Yhdenvertaiset koulutusvalinnat ovat perusta yhdenvertaisille ja tasa-arvoisille työmarkkinoille

Koulutus on perusta yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan luomiselle. Antamalla kaikille yhtäläiset mahdollisuudet koko koulutuspolun ajan luomme hyvät edellytykset tasa-arvon lisääntymiselle. Edistyksistä huolimatta Suomessa on edelleen useita koulutusaloja, jotka ovat sukupuolen mukaan voimakkaasti eriytyneitä. Vuoden 2023 lukujen mukaan oli vain kaksi koulutusalaa, joilla sukupuolijakauma oli suhteellisen tasainen: yleissivistävä koulutus ja luonnontieteet. Samaan aikaan tekniikan (84 %), tietojenkäsittely ja tietoliikenne (80 %) sekä maa- ja metsätalouden (64 %) alat olivat miesvaltaisia. Naiset olivat enemmistönä terveys- ja hyvinvointialalla (86 %), kasvatusalalla (79 %), palvelualalla (64 %),kauppa- hallinto ja oikeustieteet  (66 %) ja humanistisella alalla (67,5 %).

- Meidän on tehtävä parempaa työtä muuttaaksemme käsityksiä, jotka ohjaavat ihmisten uravalintoja. Ei riitä, että kaikille annetaan vain yhtäläiset mahdollisuudet, kun yhteiskuntaa leimaavat edelleen vahvat sukupuolinormit. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaisesti meidän on pystyttävä ottamaan tämä paremmin huomioon esimerkiksi opinto-ohjauksessa, sanoo RKP:n kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen Mikko Ollikainen.

Sukupuoliroolit ja sukupuolten odotetut roolit yhteiskunnassa vaikuttavat eri tavoin siihen, että perinteinen jako työmarkkinoilla jatkuu. Verrattuna moniin muihin Euroopan maihin, miesten ja naisten välinen jako on Suomessa erityisen selkeä. Se, että koulutusvalintoja ohjaavat perinteiset sukupuoliroolit, johtaa siihen, että naiset ja miehet päätyvät erilaisiin ammatteihin ja asemiin, mikä puolestaan vaikuttaa palkkoihin, eläkkeisiin ja uramahdollisuuksiin.Nämä stereotypiat siitä, mitkä työt sopivat kummallekin sukupuolelle, rajoittavat yksilön valinnanmahdollisuuksia ja vääristävät työmarkkinoita. 

- Perinteisten sukupuoliroolien murtaminen on aloitettava jo varhaiskasvatuksessa, mutta se ei riitä. Koko yhteiskunnan on jatkuvasti kyseenalaistettava tottumuksemme, käyttäytymisemme ja käsityksemme siitä, kuka sopii mihinkin, Ollikainen sanoo.