Hovioikeus kumosi ihmiskauppatuomion: jäi varteenotettava epäily siitä, että asiassa olisi ollut kyse veljentyttären pakkotyöstä

Mies toimi yrittäjänä Uudessakaupungissa sijaitsevassa kahvila-ravintolassa vuosina 2017–2018. Veljentytär saapui Turkista Suomeen turistiviisumilla setänsä luo heinäkuussa 2017. Muutama kuukausi Suomeen saapumisen jälkeen veljentytär alkoi työskennellä setänsä kahvila-ravintolassa. Myöhemmin setä myi asiakirjatasolla 99 prosenttia kahvila-ravintolan osakkeista veljentyttärelleen. Veljentyttären mukaan hänen setänsä oli erehdyttänyt häntä allekirjoittamaan yrityskauppaa koskevan kauppakirjan, ja setä oli ottanut hänet määräysvaltaan saattaakseen hänet pakkotyöhön ja hyötyäkseen hänestä kaikin keinoin.

Hovioikeus katsoi, että sukulaismiehen ja veljentyttären kertomuksissa oli eroavaisuuksia käräjäoikeudessa kerrottuun. Hovioikeuden mukaan veljentyttären kertomus hovioikeudessa oli yleisluontoisempi kuin käräjäoikeudessa kerrottu. Hän ei kertonut hovioikeudessa pelänneensä setäänsä. Kysyttäessä, minkä vuoksi hän ei olisi ymmärtänyt yrityskauppaan liittyvää asiaa, vaikka kaupantekotilaisuudessa oli tulkki, vetosi veljentytär muistamattomuuteen. 

Erehdyttikö setä veljentyttären yrityskauppaan?

Asiassa oli riidatonta yrityskauppa sekä se, ettei veljentytär maksanut sovittua kauppahintaa sedälleen. Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että yrityskauppaan oli johtanut osapuolten yhteinen päämäärä pyrkiä saamaan veljentyttärelle oleskelulupa. 

Todistajana kuultu henkilö kertoi, että veljentytär oli valmis tekemään mitä vain saadakseen oleskeluluvan. Hovioikeuden mukaan tämä puhui vahvasti sitä vastaan, että veljentytär olisi erehtynyt yrityskauppaa koskevassa asiassa. Hovioikeus katsoi, että veljentyttären onnistuminen asioimisessa yksin pankissa pankkipalveluja avatakseen, puhui jossain määrin sitä vastaan, että hän olisi ollut täysin setänsä määräysvallassa ja kokonaan kielitaidoton tapahtumien aikaan. Epäselväksi jäi hovioikeuden mukaan se, että setä olisi ainakaan tahallaan pyrkinyt erehdyttämään veljentytärtä, tai käyttämään hyväksi tämän erehdystä. 

Käräjäoikeuden tuomion mukaan veljentyttären riippuvainen asema setäänsä ilmeni muun muassa siten, että hän oli ollut kielitaidottomana vieraassa maassa, ja että hänen oli vaikea olla tottelematta setäänsä. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätöksen siitä, että veljentytär oli riippuvaisessa asemassa suhteessa setäänsä  heikon taloudellisen tilanteensa sekä itselleen vieraan kielen ja kulttuurin vuoksi.

Hovioikeus kuitenkin katsoi, ettei veljentytärtä ollut erehdytetty yrityskauppaan, mutta arvioitavaksi jäi, oliko hänen työskentelynsä kahvilassa ja baarissa ollut ihmiskaupan tunnusmerkistössä tarkoitettua pakkotyötä. Työntekijän liikkumisvapauden rajoittaminen on yksi keskeinen pakkotyön tunnusmerkki. 

Asiassa oli riidatonta, että veljentytär halusi omasta tahdostaan aloittaa työskentelyn sedän kahvilassa. Veljentyttären mukaan hänen oli kuitenkin pakko jatkaa työskentelyä kahvilassa ja baarissa. Riidatonta oli myös se, että hän asui setänsä luona, ja ettei hänelle maksettu palkkaa lukuun ottamatta lyhyttä aikaa työskentelyn alussa. 

Oliko kyseessä pakkotyö?

Asiassa kuultujen todistajien kertomien mukaan asiassa oli tullut näytetyksi, että varsinaisena esihenkilönä ja tosiasiallista määräysvaltaa käyttävänä kahvilassa ja ravintolassa oli setä. Asiassa oli myös tullut näytetyksi, että veljentytär työskenteli pidempiä päiviä, kuin yhtiön työntekijät, ja hän työskenteli myös viikonloppuisin. Todistajien kertomukset tukivat sedän väitettä siitä, että veljentytär työskenteli kahvilassa ja baarissa vapaaehtoisesti omasta halustaan, eikä setä ollut tähän pakottanut. Hovioikeus piti mahdollisena vaihtoehtoista tapahtumainkulkua siitä, että yrityskauppa oli tehty veljentyttären halusta, ja että yrittäjäasemansa vuoksi veljentytär halusi työskennellä pitkiä päiviä. 

Setä oli aiemmin tuomittu veljentyttärensä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta. Hovioikeuden mukaan kirjallinen todiste Vaasan hovioikeuden vuonna 2022 antamasta tuomiosta puolsi tulkintaa siitä, että veljentytär oli ainakin perhesuhteiden ja asumisen osalta setäänsä nähden alisteisessa asemassa lokakuussa 2019, minkä ylläpitämiseksi setä oli valmis käyttämään väkivaltaa. Kahvila- ja baaritoiminta oli kuitenkin päättynyt jo vuoden 2018 aikana.

Todistajien kertomukset tukivat sedän väitettä siitä, että veljentytär oli työskennellyt kahvilassa ja baarissa vapaaehtoisesti omasta halustaan, eikä setä ollut tätä pakottanut siihen. Myöskään pakkotyön keskeisenä pidettävä tunnusmerkki, liikkumisvapauden rajoittaminen, ei saanut tukea asiassa esitetystä näytöstä. Hovioikeuden mukaan asiassa oli veljentyttären kertomuksen perusteella selvitetty, että setä oli ostanut auton hänen käyttöönsä, vaikka veljentyttären mukaan hän oli käyttänyt autoa pääasiassa työmatkoihin ja kaupassa käymiseen. 

Hovioikeuden punnittaessa syytteen puolesta ja vastaan puhunutta näyttöä oikeus katsoi, että asiassa oli jäänyt varteenotettava epäily siitä, että veljentyttären työskentelyssä oli kysymys pakkotyöstä.

Hovioikeus hylkäsi myös toissijaisen rangaistusvaatimuksen törkeästä kiskonnasta

Jotta sedän menettely olisi täyttänyt törkeän kiskonnan tunnusmerkistön, olisi edellytetty, että setä olisi tahallaan käyttänyt hyväkseen veljentyttärensä taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä. Hovioikeus katsoi, että yrityskauppaan oli ryhdytty pääasiassa siitä syystä, että veljentytär saisi oleskeluluvan Suomeen. Jos sedällä oli jokin muu motiivi yrityskauppaan, jäi se kuitenkin näyttämättä toteen, ja hovioikeus hylkäsi syyttäjän toissijaisen rangaistusvaatimuksen. Ratkaisu oli yksimielinen.

Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelujuristi Natalie Eklund: ”Vakavimmat työperäisen hyväksikäytön muodot tulevat rangaistavaksi ihmiskauppana, muut joko törkeänä kiskontana tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä. Tahallisuusvaatimus on kuitenkin korkea ihmiskaupparikoksissa. Työperäisessä ihmiskaupassa pakkotyö on keskeisessä asemassa, eikä pakkotyötä ole lainsäädännössä määritelty. Yleisesti sanottuna pakkotyö on pysyvä tila, jossa työntekijällä ei ole tavanomaisia oikeuksia kieltäytyä tehtävistä, tai lopettaa niiden suorittamista. Valvonnan tehostamisen myötä Suomessa on viime vuosina tullut esiin aiempaa enemmän  työperäisiä hyväksikäyttötapauksia ja epäilyjä.”

Turun hovioikeuden tuomio, asianumero R 24/351, tuomio ei ole lainvoimainen.