Tarinoita Ylestä: Yle Arkiston 90 vuotta täyttänyt musiikkiäänitekokoelma koostuu muun muassa yli 2 miljoonasta digitaalisesta musiikkikappaleesta

Vuonna 1926 perustetun Yleisradion alkuvuosina yhtiöllä ei ollut omaa äänilevykokoelmaa, vaan toimittajat turvautuivat lainalevyihin, joita saatiin musiikkikaupoilta ja levy-yhtiöiltä, lähinnä mainostarkoituksissa.

Oma äänilevystö Yleisradioon perustettiin syksyllä 1934 Radio-orkesterin pianistina toimineen Alvar Andströmin aloitteesta. Ensimmäinen äänilevystöön hankittu levy oli J.S. Bachin Passacaglia, jonka on äänittänyt Philadelphia-orkesteri Leopold Stokowskin johdolla vuonna 1922. Levy numero 1 on edelleen arkistossa tallessa ja soittokunnossa.

Kurkkaa videolta, millaista arkiston äänitekokoelmissa on ja miltä levy numero 1 näyttää.

Äänilevystö toimi osana Yleisradion musiikkiosastoa aina vuoden 1990 kanavauudistukseen asti, jolloin äänilevystöstä tuli oma itsenäinen osastonsa. Yleisradiossa toimivat myös erilliset Sävelradion levystö vuosina 1963–1970 ja TV-levystö 1974–1979.

Vuonna 2013 äänilevystö liitettiin osaksi Yle Arkistoa, jonka tehtävänä on sekä tallentaa ja säilyttää suomalaista audiovisuaalista kulttuuria jälkipolville että tarjota arkisto- ja tietoaineistoja sekä musiikkia ohjelmatyöhön.

Tänä päivänä Yle Arkiston musiikinhallintajärjestelmästä löytyy yli 2 miljoonaa musiikkikappaletta, joista noin 1,2 miljoonaa on digitoitu. Ylen fyysiset levyvarannot käsittävät noin puoli miljoonaa nimikettä. Tämä on arkistoasiantuntijoiden arvio, sillä aivan tarkkaa lukemaa ei tiedä kukaan.

Ylen fyysiseen musiikkikokoelmaan sisältyy mm. noin

• 170 000 kpl musiikki-CD:tä

• 150 000 kpl vinyylilevyjä

• 9 000 kpl C-kasetteja

• 60 000 kpl erilaisia studio- ja muita nauhoja sekä

• 22 000 kpl gramofonilevyjä eli ns. “savikiekkoja”.

Ylen kanavilla ensisoiton saa noin parisataa uutta musiikkikappaletta viikossa

Yle Arkiston äänitekokoelmat palvelevat Ylen sisällöntekijöitä, kuten musiikki- ja radiotoimittajia sekä muita ohjelmantekijöitä. Toimittaja voi hakea musiikkia arkiston digitaalisesta tietokannasta, ja jos haluttua kappaletta ei löydy kokoelmasta, voi arkisto hankkia sen. Digitaalisen musiikin hankinnan ohessa arkistoon tilataan edelleen myös jonkin verran fyysisiä äänitteitä.

“Nykyään musiikki ostetaan pääasiassa diginä, mutta välillä täytyy metsästää harvinaisuuksia. Esimerkiksi äskettäin saksankielinen Minun kultani kaunis on löytyi lähetykseen pelkästään vinyylisinglenä”, kertoo Yle Arkiston kokoelmavastaava Olli Lampinen-Enqvist kädessään Helga & Klaus -duon äänite vuodelta 1967.

“Siistiä tässä työssä on se, että meidän käsien kautta kulkee lähes kaikki se musiikki, mitä Ylen kanavilla soitetaan eli noin parisataa uutta biisiä viikossa.”

Yle onkin Suomen merkittävin yksittäinen Teosto-korvausten maksaja. Yhtiö käytti vuonna 2023 musiikin esityskorvauksiin Teostolle ja Gramexille yhteensä noin 24,3 miljoonaa euroa.

• Lue lisää Ylen musiikkisisällöistä Tarinoita Ylestä: Näin Yle soi ja synnyttää klassikoita

Kokoelmien dokumentoinnissa on arkistossa siirrytty erilaisista paperipohjaisista menetelmistä ensin 1970-luvulla mikrokorttihakemiston käyttöön ja vuonna 1986 ensimmäiseen digitaaliseen Fono1-äänitetietokantaan. Sen korvasi kaksitoista vuotta myöhemmin Windowsin graafisella käyttöliittymällä operoitu Fono2. Vuonna 2022 arkistossa siirryttiin musiikin median ja metatiedon hallinnassa pilvipalveluaikaan.

“Näin joskus sellaisen tilaston, että tällä hetkellä julkaistaan päivässä sama määrä musiikkia mitä vuonna 1989 julkaistiin vuodessa”, toteaa Ylen arkistotoimittaja Milja Vanhanen.

Siinäpä kuunneltavaa kerrakseen!

Tarinoita Ylestä -sarja taustoittaa ja kertoo Ylen monipuolisista osaajista, ohjelmista, kokeiluista ja työarjesta Ylessä. Lue lisää tarinoita Ylestä!