Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat yleistyneet alemmilla toimihenkilönaisilla niin paljon, että heillä on nyt poissaoloja yhtä yleisesti kuin työntekijänaisilla

Pitkät sairauspoissaolot vähenivät kaiken kaikkiaan jonkin verran sekä työssäkäyvillä naisilla että miehillä vuosien 2011 ja 2021 välillä. Ammattiryhmien ja diagnoosiryhmien välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Naispuolisilla toimihenkilöillä poissaolot lisääntyivät vuodesta 2017 alkaen, ja 2020-luvulle tultaessa pitkät sairauspoissaolot olivat jo yhtä yleisiä naispuolisilla alemmilla toimihenkilöillä kuin työntekijänaisilla, kertoo Kelan tuore tutkimus.

Tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat poissaolot vähenivät niin ylemmillä ja alemmilla toimihenkilöillä, työntekijäammateissa työskentelevillä kuin yrittäjilläkin. Eniten ne vähenivät työntekijöillä, joilla tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat kuitenkin edelleen selvästi yleisin pitkän sairauspoissaolon peruste.

Sen sijaan mielenterveyden häiriöihin perustuvat sairauspoissaolot yleistyivät vuodesta 2017 alkaen kaikissa ammattiryhmissä, mutta selvimmin toimihenkilöillä. Kaikkein jyrkimmin mielenterveysperusteiset poissaolot yleistyivät alemmassa toimihenkilöasemassa olevilla naisilla.

– Sekä ylemmillä että alemmilla toimihenkilöillä mielenterveyden häiriöihin perustuvat sairauspoissaolot yleistyivät enemmän kuin työntekijöillä. Samalla mielenterveyden häiriöt nousivat toimihenkilöillä 2010-luvun aikana yleisimmäksi pitkän sairauspoissaolon perusteeksi, kertoo Kelan tutkimusprofessori Jenni Blomgren.

Pitkien sairauspoissaolojen mittarina tutkimuksessa käytettiin Kelan korvaamia sairauspäivärahakausia. Sairauspäivärahaa voidaan maksaa yli kymmenen arkipäivän pituisista sairauspoissaoloista.

Sosioekonomiset erot pitkien sairauspoissaolojen yleisyydessä ovat muuttuneet

Suurimman osan 2010-lukua ammattiryhmien väliset erot sairauspoissaoloissa noudattelivat aiemminkin havaittua tulosta, jonka mukaan sairauspoissaolot ovat yleisempiä alemmissa ammattiasemissa kuin ylemmissä ammattiasemissa. Mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen voimakas yleistyminen erityisesti alemmilla toimihenkilöillä on viime vuosina kuitenkin johtanut siihen, että naisilla sairauspoissaoloja on nykyään kaikkiaan yhtä yleisesti alemmassa toimihenkilöasemassa olevilla kuin työntekijäasemassa olevilla.

– Perinteiset terveyden sosioekonomiset erot eivät enää näy naisilla sairauspoissaolojen yleisyydessä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Toisaalta sairauspoissaolopäivien määrää tarkasteltaessa ammattiryhmien väliset erot noudattavat edelleen perinteistä kaavaa, sillä työntekijöillä poissaolokaudet ovat keskimäärin pidempiä kuin toimihenkilöillä, toteaa Blomgren. 

Ylemmillä toimihenkilöillä ja yrittäjillä sairauspoissaolot olivat koko tarkastelujakson ajan harvinaisempia kuin muulla työssäkäyvällä väestöllä. Sairauspoissaolopäiviä oli kuitenkin henkilöä kohden vuodessa selvästi vähiten ylemmillä toimihenkilöillä.

Mielenterveyden häiriöihin perustuvia poissaoloja on ehkäistävä jokaisessa ammattiryhmässä

Tutkijoiden mukaan toimihenkilöiden sairauspoissaolojen ehkäisyssä on keskeistä kiinnittää huomiota erityisesti psyykkisiin työoloihin ja työn henkiseen kuormitukseen. Työntekijöiden sairauspoissaolojen ehkäisyssä sen sijaan on edelleen keskeisintä vaikuttaa fyysisiin työoloihin ja muihin tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin yhteydessä oleviin tekijöihin. Kuitenkin mielen hyvinvointiin liittyvät tekijät ovat yhä tärkeämpiä työntekijäammateissa toimivillakin.

– Erityisesti työn psyykkisen kuorman hallinta näyttää nyt keskeiseltä ammattiryhmästä riippumatta. On kuitenkin muistettava, että työolot ovat vain yksi työkykyä kuormittava tekijä. Sairauspoissaoloihin ovat niiden lisäksi yhteydessä esimerkiksi yksityiselämän haasteet, elintavat, ihmisen elämänkaaren aikaiset tapahtumat sekä yhteiskunnalliseen kehitykseen liittyvät tekijät, sanoo Blomgren.

Aineistona kahden miljoonan työikäisen suomalaisen tietoja

Tutkimuksen aineistona käytettiin Suomen väestöön kuuluneiden 25–64-vuotiaiden työssäkäyvien henkilöiden rekisteritietoja vuosilta 2011–2021. Tutkittavien joukkoon kuului vuosittain noin kaksi miljoonaa henkilöä.

Tutkijat analysoivat Kelan korvaamien sairauspoissaolojen vuosittaista yleisyyttä sekä poissaolopäivien määrää neljässä ammattiryhmässä: ylemmillä toimihenkilöillä, alemmilla toimihenkilöillä, työntekijäasemassa olevilla ja yrittäjillä. Kaikkien Kelan korvaamien sairauspoissaolojen lisäksi tutkimuksessa analysoitiin erikseen mielenterveyden häiriöihin, tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin sekä vammoihin perustuvia sairauspoissaoloja.

Aineistoa analysoitiin taulukoinnilla sekä regressioanalyysilla, jolla huomioitiin tutkittavien sukupuoli, ikä, siviilisääty, koulutustaso ja asuinseutu. Aineistossa ei ollut tietoja lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestävistä sairauspoissaoloista.

Lisätietoa

Alkuperäinen artikkeli: Blomgren J, Perhoniemi R: Occupational-class trends in diagnosis-specific sickness absence in Finland: a register-based observational study in 2011–2021. BMJ Open 2025;15:e098001. doi: 10.1136/bmjopen-2024-098001