KUTSU Vapriikin uusi näyttely kertoo Australian aboriginaalien kulttuurista ja vie kävijän tähtitaivaalle

Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn mediatilaisuudessa tiistaina 8.10. klo 10. Paikalla ja haastateltavina ovat kuusi aboriginaalikansojen kulttuurilähettilästä, Vapriikin näyttelypäällikkö Maj Meriluoto sekä Australian kansallismuseon emerituskuraattori Margo Ngawa Neale. Tilaisuuden kielet ovat suomi ja englanti. Kulttuurilähettiläillä on mukanaan englantia puhuva tulkki. Ilmoittaudu tilaisuuteen viestintäasiantuntija Tähtitalvikki Poikajärvelle.

Vapriikin laajan näyttelyn keskiössä on eri puolilla maailmaa tunnettu Seitsemän sisaren tarina, joka on yksi Australian tunnetuimmista laululinjoista (songline), eli suullisen perimätiedon kertomuksista.

Aboriginaalien myyttisen uniajan laululinjatarinat ovat Australian mantereen luomiskertomuksia. Ne muodostavat tiedon, tapojen ja kulttuurin verkoston halki laajan mantereen ja kertovat näin Australian historian aboriginaalien näkökulmasta, kertoo Vapriikin näyttelypäällikkö Maj Meriluoto.

Laululinjat siis muodostavat eräänlaisen tarinan muotoon piirretyn kartan maastosta ja kertovat, miten uniajan esi-isät loivat kunkin pinnanmuodon, opettivat käyttämään kunkin alueen antimia ja antoivat yhteisöille käyttäytymissääntöjä.

-Sisarten tarina on yksi Australian tärkeimmistä laululinjoista, ja se kerrotaan näyttelyssä teosten ja esineiden välityksellä. Samalla tutustutaan aboriginaalien jopa 60 000 vuotta vanhaan kulttuuriin, tapoihin ja elävään perinteeseen, Meriluoto sanoo.

Aboriginaaleille uniajan tarinat eli laululinjat ovat elävää kulttuuria. Näyttelyssä aboriginaalitaiteilijat ja -käsityöläiset toistavat Seitsemän sisaren tarinaa ja maalaavat tai muotoilevat teoksissaan omaan maahansa liittyvän tiedon sisarten toiminnasta. Karttamaiset teokset toimivat portaaleina taitelijan kotiseutuun, herättävät ympäristön eloon ja viestittävät taiteilijan omistusoikeudesta maahan ja siihen liittyvään kulttuuriseen tietoon. Kaiken perustana on oman kansan maa ja ihmisen kuuluminen siihen saumattomana osana luontoa ja elämän kiertokulkua. Seitsemän sisaren tarinan edetessä näyttelykävijä pääsee tutustumaan niin aboriginaalien historiaan kuin nykyisyyteenkin. Keskeistä oppia saadaan myös ikiaikaisista miehen ja naisen rooleista, intohimosta, avunannosta ja selviytymisestä.

Australian seitsemän sisarta ovat uniajan esiäitejä, jotka laskeutuvat taivaalta maan päälle. He kohtaavat ilkeän esi-isähahmon Wati Nyirun, noidan, joka haluaa yhden sisarista vaimokseen. Sisarten ja noidan sukulinjat ovat liian lähellä toisiaan, joten he eivät voi avioitua. Wati Nyiru haluaa silti intohimoisesti sisaren omakseen ja jahtaa pakenevia naisia läpi Australian mantereen. Lopulta seitsemän sisarta pelastautuu pakenemalla taivaalle, missä heistä tulee Seulasten tähtikuvio. Noita seuraa heitä, ja hänestä muodostuu Orionin tähtikuvio. Näin sisarten ja noidan välinen pakomatka toistuu joka ilta tähtitaivaalla. Näyttelyn keskipisteenä olevassa planetaariossa kävijä voi maata tähtitaivaan alla ja katsella sille piirtyvää sisarten tarinaa.

Seitsemän sisaren tarina tunnetaan kautta maailman. Se esiintyy myös esimerkiksi Persian, Kreikan, Egyptin, Kiinan ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöjen mytologiassa.

-On arveltu, että tarina olisi peräisin ihmisen alkukodista Afrikan mantereelta ja kulkeutunut sieltä kaikille muille mantereille muuttajien mukana, Meriluoto sanoo.

-Siksi Seitsemän sisaren tarinaa onkin joskus kutsuttu maailman vanhimmaksi tarinaksi.

Näyttelyn on koonnut Australian kansallismuseo yhdessä aboriginaalikansojen kanssa.

-Näyttely on vahva esimerkki museon vuosikymmeniä kestäneestä yhteistyöstä alkuperäiskansojen yhteisöjen kanssa, sanoo kansallismuseon johtaja Katherine McMahon.

-Kansanvanhimpien johdolla koottu näyttely tutkii muinaisen historian viisautta, jolla on merkitystä myös tänä päivänä.

Näyttely on ollut aiemmin esillä Plymouthissa, Berliinissä ja Pariisissa. Nyt se saapuu ensimmäistä kertaa Pohjoismaihin, ja avautuu Tampereella.

-Olen ylpeä voidessani sanoa, että ei ole toista australialaista näyttelyä, joka olisi matkustanut näin laajasti ja saanut ensi-iltansa ympäri maailmaa, McMahon kertoo.

Margo Ngawa Neale, Australian kansallismuseon First Nations -osaston emerituskuraattori ja näyttelyn pääkuraattori, kertoo, että hän ja yhteisön edustajat odottavat innolla Australian alkuperäiskulttuurin jakamista toiselle alkuperäiskansalle, saamelaisille, ja laajemmin suomalaiselle yleisölle.

-Songlines ei ole taidenäyttely, historiannäyttely tai tiedenäyttely. Se on kaikkia näitä. Se on sekä Australian alkuperäiskansojen näyttely että universaali ihmiskunnan tarina. Se tarjoaa meille yhteyden toisiimme ja planeettaamme tässä pirstoutuvassa maailmassa, Neale toteaa.

Vapriikin yhteistyökumppanina näyttelyssä toimii myös Saamelaismuseo Siida, jonka kanssa järjestetään mm. tammikuussa 2025 alkava luentosarja sekä muuta tapahtumatoimintaa.

Songlines, Australian seitsemän sisarta on esillä Vapriikissa 11.10.2024-30.3.2025

Taustatietoa medialle:

Australian aboriginaalit, maailman vanhin elävä kulttuuri

Aboriginaalien omaleimainen kulttuuri on maailman vanhin elävä kulttuuri. He ovat asuttaneet Australian mannerta yli 60 000 vuoden ajan. Aboriginaalien kulttuuri ja elinkeinot kärsivät suuresti siirtomaavallan aikana sen jälkeen, kun Iso-Britannia perusti Australian rangaistussiirtokunnaksi vuonna 1788. Aboriginaalikansoja kohdeltiin väärin 1900-luvun puoliväliin asti, mutta viime vuosikymmeninä alkuperäisväestön merkitys on tunnustettu. Australiassa on meneillään ”totuuden kertomisen” prosessi. Nyt tunnustetaan, että aboriginaalikansoilla on tärkeä rooli Australian historiassa.

Tässä näyttelyssä esillä olevat Australian läntisen ja keskisen aavikon kansat Martu, Anangu Pitjantjatjara Yankunytjatjara ja Ngaanyatjarra, pystyivät elämään perinteistä elämää 1950–70-luvuille asti. Heidän kulttuurinen tietämyksensä vaikuttaa nykyisin vahvasti maan kansalliseen identiteettiin. Aboriginaalit elivät pienissä perheyhteisöissä, mutta kuuluivat laajempaan sukuverkostoon. He vaihtoivat asuinpaikkaa omalla alueellaan vuodenkiertoa noudattaen. Kuivassa ja kuumassa ympäristössä ihmiset asuivat lähellä vedensaantipaikkoja. Vesikuopat ovat asukkaille tärkeitä vielä nykyäänkin, ja ihmiset samaistuvat maansa vedenottamoihin kuin perhe koteihinsa.

Perinteinen aboriginaalien materiaalinen kulttuuri oli niukkaa, mutta yhteyteen luonnonympäristön kanssa perustuva uskonto ja rituaalit taas hyvin monimuotoisia. Laulut, tanssit ja seremoniat olivat peräisin Australian luomiskertomusten eli uniajan esi-isiltä. Uniajalla (Dreaming) esi-isien henget nousivat maasta ja laskeutuivat taivaasta ihmisten hahmoissa. Kulkiessaan mantereen halki he loivat luonnon ja ihmisen sekä asettivat näille lait, tavat ja säännöt.

Aboriginaalien mukaan uniaika jatkuu edelleen, sillä esi-isät elävät kaikessa elollisessa ja rituaalit tuovat heidät elävien keskelle. Maa ja luonto ovat täynnä symbolisia merkityksiä, ja ympäristö herää eloon, kun aboriginaali kulkee esi-isiensä mailla. Aboriginaalit kokevat olevansa yhtä heitä ympäröivän maan ja elinpiirin (Country) kanssa.

Laululinjat kertovat aboriginaalien historian

Laululinjat (songlines) ovat Australian luomiskertomuksia. Ne ovat tarinoita uniajan esivanhempien teoista, joiden avulla aboriginaalit oppivat kansansa lait, tavat ja perinteen. Risteävät laululinjat muodostavat verkoston yli Australian ja kertovat mantereen historian aboriginaalien näkökulmasta. Esivanhempien tarinoita kerrotaan laulamalla ja tanssimalla niiden inma eli seremonia.

Perinteiset maankäyttöalueiden rajat määräytyvät uniajan luomiskertomusten eli laululinjojen mukaan. Laululinjat tunnustettiin Australian liittovaltion tuomioistuimessa alkuperäiskansojen laeiksi, kun tässä näyttelyssä mukana oleva Ngaanyatjarra-kansa vuonna 2005 vaati menestyksekkäästi yli 180 000 neliökilometrin suuruista aluetta itselleen. Aboriginaalit eivät kuitenkaan katso omistavansa maata, vaan he toimivat oman alueensa holhoojina.

Alkuperäisväestöön kuuluvia australialaisia on nykyisin yli 800 000, yli 3 prosenttia väestöstä, ja heidän osuutensa kasvaa voimakkaasti. Noin 40 prosenttia Australian maa-alasta on lainsäädännön tai tuomioistuinten käsittelyn kautta tunnustettu aboriginaalien maaksi, mutta maaoikeudet ovat usein rajallisia. Kaikki tämän näyttelyn kuraattoriryhmän jäsenet ovat perinteisiä maanomistajia (caretaker).

Kymmenisen vuotta sitten yhteisönvanhimmat aavikkoalueella ottivat yhteyttä Australian kansallismuseoon, sillä he olivat huolissaan perimätiedon katoamisesta, ympäristön muuttumisesta ja kansojensa sosiaalisista ongelmista. Museon ja aboriginaalien yhteistyönä käynnistettiin laaja yhteisöjen voimaannuttamisprojekti. Sen kuluessa kuljettiin uudestaan uniajan seitsemän sisaren reitit halki Australian. Laululinjan tärkeissä paikoissa tehtiin taidetta ja käsitöitä, tanssittiin ja laulettiin. Tämän näyttelyn taideteokset ja esineet ovat syntyneet aboriginaalikulttuurien elpymisen tuloksena. Monissa teoksissa esiintyvät elämän perustarpeet: ruoka, suoja ja aavikolla elintärkeä vesi.

Seitsemän sisarta, maailman vanhin tarina?

Yksi tärkeimmistä ja kattavimmista laululinjoista on Seitsemän sisarten tarina. Maantieteellisesti se alkaa Länsi-Australian Roeburnista ja kulkee mantereen itärannikolle asti, joten tarina kertoo Martu-, Anangu-, Pitjantjatjara   Yankunytjatjara- ja Ngaanyatjarra-kansojen esi-isistä ja asuinseuduista. Laululinjasta tunnetaan monta versiota. Ne muodostavat eräänlaisen tarinan muotoon piirretyn kartan maastosta.

Seitsemän sisarta olivat uniajan esi-äitejä. Tarinoissa he kohtaavat pahan ja petollisen esi-isähahmon Wati Nyirun (myös kutsuttu nimellä Yurlu), noidan, joka haluaa yhden sisarista vaimokseen. Sisarten ja noidan sukulinjat ovat kuitenkin liian lähellä toisiaan, joten he eivät voi solmia avioliittoa. Waiti Nyiru haluaa silti intohimoisesti sisaren omakseen ja jahtaa pakenevia naisia läpi Australian mantereen. Noita muuttaa muotoaan esimerkiksi käärmeeksi vangitakseen sisaret, mutta nämä selviävät aina tämän kynsistä.

Tarina takaa-ajosta, intohimosta ja väkivallasta on ikiaikainen. Se opettaa kuulijalleen yhteistyön ja perheen merkitystä, mutta myös autiomaassa selviytymistä. Laululinjaan on tallennettu tieto siitä, mistä löytyy vettä, ruokaa ja suojaa. Tarinan lopussa seitsemän sisarta pelastuvat pakenemalla taivaalle, missä heistä tulee Pleiadien tähtikuvio eli suomeksi Seulaset. Tarina jatkuu siis tähdissä, minne myös ilkeä noita heitä seuraa. Hänestä tulee meidän tuntemamme Orionin tähdistö.

Seitsemän sisaren tarina tunnetaan kautta maailman. Se esiintyy esimerkiksi Persian, Kreikan, Egyptin, Kiinan ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöjen mytologiassa. On arveltu, että tarina olisi peräisin Afrikan mantereelta ja kulkeutunut sieltä eri maanosiin muuttajien mukana. Tämän vuoksi tarinaa seitsemästä sisaresta kutsutaan joskus maailman vanhimmaksi tarinaksi.