Kestävyysmurroksen vauhdittaminen edellyttää johdonmukaista ja läpileikkaavaa päätöksentekoa – ihmisen ja muun luonnon yhteishyvinvointi on ratkaisujen avain

Kestävyysmurroksella tarkoitetaan yhteiskunnan rakenteiden ja kansalaisten elämäntapojen muuttamista kestäviksi. Maapallon kantokyvyn säilyttämiseksi ja toisiinsa kytkeytyneiden kriisien ratkaisemiseksi on saatava aikaan merkittäviä muutoksia muun muassa ruoan- ja energiantuotannossa – ja tehtävä se oikeudenmukaisesti.

”Päätöksenteossa on päästävä ulos eri hallinnonalojen välisistä siiloista ja keskenään ristiriitaisista osaratkaisuista. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen kaltaisten toisiaan vahvistavien uhkien ratkaiseminen edellyttää johdonmukaista ja läpileikkaavaa politiikkaa, jossa ihmisen ja muun luonnon yhteishyvinvointi on asetettu keskiöön”, sanoo Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Luontoa koskeva sääntely on Suomessa hajautunut moniin eri lakeihin ja eri hallinnonaloille. Hajanaisuus aiheuttaa aukkoja sääntelyyn ja ristiriitoja eri lakien tavoitteiden välille, kun luontokadon hillintää ei ohjata kokonaisuutena. Ilmastolakia vastaava, kaikkia hallinnonaloja sitova luontolaki vahvistaisi luontopolitiikan pitkäjänteisyyttä, eri ministeriöiden ja toimialojen tavoitteellisuutta sekä toimien johdonmukaisuutta luontohaittojen minimoimiseksi.

”Vahva luontolaki sisältäisi perinteisen luonnonsuojelun ohella muun muassa sitovat tavoitteet sekä suunnittelujärjestelmän, joka ohjaisi maankäyttöä ja hankkeiden luvitusta. Laki velvoittaisi luontohaittojen välttämiseen, lieventämiseen ja kompensointiin eli lieventämishierarkian noudattamiseen”, Kotiaho sanoo.

Aiheuttaja maksaa -periaatteen toimeenpanolla voidaan hillitä luontohaittoja

Yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on riippuvaista luonnosta, IPBESin kytkösraportti (Nexus Assessment) toteaa. Luonnon monimuotoisuus on myös suomalaisten hyvinvoinnin ja kestävän talouden perusta. Nykyisessä päätöksenteossa lyhytjänteinen voitontavoittelu asetetaan liian usein luontotavoitteiden edelle.

”Aiheuttaja maksaa -periaatteen toimeenpanolla voitaisiin hillitä luontohaittojen syntymistä ja siirtää esimerkiksi maankäytön luontovaikutuksista syntyvää kustannusrasitusta niille toimijoille, jotka hyötyvät luonnon tilan heikentämisestä ja ovat siitä vastuussa. Hankkeiden luontohaittojen sisällyttäminen täysimääräisinä niiden toteuttamiskustannuksiin vähentää ulkoiskustannuksia ja kolmansille osapuolille koituvia haittoja, ja kannustaa etsimään vähiten haittoja aiheuttavia ratkaisuja”, Kotiaho sanoo.

Riittämättömät toimet luontokadon pysäyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä siihen sopeutumiseksi aiheuttavat todennäköisesti yhteiskunnalle enemmän kustannuksia, kuin mitä johdonmukaiset ja läpileikkaavat toimet kestävyysmurroksen aikaansaamiseksi vaatisivat, IPBES-raportti painottaa. Luontotavoitteiden toimeenpanon viivytteleminen voi aiheuttaa myös peruuttamattomia vahinkoja.

”Mitä pidemmälle luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos etenevät, sitä vaikeampaa meidän on pysäyttää uhanalaistumiskehitys ja hillitä kasautuvia riskejä. EU:n ennallistamisasetuksen myötä Suomeakin koskee lakisääteinen velvollisuus ennallistaa luontotyyppejä, jotka eivät ole hyvässä tilassa. Ennallistamisen kustannukset nousevat, mitä pidemmälle luontokadon annetaan jatkua”, Kotiaho muistuttaa.

Nykyinen tukipolitiikka ohjaa tuotantoa osin kestämättömään suuntaan. Monien luonnolle haitallisten käytäntöjen jatkumista ei vain sallita, vaan niille myönnetään tukia, joita ilman toiminta ei olisi taloudellisesti kannattavaa. Maailmanlaajuisesti suorat tuet luonnon heikentymisestä eniten vastuussa oleville tahoille ovat yli kymmenkertaiset luonnon monimuotoisuutta tukevaan biodiversiteettirahoitukseen nähden.

”Yhteiskunnalle olisi edullisempaa rajoittaa luontohaittojen aiheuttamista. Ympäristölle haitallisten toimien tukemisen sijaan tulisi tukea ympäristön tilaa parantavia toimia. Esimerkiksi maatalouden tuet tulisi suunnata tukemaan monimuotoista ja kestävää maatalousjärjestelmää”, Kotiaho sanoo.

Jaettu ymmärrys ihmisen ja muun luonnon yhteishyvinvoinnista vauhdittaa kestävyysratkaisuja

Luonnon monimuotoisuus ja toimivat ekosysteemit turvaavat ruoantuotannon edellytykset ja puhtaan veden saatavuuden sekä ylläpitävät terveyttä ja auttavat suojautumaan ilmastonmuutoksen haittavaikutuksilta. Luonnon köyhtyminen kuitenkin jatkuu – niin globaalisti kuin Suomessakin.

”Läpileikkaavan ja johdonmukaisen päätöksenteon tueksi tarvitaan ymmärrystä ihmisen ja muun luonnon hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä. Tarvitsemme yhteisen, hallituskausien yli ulottuvan vision suomalaisen luonnon ja yhteiskunnan pitkän aikavälin tavoitteista”, Kotiaho sanoo.

Lainsäädännön ja eri politiikkatoimien yhteisvaikutuksia tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin. Vaikka ilmastotoimet ja luontotoimet usein tukevat toisiaan, ne voivat joskus olla ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeiden vauhdittamiseksi on esitetty lainsäädäntömuutoksia ympäristötavoitteista poikkeamisen helpottamiseksi. Tämä voi johtaa kielteisiin luontovaikutuksiin, jollei hankkeiden luontohaittoja pyritä vähentämään ja jäljelle jääviä haittoja kompensoida täysimääräisesti.

“Vihreä siirtymä ei ole kestävä, jos ilmastotoimien luontovaikutuksia ei oteta huomioon”, Kotiaho sanoo.

Luontokadon pysäyttämiseen ja kestävyysmurroksen toteuttamiseen tarvitaan kaikkien eri yhteiskunnan osa-alueiden osallistumista. IPBESin kytkösraportti korostaa, että politiikkatoimien suunnittelun ja päätöksenteon perustana täytyy olla alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustaminen ja paikallisyhteisöjen osallistaminen. Suomen päätöksenteossa on huomioitava nykyistä paremmin EU-alueen ainoa tunnustettu alkuperäiskansa, saamelaiset.

”Luontopaneelin mietinnöllä ja IPBESin pääviestien suomennoksella kannustamme laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun yhdessä muodostetun kansallisen tulevaisuudenkuvan tarpeesta ja tavoitteen asetannasta, jonka päämääränä olisi kestävyysmurroksen aikaansaaminen ja ihmisen ja muun luonnon yhteishyvinvointi”, sanoo Kotiaho.

Lisätietoja

• Hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES julkaisee kaksi laajaa arviointiraporttia: raportin luonnon monimuotoisuuden, veden, ruokajärjestelmän, terveyden ja ilmastonmuutoksen välisistä kytköksistä (Nexus Assessment) tiistaina 17.12. sekä raportin luontokadon juurisyistä ja kestävyysmurroksen edistämisestä (Transformative Change Assessment) keskiviikkona 18.12.
• IPBESin arviointiraportit kokoavat laajasti tutkimustietoa ja antavat suosituksia kansainvälisellä tasolla. Suomen Luontopaneelin mietintö nostaa Suomen näkökulmasta keskeisiä IPBESraporttien pääviestejä ja antaa suosituksia kansalliseen päätöksentekoon.
• Suomen Luontopaneelin mietintö ”Kestävyysmurros edellyttää johdonmukaista ja läpileikkaavaa politiikkaa” julkaistaan keskiviikkona 18.12. klo 15, mikäli IPBESin raportit julkaistaan ennakkoaikataulujen mukaisesti.
• Janne Kotiaho, Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori, puh. 050 594 6881, janne.kotiaho@jyu.fi
• Hanna Laako, Itä-Suomen yliopiston tutkija ja Suomen Luontopaneelin mietinnön pääkirjoittaja, puh. 050 325 206, hanna.1.laako@uef.fi
• Sanna Autere, Suomen Luontopaneelin viestinnän asiantuntija, puh. 050 532 9301, sanna.autere@syke.fi