Kestävän kehityksen asiantuntija ennakoi eurooppalaisen tuotekehityksen murrosta – ”Vaihtoehtoja ei ole”

ESPR on osa Euroopan unionin Green Deal -strategiaa, jonka tavoitteena on saattaa EU:n talous kestäväksi vuoteen 2050 mennessä. ESPR:n tehtävä osana strategiaa on lisätä merkittävästi tuotteiden uudelleenkäyttöä, korjaamista ja kierrätystä, mikä vähentää tuotekehityksessä syntyvää jätettä ja säästää luonnon resursseja.

ESPR koskettaa lähes kaikkia fyysisiä tuotteita ja komponentteja EU:n alueella: ulkopuolelle jäävät vain puolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyvät tuotteet, ajoneuvot, ruokatuotteet ja rehut sekä lääkkeet.

Miksi kestävää tuotekehitystä varten tarvitaan kaikkia EU:n jäsenmaita velvoittava asetus, joka ylittää kansallisenkin lainsäädännön?

Kestävän tuotekehityksen ja kiertotalouden asiantuntija Jenni Tähtinen vertaa ESPR:ää turvavyöhön.

”Turvavyön käyttö tuli aikoinaan pakolliseksi autolla matkustaessa, ja nyt siitä on tullut kyseenalaistamaton normi. Kysymys kuuluu, olisimmeko olleet tarpeeksi fiksuja käyttämään vyötä ilman lainsäädäntöä. Sama pätee kestävään tuotekehitykseen.”

Raha vastaan vastuullisuus – yritykset tienhaarassa

Tähtinen työskentelee päivittäin Suomen johtavien teollisuusyritysten kanssa teknologia- ja suunnittelutalo Huldilla. Hän näkee selkeän jaon eri toimijoiden välillä: osa tulee täyttämään asetuksen minimivaatimukset pysyäkseen kilpailussa mukana, kun taas toiset hyödyntävät tilaisuuden kehittää aidosti kestäviä tuotteita ja uusia liiketoimintamalleja.

Kestävä kehitys on monella tapaa tulevaisuuden elinehto.

”Ihmiset kyllä haluavat tehdä kestäviä tuotteita ja parempaa maailmaa. Mutta kun lasketaan, kumpi painaa enemmän, eurot vai kestävyys, edelleenkin euro on määrittävä tekijä. Fakta on, että nyky-yhteiskunnassa ei pärjää, jos ei tee tulosta”, Tähtinen summaa.

ESPR:n pakollisiin vaatimuksiin vastaaminen tuo eittämättä lisäkuluja. Samaan aikaan yrityksillä, jotka ottavat kestävän tuotekehityksen kiinteäksi osaksi liiketoimintaansa, tulee olemaan valtava etulyöntiasema. ESPR:n alaisessa markkinataloudessa niin kuluttajat, päättäjät kuin viranomaiset tulevat vaatimaan vastuullisuutta yhtä paljon kuin turvavyön käyttöä.

”ESPR:n vaatimukset ovat tuotekehityksen kannalta paitsi kestäviä, myös järkeviä. Yritykset hyötyvät esimerkiksi taloudellisesti siitä, että ne suunnittelevat tuotteensa ilman turhaa materiaalia. Fiksummilla pakkauksilla ja keveämmällä rahdilla säästetään logistiikkakustannuksissa.”

Digitaalinen tuotepassi ja läpinäkyvyyden uusi aikakausi

Yksi ESPR:n merkittävimmistä muutoksista tuotekehitykseen on digitaalinen tuotepassi, jota EU:n komissio parhaillaan valmistelee lanseerattavaksi vuodelle 2025. Digitaaliseen tuotepassiin tullaan keräämään tietoja tuotteen kestävyydestä ja ympäristövaikutuksista. Näitä ovat esimerkiksi käyttökestävyys, korjattavuus, kierrätettävyys sekä resurssien kuten energian ja veden kulutus.

Digitaalinen tuotepassi tulee merkittävästi lisäämään toimitusketjujen seurattavuutta ja tuotteiden läpinäkyvyyttä helpottaen niin yritysten kuin kuluttajien ostopäätöksiä.

Digitaalista tuotepassia on jo pilotoitu erilaisissa hankkeissa, mutta ESPR-säädöksiä ole vielä käytännössä kuitenkaan laadittu. Ensimmäinen delegoitu säädös julkaistaan aikaisintaan heinäkuussa 2025, vaikka ESPR onkin jo lainvoimainen. Digitaalinen tuotepassi taas astuu kunnolla voimaan vuonna 2027 ensimmäisten tuoteryhmäkohtaisten vaatimusten myötä.

”EU ei ole vielä selkeästi määritellyt vaatimuksiaan. Emme siis tarkalleen tiedä, mitä kriteerejä ESPR ja digitaalinen tuotepassi tulevat painottamaan. Varmaa kuitenkin on, että tuotetiedot tullaan jakamaan niitä tarvitseville tahoille aina kuluttajista viranomaisiin asti. Tarve dokumentoinnille ja raportoinnille tulee kasvamaan merkittävästi, kun tuotetietojen täytyy löytyä digitaalisessa, muokattavassa ja vertailtavassa muodossa”, Tähtinen kertoo.

Digitaalisen tuotepassin tekninen toteutus varmistuu sekin myöhemmin. Odotettavissa lienee jokaisen saatavilla oleva verkkoportaali tai sovellus, josta tiedot löytyvät vertailtavassa muodossa. Tuotteisiin tai niiden pakkauksiin tullaan myös lisäämään digitaalinen leima, josta tarvittavat tiedot voi lukea.

”Toki salassa pidettäviäkin asioita on. Tuotetietoja ei tulla jakamaan kaikille kokonaisuudessaan, vaan kunkin kohderyhmän tarvitsemalla tarkkuudella. Laitteen valmistaja saattaa esimerkiksi saada kaiken tiedon aina materiaalitasolle asti siinä missä kuluttajalle näyttäytyy esimerkiksi tuotteen hiili- ja materiaalijalanjälki.”

Tulevaisuuden symbioottinen tuotekehitys

ESPR ja digitaalinen tuotepassi tulevat mullistamaan tuotekehityksen, mutta suurimman ravistelun saa vallitseva ajatusmalli.

”Tällä hetkellä tuotesuunnittelu on hyvin lineaarista: tuote suunnitellaan, viedään tuotantoon, kulutetaan ja elinkaarensa päätteeksi heitetään hukkaan. Vaikka meillä on uusiutuvia materiaaleja, mikään ei oikeasti ole loputonta. ESPR ajaa tuotesuunnittelua kiertotalouteen, joka ei pelkästään pidennä tuotteen käyttöikää vaan pakottaa miettimään suunnittelun suunnittelua. Miten tuote hyödyttää kaikkia osapuolia läpi koko elinkaarensa?” Tähtinen selventää.

Myös yhteiskehittämistä tarvitaan.

”Erilaista markkinavuoropuhelua käydään jo julkisilla aloilla esimerkiksi kaupunki-infran suunnittelussa. Eri sidosryhmät rakennuttajista asukkaisiin kutsutaan keskustelemaan kaupunkikehityksestä yhdessä. Kaupallinen tuotekehityskin hyötyisi tästä valtavasti.”

Voisivatko kilpailevat yritykset oikeasti istua samaan pöytään jakamaan ideoita?

”Vaihtoehtoja ei ole. Kenelläkään ei ole kilpailuetua maailmassa, jossa ei ole enää resursseja, joista tehdä tuotteita. Ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka meidän täytyy ratkaista yhdessä”, Tähtinen vastaa.

”Kukin yritys voi päästä vastuullisuustavoitteissaan tietylle tasolle yksin, mutta kun otetaan huomioon kokonaisuus aina materiaaleista, valmistustavoista ja toimitusketjuista pakkaukseen, raportointiin ja dokumentointiin asti, tarvitaan yhtenäinen linja. ESPR käytännössä ajaa yrityksiä tätä kohti.”

Tähtinen arveleekin, että tulevaisuuden tuotekehitys koostuu ekosysteemeistä, joissa yritykset elävät symbioosissa keskenään ja ratkovat yhteisiä haasteita eri sidosryhmien kanssa. Erilaisia yhteiskehittämisen hankkeita on jo olemassa: esimerkeiksi Tähtinen nimeää KoneCranesin Zero4:n, Mirkan Shapen ja Valmetin Beyond Circularityn.

”Juttelin vastikään asiakkaan kanssa, joka kertoi, että vielä 10 vuotta sitten hänen LCA-laskentaansa pidettiin naurettavana. Nykyään hiilijalanjälki ja CO2-laskut ovat monelle arkipäivää, ja ESPR:n myötä kaikille pakollisia. Vaikka symbioottinen tuotekehitys voi tuntua oudolta tänään, se tuskin on sitä tulevaisuudessa”, Tähtinen toteaa.