Korkeakouluopiskelijoiden kokemukset rasismiin puuttumisesta: Tunneperäiset ja sosiaaliset tekijät keskiössä

Helsingin yliopiston ja Liverpool John Mooresin tutkijat tarkastelivat tuoreessa tutkimuksessa korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia siitä, mikä estäisi tai edesauttaisi heidän puuttumistaan tilanteissa, joissa kanssaopiskelija on rasististen ennakkoluulojen kohteena.

Journal of Interpersonal Violence -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa yli 600 korkeakouluopiskelijaa Suomesta sai luettavakseen kaksi opiskelumaailmaan sijoittuvaa tilannekuvausta, joissa näkyvään vähemmistöön kuuluva opiskelija kohtaa rasistisia ennakkoluuloja. Tutkimukseen osallistujat pohtivat, minkälaisten asioiden he kokisivat edistävän ja estävän puuttumista näissä tilanteissa.

Vastaajat tuottivat monia syitä puuttua tai olla puuttumatta kuvattuihin tilanteisiin.

- Ideologiset erot vastaajien välillä korostuivat etenkin arvoihin ja moraaliin liittyvissä pohdinnoissa. Yhtäältä rasismiin puuttuminen nähtiin moraalisena velvollisuutena, mutta toisaalta puuttumatta jättämistä myös perusteltiin mielipiteen vapauden kautta, kuvailee tutkija Viivi Mäkinen Helsingin yliopistosta.

Sivustakatsojilla vastuu puuttua rasismiin

Tutkijoiden mukaan vastuu rasismiin puuttumisesta ei pitäisi olla sen uhreilla.

- Vastuu rasismiin puuttumisesta on sivustakatsojilla eli suurella enemmistöllä. Vain sivustakatsojien aktiivisuudella yliopisto ja yhteiskunta ylipäätään voi muuttua tasa-arvoisemmaksi paikaksi, Tuomas Zacheus Helsingin yliopistosta toteaa.

Esimerkiksi tiedon ja myötätunnon lisääminen sekä erilaisista tuen tai puuttumisen muodoista kertova opetus voisi rohkaista sivustakatsojia puuttua rasistisiin tilanteisiin. Tukea antavat rakenteet korkeakouluissa ovat myös avain aktiiviseen sivustakatsojien käyttäytymiseen.

- Yhdessä nämä voisivat johtaa osallistavampaan ilmapiiriin, mikä myötävaikuttaisi positiiviseen muutokseen Suomen korkeakouluissa, tutkimusta Liverpoolista johtanut suomalaistaustainen tutkija Minna Lyons toteaa.

- Sivustaseuraajien näkökulmaa ja potentiaalia rasismin torjumisessa on tutkittu vähän. Rasismiin puuttumiselle voi kuitenkin olla monia esteitä, joiden ymmärtäminen on tärkeää sivustaseuraajille suunnattujen interventioiden kehittämiseksi, Lyons jatkaa.

Rasismin tunnistaminen ja sitä vastaan toimiminen on maaliskuussa vietettävän Rasisminvastaisen viikon pääteema. Tutkimustulosten avulla voidaan paremmin ymmärtää ihmisten valmiutta puuttua rasismiin yhteiskunnassa. Tutkimus toteutettiin osana Koneen säätiön rahoittamaa BYSTAR-hanketta
(https://blogs.helsinki.fi/bystar-project/).

Lisätietoja:
Minna Lyons, PhD, Liverpool John Moores University, UK, M.T.Lyons@ljmu.ac.uk

Viivi Mäkinen, tutkijatohtori, VTT, Helsingin yliopisto, Puh. +358 504 480990  viivi.m.makinen@helsinki.fi

Tuomas Zacheus, KT, Helsingin yliopisto/Turun yliopisto, tuzach@utu.fi

Julkaisu:
Minna Lyons, Viivi Mäkinen, Raheemah Arogundade, & Tuomas Zacheus (2025). A qualitative vignette study of perceived barriers and facilitators of bystanders in racism in the higher education context in Finland. Journal of Interpersonal Violence. E-pub ahead of print: https://doi.org/10.1177/088626052513157

Opiskelijoiden vastauksissa kuusi pääteemaa, jotka sisälsivät rasismiin puuttumista estäviä ja edistäviä tekijöitä:

1. Kokemukseen omasta kyvystä toimia tilanteessa liittyi esimerkiksi tilanteen herättämät tunteet, kuten häpeä ja pelko puuttumisen estäjinä tai toisaalta suuttumus ja ärsyyntyminen puuttumisen edistäjinä. Koettuun pystyvyyteen liittyi myös yksilön pysyvämmät piirteet, kuten ujous, sekä tiedolliset ja taidolliset valmiudet.

2. Rasismiin puuttumista tai puuttumatta jättämistä arvioitiin myös moraalin, arvojen, ja toiminnan perusteltavuuden kautta. Vastaajat toivat esiin esimerkiksi tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen puuttumisen edistäjinä, mutta toisaalta puuttumattomuuden syinä tuotiin esiin myös halu antaa anteeksi tekijälle tai toisaalta rasismin kohteen syyttäminen tilanteesta.

3. Tilanteeseen liittyvinä tekijöinä vastaajat toivat esiin tekijöitä, jotka liittyivät usein siihen, kuinka hyvin tilanne nähdään, kuullaan tai ymmärretään, tai missä määrin tilannetekijät saattaisivat estää tai mahdollistaa puuttumisen.

4. Omana teemanaan erottuivat myös tekijät, jotka liittyivät tilanteessa koettuun velvollisuuteen puuttua. Esiin nousi esimerkiksi pohdinnat siitä, missä määrin muut ovat jo puuttuneet tilanteeseen ja onko oma puuttuminen tarpeellista. Toisaalta vastauksissa pohdittiin myös sitä, haluaako tai tarvitseeko rasismin kohde tilanteessa apua muilta ja kuinka selvää on, että oma puuttuminen on toivottua.

5. Sosiaaliseen kontekstiin liittyvistä tekijöistä esiin nousi muun muassa muilta saatu tuki tai sen puute, suhde tekijään tai kohteeseen, ja muiden läsnäolo tilanteessa, joka saatettiin nähdä sekä esteenä että edesauttajana puuttumiselle.

6. Yhtenä teemoista voitiin myös erottaa myös puuttumisen odotetut seuraukset, jotka liittyivät esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin, kuten asemaan opiskeluporukassa tai pelkoon itse syrjityksi joutumisesta, pelkoon kostosta ja itselle aiheutuvista seurauksista varsinkin, jos tekijänä oli opettaja, ja toisaalta myös arvioon siitä, voiko puuttumisella saada aikaan muutosta.