Ammattiliitto JHL:n kysely paljastaa sote-alojen työvoimapulan laajuuden – yhdeksi ratkaisuksi tarjotaan avustavien- ja tukipalvelutyöntekijöiden määrän lisäämistä

JHL teki keväällä 2024 laajan sosiaali- ja terveysalan kyselyn, joka käsitteli nimenomaan alan veto- ja pitovoimaa. Kyselyyn vastasi lähes 3600 liiton jäsentä, joilta saatiin yli 31 000 avointa vastausta. JHL perehtyy tarkasti kyselyn avoimiin vastauksiin ja laatii niiden pohjalta sarjan uutisia sote-henkilöstön saatavuuteen liittyvistä ratkaisuehdotuksista.

Keskeisenä ratkaisuna henkilöstöpulaan nähdään avustavan- ja tukipalveluhenkilöstön määrän kasvattaminen, johon tässä uutisessa keskitytään. Muita ratkaisuja nostetaan esiin tulevissa uutisissa.

Tuhannet sosiaali- ja terveysalan työntekijät kuvaavat vastauksissaan työn keskeisimpiä haasteita, joita ovat etenkin resurssien riittämättömyys ja jatkuva kiire. Monet kokevat, että sotesektorin koulutetut ammattilaiset joutuvat tekemään monia tehtäviä, jotka eivät vastaa heidän koulutustaan ja jotka hoituisivat myös avustavan ja tukipalveluhenkilöstön tekeminä.

- Tukipalveluista on kuitenkin tänä päivänä karsittu niin valtavasti, että se kuormittaa todella paljon muuta henkilökuntaa, kertoo JHL:n sopimusasiantuntija Tanja Tuunainen-Vainio.  

Hän jatkaa, että tässä jutussa käydään läpi nimenomaan sotealan työntekijöiden antamia avoimia vastauksia, joista on helppo huomata isoimmat haasteet. JHL:n sotejäsenistöstä suurin osa on lähihoitajia. Lisäksi liiton laaja soteammattilaisten joukko koostuu yli 400 muusta ammattinimikkeestä.

- Työvoimapula on johtanut jatkuvaan kiireeseen ja henkilöstön kuormittumiseen. Avustavalle ja tukipalveluhenkilöstölle on lisäämistarvetta, Tuunainen-Vainio summaa. 

JHL teki keväällä 2024 laajan sosiaali- ja terveysalan kyselyn, joka käsitteli nimenomaan alan veto- ja pitovoimaa. Kyselyyn vastasi lähes 3600 liiton jäsentä, joilta saatiin yli 31 000 avointa vastausta. JHL perehtyy tarkasti kyselyn avoimiin vastauksiin ja laatii niiden pohjalta sarjan uutisia sote-henkilöstön saatavuuteen liittyvistä ratkaisuehdotuksista.

Keskeisenä ratkaisuna henkilöstöpulaan nähdään avustavan- ja tukipalveluhenkilöstön määrän kasvattaminen, johon tässä uutisessa keskitytään. Muita ratkaisuja nostetaan esiin tulevissa uutisissa.

Tuhannet sosiaali- ja terveysalan työntekijät kuvaavat vastauksissaan työn keskeisimpiä haasteita, joita ovat etenkin resurssien riittämättömyys ja jatkuva kiire. Monet kokevat, että sotesektorin koulutetut ammattilaiset joutuvat tekemään monia tehtäviä, jotka eivät vastaa heidän koulutustaan ja jotka hoituisivat myös avustavan ja tukipalveluhenkilöstön tekeminä.

- Tukipalveluista on kuitenkin tänä päivänä karsittu niin valtavasti, että se kuormittaa todella paljon muuta henkilökuntaa, kertoo JHL:n sopimusasiantuntija Tanja Tuunainen-Vainio.  

Hän jatkaa, että tässä jutussa käydään läpi nimenomaan sotealan työntekijöiden antamia avoimia vastauksia, joista on helppo huomata isoimmat haasteet. JHL:n sotejäsenistöstä suurin osa on lähihoitajia. Lisäksi liiton laaja soteammattilaisten joukko koostuu yli 400 muusta ammattinimikkeestä.

- Työvoimapula on johtanut jatkuvaan kiireeseen ja henkilöstön kuormittumiseen. Avustavalle ja tukipalveluhenkilöstölle on lisäämistarvetta, Tuunainen-Vainio summaa. 

Välitön ja välillinen hoitotyö on selkeästi erotettavissa, välillisissä töissä tulee käyttää avustavaa henkilöstöä, mutta on pidettävä huoli selkeästä työnjaosta.  

Ratkaisuja on pakko löytyä 

Jäseniltä tiedusteltiin ratkaisuehdotuksia, joilla selättää sosiaalialan työkuormaa ja henkilöstöpulaa.   

Suurin osa kyselyyn vastanneista (64 %) pitää avustavien ja tukipalveluhenkilöstön määrän lisäämistä keskeisenä ratkaisuna työmäärän keventämisessä ja työn sujuvoittamisessa.  Resurssien lisäyksen nähtäisiin hyödyttävän etenkin vanhusten palvelutaloissa, sairaaloissa, lastensuojelulaitoksissa ja kotihoidossa.  

- Vastaajat uskovat, että lisäapu niin ruokahuollossa, pyykkihuollossa, siivouksessa, ulkoilutuksessa, viriketoiminnassa kuin sihteerin tehtävissä vähentäisi muiden ammattilaisten kiirettä, Tuunainen-Vainio mainitsee. 

Vastauksissa korostetaan, että avustavien työntekijöiden lisääminen ei kuitenkaan tähtää sosiaalialan töiden vähentämiseen, vaan se vapauttaisi soteammattilaisia keskittymään koulutustaan vastaaviin tehtäviin. 

Sosiaalitoimistoista on omalla alueellani karsittu viimeisetkin toimistotyöntekijät, jolloin kaikki työt postin kuljettamisesta, toimistotarvikkeiden tilaamiseen, arkistointiin ja Kela-hakemusten täyttöön tulevat sosiaalityöntekijän tehtäväksi. Tulisivat paremmin ja ajallaan tehdyiksi, jos tehtäisiin ammattiylpeydellä.

Tehtävät selkeiksi  

Työparityöskentely nostetaan esiin mahdollisena ratkaisuna työnjaon selkeyttämiseksi. Moniammatilliset työparit tuovat monipuolista osaamista työskentelyyn ja auttavat siinä, että jokainen voi keskittyä oman osaamisensa ja koulutuksensa mukaisiin tehtäviin. 

- Työpareina työskentely voisi olla hyvä käytäntö, jota voisi juurruttaa alalle entistä vahvemmin, Tuunainen-Vainio pohtii   

Vastaajien mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon eri ammattilaisten tehtävänjakoa tulisi lisäksi selkeyttää ja varmistaa, että kukin tekee omaa koulutustaan vastaavaa työtä. Sen lisäksi, että tämä vapauttaisi hoito- ja ohjaushenkilökunnan tekemään koulutustaan vastaavaa työtä, se myös turvaisi avustavaa ja tukipalveluhenkilöstöä puolestaan joutumasta tekemään työtä, johon heillä ei ole koulutusta. 

Perushoitoon ja avustavien töihin apukäsiä lisää, että esim. sairaanhoitajat voisivat tehdä omat työt kunnolla. Nyt joutuvat esim. vaipottamaan ja saunottamaan potilaita ja omiin töihin ei riitä aika. Palattava entiseen kaikille selkeät omat työtehtävät ei niin, että kaikki tekee kaikkea. Näin ei saa jatkua!!!!

Tukipalveluissa ja avustavissa töissä on maahanmuuttajien panos hyvin tervetullutta. Kyselyssä korostetaan maahanmuuttajien mahdollisuutta keventää sosiaali- ja terveydenhuollon työtaakkaa. 

- Hoivatyössä etenkin aloitusvaiheessa kielitaito koetaan ehkä haasteeksi. Sanavaraston ja puhetaidon karttuessa uralla etenemismahdollisuudet kuitenkin paranevat, Tuunainen-Vainio toteaa. 

Henkilökohtainen apu, arvokas apu 

Vastauksissa pohditaan myös, että henkilökohtaisia avustajia voitaisiin käyttää laajemmin esimerkiksi palvelutaloissa ja kotihoidossa. Ehdotuksena nousi esiin henkilökohtaisten avustajien työpanoksen arvokkuus erityisesti aamuisin, sillä he työskentelevät useimmiten päiväsaikaan ja monesti myös osa-aikaisesti. Työnkuva voisi sisältää esimerkiksi avustamista aamutoimissa, pukeutumisessa ja ruokailussa.

Henkilökohtaisten avustajien lukeminen mukaan vammaisen hoito ja hoivatyön toteuttajiksi vähentäisi terveydenhuollon kuormaa vaikeasti vammaisen hoidossa. Käytännössä vaikeasti vammaisten avustajien työ on hyvin hoidollista, ja yleensä myös tarkoituksen mukaisinta kaikkien kannalta, mutta esim. sairaalajaksoilla avustajia harvoin käytetään, mikä vie turhaan resursseja hoitohenkilökunnalta sekä huonontaa hoidon laatua, kun parhaiten työn osaavat työnnetään sivuun.

JHL haluaa aidosti löytää ratkaisuja 

Myös JHL:n sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat alleviivaavat henkilökohtaisten avustajien osaamisen merkitystä hyvinvointialueilla ja alan palveluissa.  

Ehdotuksen lähtökohtana olisi henkilökohtaisten avustajien siirtäminen hyvinvointialueiden ja palveluyksiköiden työntekijöiksi. Tällä hetkellä henkilökohtainen apu järjestetään pääasiassa työnantajamallilla tai ostopalveluna, mikä usein johtaa lyhyisiin ja osa-aikaisiin työsuhteisiin. 

- Hyvinvointialueet voisivat tarjota avustajille vakaampaa työvuorosuunnittelua ja mahdollisuuksia kokoaikaisiin työsuhteisiin. Samalla alueet saisivat lisää osaavaa työvoimaa, Tuunainen-Vainio pohtii.  

JHL kannattaa vahvasti jäsenten näkemystä selkeän tehtävänjaon hyödyistä. Eri ammattilaisten tehtävänkuvat tulee selkiyttää käytännön työn mukaisiksi ja varmistaa, että jokainen tekee omaa koulutustaan vastaavaa työtä. 

- On pidettävä huolta siitä, ettei avustava- ja tukipalveluhenkilöstö joudu tekemään työtä, johon heillä ei ole koulutusta. Ja joka ei myöskään kuulu heidän tehtäviinsä.  

Tuunainen-Vainio korostaa, miten tärkeää on varmistaa myös se, ettei avustavan ja tukipalveluhenkilöstön työkuorma kasva liian suureksi.

Kaikkien arvostus nousuun! 

Kyselyyn vastanneet sotealan ammattilaiset tuovat vahvasti esiin sen, että avustava- ja tukipalveluhenkilöstö on mitä arvokkain osa koko sosiaali- ja terveydenhuollon ketjua.  

Myös JHL haluaa korostaa avustavan- ja tukipalveluhenkilöstön työn merkitystä. Isoa yleisöä pitääkin herätellä kunnolla ymmärtämään, minkälaisen kivijalan nämä työtehtävät luovat sille, että soten toiminnot ylipäätään pyörivät.    

- Ihan kaikkea ja jokaisen työtä tarvitaan, jotta kokonaisuus toimii. Varmaa on, että riittävä avustavan henkilöstön määrä keventäisi merkittävästi sote-ammattilaisten työolosuhteita ja parantaisi hoidon laatua, Tuunainen-Vainio painottaa. 

Lisätiedot
Tanja Tuunainen-Vainio, sopimusasiantuntija, JHL 
puh. 050 463 2243010    

Miranna Seppälä, erityisasiantuntija ja soten kärkihankkeen vetäjä, JHL 
puh. 050 444 9867  

Jutussa olevat nostot ovat suoria lainauksia JHL:n jäsenten kyselyvastauksista.

Lue JHL:n kanta avustavan- ja tukipalveluhenkilöstön lisäämisestä sosiaalipuolen töihin

Löydä oma sote-osaajasi JHL:ssä ja ole rohkeasti yhteydessä! 

JHL:n sosiaali- ja terveysalan kärkihanketeemaan liittyvä laaja kysely antaa arvokasta tietoa siitä, millaisia haasteita ja ratkaisuja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset näkevät työssään. JHL kokoaa kyselyn tuloksista juttusarjan, joissa tarkastellaan useita konkreettisia ratkaisuehdotuksia eri teemoista.  

Seuraavaksi kärkihankkeessa pureudutaan vuokratyön haasteisiin. Käymme läpi jäsenistön näkemyksiä ja avoimia vastauksia aiheesta, ja tulemme uutisoimaan niistä.