotoisuuden helmi. Alue on laaja ja yhtenäinen kokonaisuus, jota ei ole koskaan raivattu kivettömiksi pelloiksi. Mailla kasvaa mm. silmälläpidettäviksi luokiteltua ketonoidanlukkoa ja maariankämmekkää, ja tilan mailla sijaitsee myös maakunnallisesti arvokas perinnemaisema.

Herefordit ja maatiaiset laiduntavat sovussa

Kivijärvi Farm oli aiemmin maitotila, mutta nykyään tilan maita laiduntaa pieni Hereford-lihakarja, muutama kyyttö eli itäsuomenkarjan lehmä ja yksi lapinlehmä. Herefordit ja maatiaiset pidetään eri laitumilla, mutta ne tulevat kyllä toimeen keskenään.

– Viime kesänä syntynyt kyyttövasikka jopa tykästyi niin vahvasti samanikäiseen Hereford-vasikkaan, että se siirtyi pysyvästi liharotuisten laumaan, Partala kertoo.

Perinnebiotooppien hoidon ohessa tila viljelee nurmea ja kauraa noin 20 hehtaarilla. Lisäksi Kivijärvi Farm harjoittaa majoitustoimintaa vuokraamalla matkailijoille kolmea perinnemaisemien ympäröimää mummonmökkiä.

Tilalla on tarkoitus tehdä sukupolvenvaihdos vielä tänä vuonna, kun tytär Salla Partala puolisoineen ottaa tilan hoidettavakseen. Herefordeja saattaa tulevaisuudessa tulla tilalle lisää, mutta perinnebiotoopeista ei luovuta.

– Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on tärkeää, ja myös maisemalla on arvo, Salla Partala perustelee.