Sosialidemokraattisten Naisten uuden puheenjohtajan linjapuhe

Muutokset puhuttaessa mahdollisia.

Arvoisa liittokokousväki, aatesiskoni, 

Keskiviikkoaamuna heräsimme uuteen maailman aikaan. Trump oli edellisyönä voittanut maailman vaikutusvaltaisimman maan presidentinvaalit. Päälleni vyöryi pelkoa tulevasta ja hetkellinen lamaantumisen tunne. Myöhemmin iltapäivällä eduskunnassa eteni hallituksen esitys, jossa sosiaalityöntekijöiden kelpoisuutta alennetaan. Taas yhdellä naisvaltaisella alalla pyyhitään pöytää! 

Mutta torstaina valmistauduin tähän liittokokoukseen ja tuo lamaantumisen tunne alkoi kääntyä paloksi. Aatteen paloksi ja entistä suuremmaksi vimmaksi ryhtyä toimeen. Sillä rakkaat siskot, meitä demarinaisia tarvitaan nyt ehkä enemmän kuin kertaakaan omana elinaikanani. 

Olemme siirtyneet aikaan, jolloin on entistä vaikeampi ajaa tasa-arvoa edistäviä toimia. Meidän tulee olla jatkuvasti hereillä ja edistyksen sijaan tavoitteeksi on tullut sen turvaaminen, että jo saavutettuja etuja ei murenneta työelämässä, ei sosiaali- ja terveyspalveluissa, ei terminologiassa , joka politiikassa ON tekoja. 

Tasa-arvon takapakki on jo totta muun muassa Yhdysvalloissa ja Puolassa, ja aito, todellinen uhka myös täällä Suomessa. Eikä tämä uhka ole vain aatteellinen tai puhetta, vaan käytännössä polkee naisten oikeuksia jopa vaarantaen naisten hengen ja terveyden - kehittyneissä läntisissä demokratioissa. Äärikonservatiiviliikkeet ja äärioikeisto tulevat voimaantumaan ja ottamaan lisää kierroksia. Maltillisen oikeiston sisällä lisääntyy houkutus koventaa linjoja entisestään. Me pysäytämme sellaiset voimat. 

Niin kutsutun anti-gender –liikehdinnän taustalla on laaja joukko populistisia, kansallismielisiä, uskonnollisia ja äärioikeistolaisia toimijoita, jotka saavat rahoitusta muun muassa Yhdysvalloista ja Venäjältä. Rahoitus on moninkertaistunut miljoonilla viime vuosina. Kirjavaa toimijajoukkoa yhdistävä tekijä on se, että vastustetaan keksittyä vihollista, niin sanottua ”gender-ideologiaa” ja "woketusta". Antigenderistien toimintatapoja ovat muun muassa seksuaalikasvatuksen ja sensitiivisen varhaiskasvatuksen vastustaminen, sateenkaari-ihmisten oikeuksien vastustaminen ja transerityinen viha. Demokraattisessa, tasa-arvon lisäämiseen tähtäävässä oikeusvaltiossa ei pidä antaa minkäänlaista sijaa tämänkaltaiselle liikehdinnälle. 

Liikehdintään kytkeytyvät nykypäivän ilmiöt, maalittaminen ja vihapuhe, haastavat naisten oikeuksia. Vihapuhe on ilmiönä vahvasti sukupuolittunut, ja naisilla on peräti 27-kertainen riski joutua vihapuheen kohteeksi. Suomessa lähes 60 % tytöistä on vastannut epäröivänsä osallistua somekeskusteluihin väkivallan pelossa. Vihapuhe voi pahimmillaan vaikuttaa päätökseen lähteä mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja ehdolle asettumiseen vaaleissa, mikä kaventaa demokratiaa. Läntinen demokratia ei ole riittävällä tavalla valmistautunut kohtaamaan sitä voimaa, joka sosiaalisella medialla on. Some ei ole kasvoton toimija, vaan sovellusten taustalla on maailman rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia (miehiä) tai Kiinan kaltainen valtio, joilla on kaikki valta vaikuttaa siihen, millaista viestiä sosiaalinen media näyttää nuorille ja käyttäjille, myös vaalien alla. 

Anti-gender -liikehdintää, niin kutsuttua tradwife -ilmiötä ja naisvihan kasvua on selitetty vastareaktiona #metoo-liikkeelle, joka voimaannutti naisia kaikkialla maailmassa ja vahvisti kertaheitolla feministisiä arvoja yhteiskunnassa. Ehkä taustalla ovat myös korona ja sodan uhka, jotka ovat saaneet ihmiset etsimään vakautta taantumuksellisesta maailmanjärjestyksestä. 

Meidän tulee suhtautua vakavasti siihen tietoon, että erityisesti nuorempien sukupolvien arvomaailmat ovat vahvasti eriytyneet sukupuolen perusteella - jopa niin voimakkaasti, ettei sukupuolia voi kutsua samaksi sukupolveksi. Nuorilla miehillä vaikuttaisi olevan entistä suurempaa vetoa konservatismiin ja uuskristillisyyteen siinä missä maallistuvat nuoret naiset etsivät uushengellisyyttä ennemmin mindfullnessistä tai joogaretriiteistä.Tätä on tärkeää pysähtyä pohtimaan, sillä miesten ja poikien hyvinvointi on myös naiskysymys. Olen pohtinut paljon sitä, miten miehet pysyvät mukana yhteiskunnan muutoksessa ja kestävyysmurroksessa, kun työelämäkin muuttuu yhä voimakkaammin palveluyhteiskunnaksi, jossa arvostetaan naisellisia ominaisuuksia. Meidän tulee löytää sanat nostamaan erilaisia yhteiskunnan ilmiöitä ilman, että väheksymme niitä räikeitä epäkohtia, joita leimaa naissukupuoli niin työelämässä kuin läpileikkaavasti yksityiselämässä. 

Olen huolissani siitä, miten naisia poljetaan korostamalla niin politiikassa kuin johtotehtävissä miehisten ominaisuuksien paremmuutta: jos nainen näyttää tunteita, meitä kutsutaan dramaattiseksi ja ulisijoiksi. Kun nousemme vastustamaan, olemme hankalia tai kiljumme. Kun suutumme, olemme hysteerisiä. Kun olemme liian hyviä, meissä täytyy olla jotain vialla. Mutta minä sanon teille tässä ja nyt: empatia todellakin kuuluu politiikkaan ja jos kutsuvat meitä liian tunteellisiksi, niin näytetään, mitä tunteelliset naiset voivat saada aikaan! 

Nykypäivän monikriisin aikana ei voi olla puhumatta ilmastokriisistä ja sodasta. Kehittyvissä maissa ilmastonmuutos, kuivuus, aavikoituminen, mutavyöryt ja tulvat haastavat elämän perusedellytyksiä ja ajaa äärimmäiseen köyhyyteen, nälänhätään ja tyttöjä lapsiavioliittoihin. Meillä Suomessa ilmastokriisin vaikutukset näkyvät erityisesti ruoan ja energian kallistuvina hintoina. Energiaköyhyydelle ei ole selkeää määritelmää, mutta sen tiedämme varmuudella, että köyhyydellä on yhä Suomessa monella tapaa yksinasuvien tai yksinhuoltavien naisten kasvot. Tiedämme varmuudella myös sen, että Orpo-Purran oikeistohallitusta lisää rajulla tavalla köyhyyttä entisestään. 

Globaalisti tytöt ovat maailman syrjityin ihmisryhmä. Erityisesti alueilla, joilla turvallisuustilanne on epävakaa tai jotka ovat juuri parhaillaan kriisin keskellä, naisten ja vähemmistöjen oikeudet ovat useimmiten pahimmin koetuksella. Esimerkiksi Ukrainassa, Gazan alueella, Afganistanissa ja Sudanissa naisten olot ovat poikkeuksellisen haastavia. Afganistanissa jopa oravalla on enemmän oikeuksia kuin tytöillä ja naisilla ja se on kertakaikkiaan sydäntä särkevää. 

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun lapsuuteni presidentti Martti Ahtisaari siunattiin haudan lepoon. Hänen hautajaisissaan välittyi vahva rauhan, hyvyyden ja maailmanlaajuisen solidaarisuuden viesti ja tätä viestiä me tarvitsemme vahvana myös tänään. Hautajaisissa laulettu virsi Hyvyyden voima on yksi kauneimmista: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman”. Ja sitä ääntä me demarinaiset vahvistamme! Sillä juuri tänä aikana, kun tasa-arvon takatalven puhuri on jäätävä, tarvitaan järjestöä, jolla on pitkä historia ja arvot kohdallaan. 

Ensi vuonna on liittomme 125-vuotisjuhlavuosi. Heinäkuussa vuonna 1900 perustettiin puolueen naisasiayksikkö, joka nimettiin Työläisnaisten liitoksi. Vuonna 1906 nimi muutettiin Sosialidemokraattiseksi Naisliitoksi. Vastuu uudesta naisasiayksiköstä annettiin nuorelle Ida Ahlstedtille, 25-vuotiaalle yksinyrittäjälle, joka valittiin liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Varhaiselle työväenliikkeelle Ahlstedtin määrätietoinen pienyrittäjän tarmokkuus sopi erinomaiseksi esikuvaksi: jos ei ollut mahdollisuutta sosiaaliseen nousuun koulutuksen avulla, se oli mahdollista ankaran työnteon ja yrittäjyyden kautta. Pienyrittäjyyden tukeminen on noussut jälleen yhdeksi ajankohtaiseksi, erityisesti naisia koskettavaksi kysymykseksi ja näitä kysymyksiä meidän tulee nostaa entisestään muiden työelämän epäkohtien rinnalla. 

Kesällä 1907 eduskunnassa käsiteltiin sosiaalidemokraattisten naisten aloitetta turvattomien naisten ja lasten aseman parantamiseksi. Yli vuosisadan aikana on saavutettu paljon, mutta paljon on vielä tehtävää, jotta yksikään lapsi ei kokisi, ettei ole ketään, jolle olla lapsi. Perheväkivalta on yhä vakava ongelma ja saa jatkuvasti myös uudenlaisia muotoja. Meidän tulee tunnistaa paremmin uudet verkko- ja kunniaväkivallan muodot muun muassa seurantateknologian kehittyessä - kulkea ajassa ja nähdä tulevaisuuteen. 

Aikojen saatossa liiton puheenjohtajana on toiminut suuresti kunnioittamiani ja arvostamiani naisia, Miina Sillanpää, Liisa Jaakonsaari, Tarja Filatov, Maria Guzenina ja tietenkin meidän upea Tytti. Otan nyt kapulan vastaan ja kannan osaltani eteenpäin tuleville sukupolville. 

Demarinaisten tulee olla välitön, avoin ja lämminhenkinen yhteisö niin uusille kuin vanhoille toimijolle joka puolelta Suomea. Sellainen, mitä olemme täällä tänä viikonloppuna saaneet kokea. Me nousemme toisiamme nostamalla! 

Meidän tehtävämme on huolehtia, että naisliitto jatkaa - ja jaksaa - vireänä ja merkityksellisenä liittona, johon yhä uudet sukupolvet voivat liittyä vielä 125 vuoden päästäkin. Ja silloin tyttäriemme tyttärentyttäret voivat ylpeänä sanoa olevansa osa ikiaikaista vahvojen, voimaantuneiden ja ennen kaikkea sielultaan upeiden demarinaisten sukupolvien ketjua.