Vuosikokouksen julkilausuma: Vihapuhe on väkivaltaa

Vihapuhe on viestintää, jolla levitetään, lietsotaan, edistetään tai kohdistetaan vihaa tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Viharikosten määrä Suomessa on ollut kasvussa vuodesta 2020 lähtien. Yleisin motiivi viharikosepäilylle on rasismi ja vihapuheen kohteeksi joutuvat useimmin nuoret ja vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset ja tytöt. Näin ollen vihapuhe on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto.

Tutkimustulokset vahvistavat, että lisääntynyt vihapuhe politiikassa tai sosiaalisessa mediassa johtaa suurempaan määrään viharikoksia. Historialliset ennakkotapaukset osoittavat vihapuheen olleen vakavien rikosten ja laajamittaisen väkivallan esiaste. Polarisoitunut yhteiskunta ja sosiaalinen media sekä esimerkiksi yhä kärkkäämmin puhuvat poliitikot edistävät vihapuheen normalisoitumista.

”Rasistiset, misogyyniset, homo- ja transfobiset, islamofobiset tai antisemitismille perustuvat ilmaisut eivät kuulu sananvapauden piiriin” painottaa Naisjärjestöjen Keskusliiton toiminnanjohtaja Katri Leino-Nzau. ”Itse asiassa vihapuhe itsessään rajoittaa sananvapautta.”

Vihapuheen ja viharikosten määrä ei ole vakava uhka vain tasa-arvolle vaan myös demokratialle ja ihmisoikeuksille. Vihapuhe haittaa yhteiskunnallista osallistumista ja heikentää yhteiskunnan monimuotoisuuden, yhdenvertaisuuden ja avoimen keskustelun peruspilareita. Se rajoittaa erityisesti vähemmistöjen, heikommassa asemassa olevien ja nuorten osallisuutta, ja rajoittaa päätöksenteon oikeudenmukaisuutta ja tasapainoa.

Naisjärjestöjen Keskusliiton vuosikokous vaatii, että Suomelle laaditaan kansallinen strategia vihapuhetta ja viharikoksia vastaan. Pohjoismaiden suurimman naisjärjestöyhteenliittymän, Naisjärjestöjen Keskusliiton vuosikokous edustaa 73 nais- ja tasa-arvojärjestöä.

Katri Leino-Nzau
Toiminnanjohtaja

Saara-Sofia Sirén
Puheenjohtaja