Kimalaisilla erinomainen kesä, päiväperhosilla kaksijakoinen

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) laatiman, 4.8. mennessä tallennettuihin havaintoaineistoihin pohjautuvan katsauksen perusteella kuluva pölyttäjäkesä on ollut edellistä parempi. Runsastuneita lajeja on ollut päiväperhosissa hieman enemmän ja kimalaisissa selvästi enemmän kuin vähentyneitä lajeja. Päiväperhosten kokonaismäärät ovat kuitenkin jääneet hieman edellisvuotta matalammiksi.

Toukokuu oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen. Helteisen toukokuun ansiosta pölyttäjien kesä on edennyt etupainotteisesti, ja elokuuhun tultaessa ne ovat jo käyneet vähälukuisiksi.  Heinäkuussa, joka on etenkin päiväperhosten tärkeintä lentoaikaa, sää oli pilvinen ja epävakaa. Elokuun alkupäivinä satoi runsaasti, minkä vuoksi tämänvuotiseen katsaukseen on saatu elokuulta vain niukasti havaintotietoa.

Monien yleisimpien päiväperhoslajien kannat pienenivät

Ennakkotietojen perusteella runsastuneita päiväperhoslajeja on tänä kesänä ollut hieman enemmän kuin vähentyneitä. Noin kolmanneksella lajeista yksilömäärät olivat lähellä edellisvuoden tasoa.

”Perhoskesä näyttää kaksijakoiselta. Monia vähälukuisia lajeja on tavattu ilahduttavan runsaasti, mutta yleisimpien lajien kannat enimmäkseen pienenivät”, kertoo tutkija Janne Heliölä Sykestä.

Päiväperhosia tavattiin jo toukokuussa edellisvuotista vähemmän. Tämä oli yllättävää siksi, että kuukausi oli poikkeuksellisen lämmin. Esimerkiksi kangas- ja auroraperhosen sekä paatsamasinisiiven määrät puolittuivat edellisvuodesta. Erityistä huomiota herätti jo keväällä nokkos- ja neitoperhosen vähälukuisuus. Nämä molemmat ovat pysyneet niukkoina myös syyskesällä, uuden sukupolven kuoriuduttua.

Päiväperhosia havaittiin myös kesä- ja heinäkuussa hieman vähemmän kuin viime vuonna. Monet keskikesän yleisimmistä lajeista, kuten tesmaperhonen, piippopaksupää ja lauhahiipijä, olivat vähälukuisempia. Niittyjen sinisiivet ja kultasiivet sitä vastoin runsastuivat, samoin suuret hopeatäplät. Myös maassamme 2000-luvulla laajalti levinneillä karttaperhosella ja peltovirnaperhosella on ollut hyvä vuosi.  

Aiemmin lähinnä Lounais-Suomessa tavatut virnasinisiipi ja helmihopeatäplä ovat laajentaneet esiintymisaluettaan itään ja pohjoiseen päin. Vaeltavista lajeista amiraalia sekä nauris- ja kaaliperhosta on tavattu paljon, ohdakeperhosta puolestaan niukasti.

Kimalaisilla erinomainen vuosi

Kimalaislajien kannat romahtivat vuonna 2022, mutta palautuivat jo viime kesänä keskimääräiselle tasolle. Nyt hyvä vire jatkui, sillä kimalaisia tavattiin aina heinäkuun lopulle asti edellisvuotista enemmän.

 ”Lämmin toukokuu antoi kimalaiskesälle hyvän startin, joka on näkynyt myös metsämarjojen runsaina satoina. Myöhemmin kesällä on vältytty kuivuuskausilta, joten kimalaisten pesät saivat vahvistua rauhassa”, pohtii Heliölä.

Yleisimmistä kimalaislajeista etenkin peltokimalainen on esiintynyt runsaana, samoin pensas- ja kivikkokimalainen. Harvalukuisemmista lajeista keto- ja hevoskimalaisen kannat ovat niin ikään vahvistuneet. Myös maahamme vasta 2000-luvulla saapuneella kaakonkimalaisella on ollut hyvä vuosi. Aiempaa vähemmän on tavattu lähinnä kirjokimalaista, joka on melko harvinainen ja eteläinen niittyjen laji.

Elokuussa kimalaisten määrät ovat jo olleet laskusuunnassa, sillä lämpimän alkukesän takia pölyttäjäsesonki hiipuu etuajassa. Elokuun puolivälissä merkittävä osa kimalaisista on tavalliseen tapaan ollut loiskimalaisia sekä kukilla uneliaasti liikkuvia koiraita.

Pölyttäjäseurannat ovat kansallisen pölyttäjästrategian työväline

Vapaaehtoiset havainnoijat keräävät vuosittaista seurantatietoa sekä päiväperhosista että kimalaisista. Tässä tiedotteessa esitetyt arviot perustuvat 4.8. mennessä tallennettuihin havaintoaineistoihin, jotka vastaavat yli puolta kesän havaintomäärästä. Lopulliset arviot saadaan vuodenvaihteessa. Lopullisissa arvioissa pölyttäjien esiintymismäärät tulevat tarkentumaan etenkin loppukesän lajien osalta, joiden lento on edelleen käynnissä.

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä Maatalousympäristön päiväperhosseuranta on toiminut vuodesta 1999 lähtien. Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120:ta päiväperhoslajia, ja noin puolesta näistä lajeista saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan avulla.

Syke koordinoi myös vuonna 2019 käynnistynyttä kimalaisseurantaa. Seuranta alkoi kaksivuotisena pilottihankkeena, mutta laajan kiinnostuksen ansiosta se on saanut jatkoaikaa. Kimalaisseurannan jatkuminen pyritään turvaamaan myös tulevaisuudessa. Suomessa esiintyy yhteensä 37:ää kimalaislajia, joista seurannassa on tavattu 30.

”Pölyttäjiä on tarpeen seurata pitkäjänteisesti, sillä niiden kannat vaihtelevat suuresti lähinnä kesän sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen vaihtelun takana piilevät kehitystrendit”, toteaa Heliölä. ”Pitkällä aikavälillä pölyttäjälajistomme muutoksiin vaikuttavat ennen kaikkea sopivien elinympäristöjen väheneminen sekä ilmaston lämpeneminen”.

Pölyttäjillä on tärkeä merkitys luontokadon torjunnassa. EU:n pölyttäjäaloite sekä 18.8. voimaan astunut ennallistamisasetus asettavat jäsenmaille useita velvoitteita pölyttäjien elinolosuhteiden parantamiseksi.

”Suomessa näitä tavoitteita edistetään vuonna 2022 valmistuneen kansallisen pölyttäjästrategian toimenpiteillä”, Heliölä kertoo. ”Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan juuri pölyttäjistä kerättävän seurantatiedon perusteella. Suomessa kerätään pitkäaikaista seurantatietoa paitsi päiväperhosista ja kimalaisista, myös yöperhosista.”