Vakavasti sairas lapsi voi Helsingissä osallistua opetukseen koulurobotin välityksellä: ”Tämä on ihana juttu”

Robotti on pieni, kevyt ja valkoinen ja mahtuu reppuun, jossa sitä voi kuljettaa. Se asetetaan koululuokassa pulpetin päälle. Toisessa päässä kotona istuu helsinkiläinen pitkäaikaissairas lapsi, joka ohjaa robottia padin avulla.

– Kun aktiivihoito esimerkiksi leukemiassa tai luusyövässä päättyy, oppilas ei voi infektioriskin vuoksi mennä kouluun. Oppilaat ovat kuitenkin jaksavia ja pystyvät opiskelemaan. Robotti toimii apuna siinä, että he pääsevät kiinni omaan kouluunsa, kertoo erityisopettaja Ina Kivalo.

Kivalo työskentelee sairaalakouluna tunnetun Sophie Mannerheimin koulun erityisopettajana. Monet hänen oppilaistaan ovat syöpä- tai elinsiirtopotilaita, jotka tarvitsevat pitkiä aikoja opetuksen erityisjärjestelyjä. On tärkeä muistaa, että oppilaalla on oppivelvollisuus sairastumisestaan huolimatta.

Sairaalajakson aikana oppilas saa opetusta sairaalakoulusta. Kun oppilas kotiutuu, hän ei voi infektioriskin vuoksi mennä kouluun, jolloin hänen oman koulunsa tulee järjestää opetusta kotiin. Oppilaalla on nyt mahdollisuus opiskella ja olla yhteydessä kouluunsa ja luokkatovereihinsa koulurobotin avulla, mikäli oppilas, huoltajat ja koulu tahtovat.

Helpottaa paluuta kouluun

Koulurobotti voi olla monella tavalla hyödyksi siirtymässä. Kun lapsi on ollut pitkään poissa koulusta, paluu sinne voi jännittää. Robotti voi helpottaa paluuta, kun oppilas pääsee sen avulla oman luokkansa toimintaan mukaan, vaikka olisikin vielä fyysisesti poissa lähiopetuksesta.

– Koulunkäynti on paljon muutakin kuin matematiikan ja englannin oppimista. Yhteisöllisyys, kommunikaatio ja kaverisuhteiden ylläpitäminen on tärkeää. Hän pääsee yhteisöön mukaan, esimerkiksi välitunteihin, retkiin ja koulun monenlaisiin tapahtumiin, Kivalo luettelee robotin avulla osallistumisen hyötyjä.

Robotteja on jo käytössä kolmessa Helsingin kaupungin koulussa. Yksi niistä on Poikkilaakson ala-asteen koulu Jollaksessa.

Paritehtäviä robotin välityksellä

Luokanopettaja Kanerva Koski aloittelee Poikkilaaksossa aamulla matematiikantuntia. Oppilaat saapuvat luokkaan tervehtimällä opettajaa itse valitsemallaan tavalla: moikkaamalla, halaamalla, jalkapotkulla, tanssilla tai high fivella.

Luokassa käy vilkas puheensorina, kun Koski antaa sanallisia tehtäviä laskea mansikoiden hintaa. Matematiikantunnilla on mukana myös oppilas, joka osallistuu opetukseen kotoaan, robotin välityksellä. Hän voi ohjata robottia pyörimään pulpetilla 360 astetta, jotta hän näkee ja kuulee mitä opettaja ja luokkatoverit sanovat.

Kun lapsi viittaa ja haluaa vastata, robotin vihreä valo vilkkuu. Sininen valo tarkoittaa, ettei oppilas juuri nyt voi osallistua opetukseen eli hän on hetkellisesti jossain muualla kuten lepäämässä.

Robotin avulla oppilas voi osoittaa myös tunnetiloja, valitsemalla emojin padilta. Silloin robotti osoittaa silmillään olevansa mietteliäs, iloinen, surullinen – tai tavallinen. Robotti ei voi tallentaa ääntä tai kuvaa eikä lähettää sitä eteenpäin. Se toimii yksisuuntaisesti siten, että oppilas näkee kaiken, mutta muut eivät näe häntä.

– Onko sinulla matikan kirja esillä, Koski tarkistaa ja saa robotin kaiuttimesta heti vastauksen.

– Joo.

Opettaja ohjaa häntä hetken yksilöllisesti ja antaa sitten koko luokalle paritehtävän. Robotin avulla osallistuva lapsi saa myös parin, ja he ratkovat yhdessä sanallisia tehtäviä. Kun laskut menevät oikein, oppilas osoittaa robotin avulla olevansa iloinen.

Sitten on pienen jumppatuokion aika. Kaksoistunnilla ei ole välituntia, ja on tärkeää liikkua, jotta aivot saavat lisää virtaa.

– Nyt jos jaksat, osallistu hyppytuokioon, Koski ohjeistaa etänä olevaa oppilasta, kun musiikki alkaa ja kaikki luokassa ryhtyvät pomppimaan.

Kaksi tuntia päivässä

Robottitunteja on Poikkilaakson ala-asteella kaksi oppituntia päivässä. Kanerva Koski ja hänen työparinsa käyvät kumpikin kerran viikossa myös oppilaan kotona antamassa hänelle opetusta.

Ina Kivalo painottaa sitä, että robotin käyttö kannattaa aloittaa hiljakseen, sillä se vaatii puolin ja toisin harjoittelua. Käytön ei ole tarkoitus kuormittaa ketään.

Helsingissä ei ole rajattu robotin käyttöaikaa oppilasta kohden. Jollain se voi olla muutamia viikkoja, jollain toisella puolikin vuotta. Kun oppilas palaa lähiopetukseen, robotti jatkaa matkaansa seuraavalle sitä tarvitsevalle oppilaalle.

– Tämä on ihana juttu, että oppilas voi osallistua näin opetukseen. Hän on ollut aktiivinen ja viittaa tunnilla. On surullista, että hän on sairaana ja joutuu olemaan poissa koulusta. Keskustelen paljon oppilaan ja hänen perheensä kanssa siitä, miltä robotin kautta osallistuminen tuntuu ja pyydän palautetta, Koski kertoo.

Mukana koulun retkillä

Lukuvuoden alussa luokka teki retken Tullisaaren puistoon, jolloin opettajat esittelivät robotin oppilaille ensi kertaa. Lapset saivat vuorollaan tutustua robottiin läheltä, moikkailla sen välityksellä luokkatoveriaan ja kantaa ”häntä” eli robottia repussa.

Poikkilaakson oppilaat tottuivat uuteen asiaan nopeasti ja ovat myös ylpeitä siitä, että juuri heidän luokassaan on robotti. Tulevaisuudessa luokkakaveri voisi päästä robotin avulla heidän mukaansa myös välitunneille, Koski miettii.

– Robotti on vain yksi osa lisää kaikkeen siihen, mitä luokassa on ja tapahtuu. Meillä on hyvin joustavat opetusjärjestelyt luokassa ja erilaisia tukimuotoja käytössä, Koski sanoo.

Koulurobotti on pedagoginen ratkaisu, ei lääketieteellinen tai tekninen. Se luo uudenlaisia mahdollisuuksia lapsen osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle erikoistilanteissa.

– Koulu tuo toivoa ja tulevaisuutta. Oppilas saa muuta ajateltavaa, kun hän tekee samaa asiaa kuin muut ja pääsee osallistumaan luokkatovereidensa kanssa mukaviin yhteisiin toimintoihin. Se myös muistuttaa muuta luokkaa siitä, että meillä on tällainen oppilas. Ja oppilaat näkevät, että tekniikka on totta ja sitä voidaan käyttää arjessa, Kivalo sanoo.