Tiedeuutisissa korostuu liian usein tutkijoiden erimielisyys—Tiedetoimittajain liiton palkitut tuovat tieteen musiikkiin, kauhuromaaneihin ja kaiken kansan ulottuville

– Rakastan tiedon keräämistä, se on kuin salapoliisityötä, tiedonmurusia, jotka johtavat aina seuraavaan. Toivon, että lukijoillenikin syntyy tunne, että vau, tällaistakin on, kertoo Vuoden tiedetoimittaja Tiina Raevaara.

Tiedetoimittajain liitto valitsi Tiina Raevaaran Vuoden tiedetoimittajaksi poikkeuksellisen monialaisesta toiminnasta tiedeviestinnän parissa. Hän on tuonut tieteen kaunokirjallisuuteen, tarinallisuuden ja omakohtaisuuden tietokirjallisuuteen sekä kouluttanut ja kolumnoinut.

Tutkijataustainen Tiina Raevaara on kirjoittanut lukuisia kaunokirjoja, tiedeaiheista journalismia sekä tietokirjallisuutta. Lisäksi hän on opettanut tiedeviestintää tutkijoille ja korkeakouluopiskelijoille ja toiminut mm. Turun yliopistossa työelämäprofessorina. Hän myös kirjoittaa Suomen Kuvalehteen Tarinoita tieteestä -kolumnisarjaa.

– Tiede ja journalismi ovat muodoiltaan erilaisia. Tieteellisesti tutkitun tiedon kertyminen on hidasta. Journalismi taas pyrkii nopeuteen, ja kaikki aiemmasta poikkeava saa palstatilaa, usein myös asiantuntijoiden erimielisyyttä liioitellaan. Yksittäinen tutkimus pitäisi aina sitoa kokonaisuuteen, toteaa Tiina Raevaara.

Lontoossa asuva tiedetoimittaja Melissa Heikkilä varoittaa tekoälyhypestä

40-vuotisjuhlavuonnaan Tiedetoimittajain liitto myönsi kaksi Vuoden tiedetoimittaja -palkintoa, joista toisen sai Lontoossa asuva Melissa Heikkilä. Hänet rekrytoitiin vastikään Financial Times -lehteen, jossa hän aloitti tekoälyyn erikoistuneena kirjeenvaihtajana. Aiemmin Heikkilä on toiminut yhdysvaltalaisessa MIT Technology Reviewssa, Politico Europen teknologiatoimittajana sekä The Economistissa. Vuonna 2024 hän oli mukana 100 Brilliant Women on AI Ethics™ -listauksessa. Vuonna 2020 Forbes nimesi hänet yhdeksi Euroopan markkinointi- ja media-alan 30 lupauksesta. 

Tiedetoimittajain liitto palkitsi Heikkilän rohkeasta ja omatoimisesta toimittajan uran rakentamisesta kansainvälisessä mediassa. Teknologiaan ja tekoälyyn perehtyminen syvällisesti on tärkeää, samoin kuin kriittisen katseen säilyttäminen paljon hypeä sisältävässä teknologiauutisoinnissa.

– Haluan tehdä ymmärrettäväksi uutta teknologiaa ja kertoa, mitä hyötyä tai vaaroja niistä voi seurata. Moni kokee pakkoa hypätä samaan junaan kuin muutkin, eikä uskalla kysyä tyhmiä kysymyksiä. Se on minun tehtäväni, Melissa Heikkilä sanoo.

Oikeuspsykologi Julia Korkman ja Arktisen keskuksen viestintä saivat tiedeviestintäpalkinnot

Oikeuspsykologi Julia Korkman on rakentanut musiikin ja luennon yhdistelmästä tehokkaan keinon tieteen popularisointiin. Suomen Tiedetoimittajain Liitto palkitsi tiedeviestintäpalkinnolla Korkmanin ja työryhmän konserttisarjasta Lauluja rikosrekisteristä.

Korkmanin mukaan tiede on tilanteessa, jossa sitä jatkuvasti haastetaan. Samaan aikaan sen tuottama tieto esitetään artikkelimuodossa, joka ei aivan helposti taivu TikTok-videoiksi.

– Tulisi miettiä, miten voimme viestiä tutkimuksesta tavalla, joka tavoittaisi sellaiset ihmiset, jotka eivät hae tieteellistä tietoa, hän sanoo. Tieteessä asiat esitetään usein faktoina ja tilastoina. Korkmanin mukaan niitä tarvitaan, koska ihmisten yksittäiset kokemukset harvoin hahmottavat suurta kuvaa.

– Mutta aitoon kokemukseen on mahdollista saada enemmän tarttumapintaa. Lauluissa voidaan mennä lähemmäs ihmisten omia kokemuksia, Korkman sanoo.

– On palkitsevaa nähdä, kun tutkittu tieto välittyy jollekin, joka todella tarvitsee sitä, toteaa Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestintäyksikön tiedetoimittaja Marjo Laukkanen. Neljän hengen viestintätiimi palkittiin Vuoden 2025 tiedeviestintäpalkinnolla uraauurtavasta ja poikkeuksellisen laaja-alaisesta työstä kotimaassa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä.

– Kohtaamista parhaimmillaan tapahtui syksyllä 2024, kun tiedeviestintäyksikkö tutkijoineen kyläili Kolarin kunnankirjastossa kertomassa muun muassa lumi- ja ilmastonmuutostutkimuksesta. Tiedeviestinnässä laatu korvaa määrän ja yhteyksien luominen edesauttaa tiedon välittämisessä, sanoo tiedeviestintäyksikön päällikkö Markku Heikkilä.

Eikä arktisen alueen tutkimusviestintää voisi tehdä Helsingistä tai Brysselistä; jaettu kokemus pohjoisessa elämisestä on tärkeää.