Mihin maankäyttöä tulisi verrata hiili- ja luontojalanjälkilaskennassa? Uusi tutkimus johdonmukaistaa laskentaa
Hiilijalanjälkiä käytetään laajasti tukemaan kuluttajien, yritysten ja julkishallinnon päätöksiä tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutuksista. Myös luontojalanjälkiä lasketaan yhä enemmän. Maankäyttö huomioidaan laskennassa usein epäjohdonmukaisesti, mikä voi synnyttää virheellisiä päätelmiä.
Hiili- ja luontojalanjälkilaskentaa ohjataan kansainvälisillä standardeilla, joita noudattavat laskentaa tekevät tutkijat, konsultit ja yritykset. Standardit kuitenkin ohjaavat maankäytön huomioimista puutteellisesti. Kansainvälinen hiilijalanjälkistandardi ISO 14067 ohjeistaa tarkastelemaan maankäyttövaikutuksia suhteessa vertailutilanteeseen, jonka määrittelemiseksi esitetään viisi erilaista vaihtoehtoa. Standardissa ei kuitenkaan kerrota, mihin tilanteisiin mikäkin vaihtoehto soveltuu.
Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden julkaisemassa tuoreessa vertaisarvioidussa tutkimuksessa analysoidaan näiden vaihtoehtojen soveltuvuus erilaisia käyttötarkoituksia varten ja ohjeistetaan maankäytön vertailutilanteen johdonmukaiseen valintaan. Tutkimuksen tuloksista kertova artikkeli julkaistiin lokakuussa International Journal of Life Cycle Assessment -lehdessä.
”Monet ympäristötiedon hyödyntäjät saattavat ajatella, että on yksi oikea tapa laskea esimerkiksi hiilijalanjälki. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ensin pitäisi aina määritellä, mitä jalanjäljellä halutaan kuvata ja valita sen mukaan menetelmät, kuten maankäytön vertailutilanne ja tarkastelun rajaus. Muussa tapauksessa voidaan päätyä hyvinkin harhaanjohtaviin päätelmiin”, kertoo artikkelin pääkirjoittaja, johtava tutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta.
Menetelmien valinta tulee tehdä käyttötarkoituksen perusteella
Jos jalanjäljellä halutaan esimerkiksi kuvata maankäytön vaikutuksia, on johdonmukainen valinta vertailutilanteeksi se, ettei maata käytetä mihinkään. Tällöin maan annettaisiin jatkaa luonnontilassa tai palautua luonnontilaansa. Toisaalta jos jalanjäljellä halutaan kuvata sitä, miten maankäyttö muuttuu tietyn päätöksen seurauksena, on johdonmukainen valinta vertailutilanteeksi se maankäyttö, mikä vallitsisi, jos päätös jätetään tekemättä.
”Epäjohdonmukainen valinta maankäytön vertailutilanteeksi voi johtaa esimerkiksi tuloksiin, jotka kannustavat käyttämään maata tai biomassaa mahdollisimman paljon ja olemaan välittämättä maaekosysteemien hiilinielusta ja sen tehostamismahdollisuuksista. Tällöin saatetaan kannustaa ilmastonmuutoksen hillinnän nimissä tekemään toimia, jotka todellisuudessa kiihdyttävät ilmastonmuutosta", selventää Soimakallio.
Myös tarkastelujen ajallinen rajaus vaikuttaa paitsi vertailutilanteen johdonmukaiseen valintaan myös päätelmiin, joita arvioiduista jalanjäljistä tulisi tehdä.
”Tyypillinen epäjohdonmukaisuus on, että tarkastelut on laadittu ajassa taaksepäin katsoen, mutta tuloksia tulkitaan ajassa eteenpäin. Näin ei pitäisi tehdä”, selittää Soimakallio.
Laskennan tietopohjaa on tarpeen parantaa
Maankäytön vertailutilanteen johdonmukaista valintaa hiili- ja luontojalanjälkien laskennassa on osaltaan rajoittanut käytettävissä oleva tietopohja. Yleiset elinkaaritietokannat eivät sisällä tietoa maankäytön vaikutuksista erilaisissa vertailutilanteissa tai tarkastelujen ajallisilla rajauksilla.
”Varsinkin luontojalanjälkien osalta käytettävissä oleva luontotieto on tähän mennessä käytännössä rajannut mahdollisia maankäytön vertailutilanteen valintoja", kertoo artikkelin toinen pääkirjoittaja erikoistutkija Veera Norros.
”Tietopohjaa tulisi parantaa kauttaaltaan niin, että se soveltuu käytettäväksi erilaisia maankäytön vertailutilanteita ja tarkastelujen rajauksia varten. Näin menetelmien johdonmukainen valinta ei jäisi sovellettavissa olevan tiedon puutteesta kiinni", jatkaa Soimakallio.
Tutkimusartikkeli
Soimakallio, S., Norros, V., Aroviita, J., Heikkinen, R.K., Lehtoranta, S., Myllyviita, T., Pihlainen, S., Sironen, S., Toivonen, M. Choosing reference land use for carbon and biodiversity footprints. International Journal of Life Cycle Assessment.
Julkaistu sähköisenä 18.10.2024, DOI: 10.1007/s11367-024-02372-0
Lisätietoa
Dosentti, johtava tutkija, Sampo Soimakallio, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 803, etunimi.sukunimi@syke.fi
Filosofian tohtori, erikoistutkija, Veera Norros, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 459, etunimi.sukunimi@syke.fi
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Mediapalvelu Suomen ympäristökeskuksessa
Suomen ympäristökeskuksen mediapalvelu välittää tietoa ympäristökeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta, auttaa toimittajia löytämään asiantuntijoita haastateltaviksi ja tarjoaa valokuvia median käyttöön.
Yhteydenottoihin vastaavat viestintäasiantuntijat. Palvelemme arkisin klo 9-16.
Linkit
Suomen ympäristökeskus – Teemme tiedolla toivoa.
Suomen ympäristökeskus
Latokartanonkaari 11
00790 Helsinki
0295 251 000
https://www.syke.fi/fi-FI
On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta koko yhteiskunnan läpileikkaavaan kestävyysmurrokseen. Suomen ympäristökeskus (Syke) vaikuttaa tutkimuksella, tiedolla ja palveluilla kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Suomen ympäristökeskus on valtion tutkimuslaitos, jossa työskentelee noin 700 asiantuntijaa ja tutkijaa Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Suomen ympäristökeskus
Väitös: Pahamaineiset sinilevälajit hyödyntävät kevätkukinnan jälkeistä fosfaattia oletettua vähemmän19.11.2024 08:30:00 EET | Tiedote
Rihmamaiset sinilevälajit, joista osa on myrkyllisiä, hyödyntävät kevätkukinnasta jäljelle jäävää fosfaattia oletettua vähemmän. Tähän tulokseen päädyttiin Mari Vanharannan väitöskirjassa, joka tarkastetaan 22.11.2024. Väitöskirjassa tutkittiin kevätkukinnan jälkeisen planktonyhteisön kykyä hyödyntää ylijäämäistä fosfaattia. Ylijäämäisen fosfaatin ja sinileväkukintojen välisen yhteyden ymmärtäminen on tärkeää sinileväkukintojen riskiarvioiden laatimisessa ja Itämeren rehevöitymisongelman hallitsemisessa.
Fosforläckaget från jordbruket kan minskas med hjälp av strukturkalk och jordförbättringsfiber som uppkommer som biprodukter i industrin14.11.2024 07:50:00 EET | Pressmeddelande
Användning av strukturkalk och jordförbättringsfiber som jordförbättringsmedel minskade erosion från åkrarna enligt en färsk studie. Därmed minskade också belastningen av fosfor på hav, sjöar och vattendrag. Belastningen från tillrinningsområdet minskade med omkring tio procent. På enstaka åkrar sjönk fosforhalterna i vattnet som rinner ut via täckdikena med upp till 70 procent. Strukturkalk och jordförbättringsfiber förbättrar markens struktur, vilket minskar läckaget från åkrarna till vattendragen. Studien visade också att skörden kan bli bättre. Effekterna av jordförbättringsmedel undersöktes för första gången för stora tillrinningsområden på över 100 hektar.
Maatalouden fosforikuormaa vesiin voidaan vähentää teollisuuden sivutuotteina syntyvillä rakennekalkilla ja ravinnekuidulla14.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Rakennekalkin tai ravinnekuidun käyttö pellolla maanparannusaineena vähensi uuden tutkimuksen mukaan kiintoaineen kulkeutumista pelloilta ja siten myös kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin kuormitusta vesiin. Fosforikuorma valuma-alueelta väheni noin kymmenen prosenttia. Yksittäisillä pelloilla salaojavesien fosforipitoisuudet laskivat jopa 70 prosenttia. Rakennekalkki ja ravinnekuitu parantavat maan rakennetta, jolloin huuhtouma pelloilta vesiin vähenee. Tutkimus osoitti myös sadon paranemista. Maanparannusaineiden vaikutuksia vesistökuormitukseen tutkittiin ensimmäistä kertaa laajoilla, yli 100 hehtaarin valuma-alueilla.
Policy Brief: Limiting sulphate load of wastewaters calls for environmental quality standards7.11.2024 07:55:00 EET | Press release
The clean energy transition and the green transition are bringing mining and battery technology industries to Finland. As a result, sulphate discharges into inland waters and the Baltic Sea will increase. Sulphate also has beneficial effects in water bodies, and it is not currently classified as a harmful substance. However, a high local load may adversely affect aquatic organisms, especially in lakes with a naturally low sulphate concentration. In its new Policy Brief, the Finnish Environment Institute issues recommendations for reducing the harmful effects of the sulphate load in wastewaters.
Politiikkasuositus: Jätevesien sulfaattikuorman rajoittamiseksi tarvitaan ympäristönlaatunormit7.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Siirtyminen puhtaaseen energiaan ja vihreä siirtymä ovat tuomassa Suomeen kaivostoimintaa ja akkuteknologiateollisuutta. Tämän seurauksena jätevesien sulfaattikuorma sisävesiin ja Itämereen kasvaa. Sulfaatilla on vesistöissä myös hyödyllisiä vaikutuksia, eikä sulfaattia nykyisin luokitella haitalliseksi aineeksi. Suuri paikallinen kuorma voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti vesieliöstöön etenkin järvissä, joissa sulfaattia on niukasti. Suomen ympäristökeskuksen uusi Policy Brief -julkaisu antaa suosituksia jätevesien sulfaattikuorman haittojen vähentämiseksi.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme