Diilivetoinen maailmanpolitiikka johtaa riistoon – vaihtoehtona reilu sääntöperustaisuus

Mediatietojen[1] mukaan Ukraina on hyväksynyt sopimuksen[2], jonka myötä sen kaivannaisteollisuuden tuotoista puolet siirtyy Yhdysvalloille. Vastineeksi Ukraina saa lähinnä turvallisuuden tunnetta, kun Yhdysvalloilla on jaetun kaivosteollisuuden myötä motiivi turvata Ukrainan alueellista koskemattomuutta. Myös Yhdysvaltojen neuvottelutapaa asiassa on kuvailtu ilmeisen painostavaksi[3].

Aihe on turvallisuuspolitiikan lisäksi kehityspoliittinen: Ukraina on useiden Euroopan maiden keskeinen kehitysyhteistyökumppani. Myös Suomelle se on suurin[4] kehitysyhteistyörahoituksen kohde ja ainoa yksilöity alueellinen painopiste[5].

Fingon vaikuttamistyön johtajan Ilmari Nalbantoglun mukaan Ukrainan painostus on tuomittavaa.

”Uutiset voisivat olla 1800-luvulta. Ne tuovat mieleen kolonisaation ja maiden alistamisen raaka-aineita tuottaviksi alusmaiksi. Näin käy, kun sääntöperustaisuus ja monenkeskisyys hylätään. Katse on välineellistävä. Hädän sijaan Yhdysvaltain presidentinhallinto näkee tuottoisia mineraalivaroja."

Fingo suosittaa Suomelle osana Euroopan unionia sääntöperustaisuuden puolustamista.

”EU:n tulisi toimia vimmatusti sääntöperustaisuuden puolesta. Se on myös Suomen etu.”, Nalbantoglu painottaa. Arvaamattomaksi käyneessä maailmassa täytyy ottaa huomioon, että myös Suomi saattaa joskus olla osapuolena kahdenvälisessä ’diilinteossa’ suurvallan puristamana.

Ukrainan mineraalisopimus on lopulta Ukrainan oma päätös – vaikkakin painostuksen alaisena tehty. EU:n tulisi korostaa tarvetta sen täydentämiseen.

”EU voisi painottaa Yhdysvaltain vastuuta myös inhimillisestä kehityksestä, esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan tukemisesta ja osallistamisesta Ukrainassa. Euroopan ei tule alistua siihen, että Yhdysvallat solmii Ukrainan ja koko mantereen selän takana diilin sodan lopettamisesta, vie ukrainalaisten mineraalivarat ja jättää Ukrainan inhimillisen kehityksen tukemisen Euroopalle”, sanoo Fingon globaalin oikeudenmukaisuuden asiantuntija Silla Ristimäki.

Ukrainassa kuvastuva transaktionaalisuus on osa maailmanlaajuista ilmiötä

Transaktionaalisuus toistuu nyt maailmassa Euroopasta Afrikkaan. Ilmiöön kuuluvat uuskolonialistiset pyrkimykset, riisto ja maiden välittömän oman hyödyn tavoittelu pitkäjänteisen yhteisvastuun sijaan.

Ilmiö on vähintään kaksijakoinen. Ensinnäkin vauraat maat, mukaan lukien Kiina ja Venäjä, pyrkivät kasvavissa määrin hyötymään resursseista rajojensa ulkopuolella. Kiina hyödyntää[6] erityisesti Afrikassa taloudellista voimaansa, ja solmii sopimuksia, jotka ulottuvat esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin omistus- ja ylläpitosuhteiden kautta syvälle Afrikan maiden elinkeinorakenteisiin. Venäjä on vähävarainen muihin suurvaltoihin nähden, mutta hyödyntää[7] sotilaallista kyvykkyyttään ja lännen vastaista mielialaa erityisesti saadakseen diplomaattista tukea ja esimerkiksi oikeuksia mineraalivaroihin. Yhdysvallat taas käyttää Trumpin johdolla monipuolista valtaansa painostaakseen suhteellisesti heikompia valtioita Yhdysvalloille kaupallisesti tuottoisiin sopimuksiin, kuten Ukrainan kohdalla.

Euroopassa ilmiö näkyy muun muassa kauppa- ja kehityspolitiikan yhdistämisenä. Esimerkiksi EU:n Global Gateway -strategian yhteydessä kehitysyhteistyötä hyödynnetään viennin edistämiseen. Vastaava suunta näkyy myös Suomen uudessa kehityspolitiikassa[8].

Toiseksi matalan tulotason maat esimerkiksi Afrikassa laskevat hyötyjään[9] eri kumppanuuksista – Kiinan, Venäjän tai EU:n kanssa – ja ”peluuttavat” ulkovaltoja toisiaan vastaan.  Nykytilanne ei ole tässä mielessä paluuta 1800-luvun kolonialismiin. Nykyisin suurvaltojen vastinparina toimivat maat omaavat vahvemmat valtiorakenteet ja tavoitteet sekä paremman aseman kansainvälisessä yhteisössä.

Kokonaisuutena transaktionaalinen käänne merkitsee, että kaikki valtiot yrittävät hyötyä toinen toisistaan. Samalla yhteisen hyödyn merkitys vähenee ja pitkäjänteisyys katoaa. Lopulta vahvimmat valtiot hyötyvät eniten, koska niillä on jokaisessa kahdenvälisessä neuvottelussa enemmän valtaa.

”Transaktionaalisuus tuntuu houkuttelevalta. Isot ja/tai vauraat valtiot voittavat silloin tällöin: mineraalidiilin täältä, infrahankkeen tuolta. Se voi aluksi lämmittää, mutta kääntyy lopulta haitalliseksi. Diilien tekeminen sopii yritysmaailmaan, mutta kestävää rauhaa ei voida rakentaa transaktionaalisesti, saati selättää ihmiskunnan yhteisiä, valtavia haasteita, kuten ilmastonmuutosta tai luontokatoa. Siksi Euroopan tulisi toimia reilun sääntöperustaisuuden puolestapuhujana ja hillitä kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvaa toimintatapaa”, Nalbantoglu perustelee.

Kahdenvälisten diilien vaihtoehtona sääntöperustaisuus

Sääntöperustaisuus merkitsee kansainvälisten kysymysten ratkaisua monenkeskisesti tai kaikkien asianomaisten läsnä ollen. Se pohjautuu olemassa oleviin sääntöihin ja hyödyntää kansainvälisiä instituutioita kahdenvälisten neuvotteluiden sijaan. Sääntöperustaisuuteen kuuluu läheisesti kestävän kehityksen, mukaan lukien ihmisoikeuksien, edistäminen.

Ukrainan tapaus tuo esille tarpeen vahvistaa reilua sääntöperustaisuutta kokonaisuutena. Silla Ristimäki painottaa, ettei Suomen tulisi itse nakertaa sitä. ”Nyt Suomi tekee näin esimerkiksi ehdollistamalla kehitysyhteistyötä, joka on sidottu muun muassa palautussopimuksiin. Sen sijaan Suomen tulisi aktiivisesti tarttua aloitteisiin, jotka vahvistavat monenkeskisyyttä."

Ristimäen mukaan erityisesti globaalin etelän maista ja kansalaisyhteiskunnan piiristä on tehty useita aloitteita YK-järjestelmän vahvistamiseksi ja demokratisoimiseksi. Esimerkiksi ehdotus siirtää kansainvälinen verotus ja kehitysyhteistyö teollisuusmaiden kesken tapahtuvasta sopimisesta YK:n piiriin. ”Näiden aloitteiden eteneminen edellyttää tukea myös vauraista maista”, Silla Ristimäki muistuttaa.

Lähteet:

[1] https://yle.fi/a/74-20146071

[2]https://kyivindependent.com/exclusive-the-full-text-of-the-final-us-ukraine-mineral-agreement/

[3] https://yle.fi/a/74-20145900

[4] https://www.openaid.fi/fi/viz/countries-regions?years=2022,2025

[5] https://um.fi/suomen-kehityspolitiikan-tavoitteet-ja-periaatteet

[6] https://africacenter.org/spotlight/africa-china-relations-2025/

[7] https://www.cfr.org/backgrounder/russias-growing-footprint-africa

[8] https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165759

[9] https://www.cfr.org/blog/new-scramble-africa