Suomen ympäristökeskus

Suomenlahden tammikuinen happitilanne hyvä

Jaa

Merentutkimusalus Arandan tammikuun matkalla tehdyt havainnot osoittivat, että Suomenlahden happitilanne oli paras viiteen viime talveen. Selkämeren syvänteiden happitilanne on edelleen kohtalaisen hyvä, mutta vähitellen heikkenevä. Pohjanlahdelle virtaa fosforia pääaltaalta, ja se näkyy merialueella pitoisuuksien kohoamisena.

Sami Rantapusa (Ilmatieteen laitos) ja Susanna Hyvärinen (Syke) ottavat eläinplanktonhaavilla näytettä.
Sami Rantapusa (Ilmatieteen laitos) ja Susanna Hyvärinen (Syke) ottavat eläinplanktonhaavilla näytettä. © Ilkka Lastumäki / Syke Kuva vapaasti käytettävissä lähde mainiten, kun uutisoi tiedotteesta.

Tammikuun lopulla päättynyt tutkimusalus Arandan talvimatka suuntautui Suomenlahdelle, Pohjois-Itämerelle ja Pohjanlahdelle. Matka tehtiin EU:n meripuitedirektiivin velvoitteiden ja Itämeren suojelukomission seurantaohjelman mukaisesti.

Matkalla kerättiin tietoa Itämeren pohjoisosien veden kerrostuneisuudesta, erityisesti happi-, suola- ja lämpötilakerrostuneisuudesta, sekä mahdollisista ravinnepitoisuuksien muutoksista. Tulokset perustuvat Suomen ympäristökeskuksen tammikuun matkalla kerättyyn aineistoon sekä Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) joulukuussa 2024 tekemän tutkimusmatkan tuloksiin (Kuva 1).

Suomenlahti

Suomenlahden happipitoisuus oli hyvä pinnasta pohjaan itäiseltä Suomenlahdelta aina Hankoniemen tasalle asti (Kuva 2). Hapetonta ja rikkivetypitoista pääaltaan syvävettä löytyi vasta Viron luoteisrannikon edustalta. Edellisen kerran vastaava tilanne oli tammikuussa 2020.

Vuosien 2020 ja 2025 talvia yhdistää samantyyppinen säätila. Kuukausia jatkuvat pääosin lännenpuoleiset tuulet pakkaavat vettä Suomenlahdelle. Tällaisessa tilanteessa suolapitoisuuden harppauskerros painuu syvemmälle, Itämeren pääaltaan hapettoman veden kieleke vetäytyy länteen pois merialueelta, ja koko Suomenlahden vesimassa pääsee sekoittumaan. Säätyypin vaihtuessa Suomenlahden happitilanne voi kuitenkin suhteellisen nopeasti heiketä uudelleen.

Hyvän happitilanteen ansiosta pohjanläheiset fosfaattifosforin pitoisuudet olivat syvimmillä asemilla vain noin puolet viime vuosien tasosta. Pintakerroksessa fosfaattifosforin pitoisuudet olivat kuitenkin lähellä ennätystasoja. Merialueen liukoisen typen pitoisuudet olivat keskimääräistä korkeampia.

Erikoistutkija Seppo Knuuttila arvioi, että korkea typpipitoisuus johtuu suurelta osin talven aikana vallinneesta säätilasta: "Vallinneen säätyypin takia lähinnä Nevajoesta peräisin oleva typpi ei ole päässyt virtaamaan pois Suomenlahdelta."

Saaristomeri

Lämmin alkutalvi näkyi tavallista korkeampina veden lämpötiloina. Marraskuun lopun Jari-myrsky ja tuulinen jakso rikkoi veden kerrostuneisuuden, ja tammikuussa koko vesipatsas pinnasta pohjaan oli täysin sekoittunut. Havaitut happipitoisuudet olivat korkeita, yli 8 ml/l. Saaristomerellä mitatut fosfaattifosforipitoisuudet olivat pitkän ajan keskiarvoja korkeampia, mikä pääosin johtunee osin pääaltaalta ja Suomenlahden länsiosista virranneesta ravinteikkaammasta vedestä, ja osin koko vesipatsaan sekoittumisesta.

Itämeren pääallas

Itämeren pääaltaan jo vuosikymmeniä jatkuneeseen huonoon happitilanteeseen ei ole parannusta näköpiirissä. Pääaltaan vesi on edelleen hapetonta 80–90 metristä alaspäin, ja hapeton vesikerros ulottuu Bornholmin syvänteestä pääaltaan pohjoisosiin (Kuva 3).

"Pääaltaan hapeton alue on nyt lähes 50 000 neliökilometrin kokoinen. Matkan korkeimmat syvän veden fosfaattifosforipitoisuudet mitattiin pääaltaan pohjoisosassa, missä pitoisuus ylitti 120 mikrogrammaa litraa kohti," kertoo vanhempi tutkija Pekka Kotilainen.

Pohjanlahti

Selkämeren syvänteissä viime vuosina havaittu happitilanteen heikkeneminen näyttää jatkuvan edelleen, samoin 2000-luvulla alkanut fosfaattifosforin pitoisuuden nousu (kuvat 4 ja 5). Selkämerellä tammikuussa havaitut fosfaattifosforin pitoisuudet ylittävät paikoin Saaristomerellä havaitut pitoisuudet.

Merenkurkussa koko vesipatsas oli täysin sekoittunut ja happitilanne oli hyvä. Samoin kuin Selkämerellä, fosfaattifosforin pitoisuudet olivat Merenkurkun eteläosissa pitkän ajan keskiarvoja korkeampia.

Myös Perämerellä fosfaattifosforin pitoisuus on viime vuosina noussut. Kohonneet ravinnepitoisuudet johtuvat Merenkurkun kautta Selkämereltä tulevasta ravinteikkaammasta vedestä. Happitilanne on Perämerellä tavanomaisella hyvällä tasolla.

Kuva 1. SMHI:n ja Syken näytteenottoasemat talvella 2024–25. Taustalla syvyysasteikko. © Syke Vapaasti käytettävissä tiedotteesta uutisoitaessa.
Suomenlahden%20happitilanne%20oli%20talvella%202025%20parempi%20kuin%20talvella%202024.%20Tammikuussa%202025%20Suomenlahden%20happipitoisuus%20oli%20hyv%E4%20pinnasta%20pohjaan%20ja%20it%E4iselt%E4%20Suomenlahdelta%20aina%20Hankoniemen%20tasalle%20asti.%20It%E4meren%20p%E4%E4altaalla%20vesi%20on%20edelleen%20hapetonta%2080%u201390%20metrist%E4%20alasp%E4in.
Kuva 2. Happipitoisuus (ml/l) profiilina eteläiseltä Itämereltä Suomenlahden itäosaan talvella 2024 ja 2025. Suomenlahden happitilanne oli talvella 2025 parempi kuin talvella 2024. Tammikuussa 2025 Suomenlahden happipitoisuus oli hyvä pinnasta pohjaan ja itäiseltä Suomenlahdelta aina Hankoniemen tasalle asti. © Syke Kuva vapaasti käytettävissä tiedotteesta uutisoitaessa.
It%E4meren%20p%E4%E4altaan%20vesi%20on%20hapetonta%2080%u201390%20metrist%E4%20alasp%E4in.%20Hapeton%20alue%20ulottuu%20Bornholmin%20syv%E4nteest%E4%20aina%20p%E4%E4altaan%20pohjoisosiin%20asti.
Kuva 3. Happipitoisuus (ml/l) pohjan läheisessä vedessä joulukuu 2024 – tammikuu 2025. Itämeren pääaltaan vesi on hapetonta 80–90 metristä alaspäin. Hapeton alue ulottuu Bornholmin syvänteestä aina pääaltaan pohjoisosiin asti. Happipitoisuuden negatiivinen arvo kuvaa rikkivetypitoisuutta. Rikkivetyä muodostuu eloperäisen aineen hajotessa hapettomissa oloissa. © Syke. Data: SMHI, Syke Kuva vapaasti käytettävissä tiedotteesta uutisoitaessa, lähde mainiten.
Selk%E4merell%E4%20sijaitsevalla%20seuranta-asemalla%20SR5%20syv%E4veden%20%2870%u2013120%20m%29%20happipitoisuus%20lis%E4%E4ntyi%201980-luvulta%20tasaisesti%201990-luvun%20puoliv%E4liin%20saakka.%20Vuosituhannen%20vaihteessa%20happipitoisuus%20vaihteli.%20Vuodesta%202005%20l%E4htien%20happipitoisuus%20on%20v%E4hitellen%20laskenut%20koko%20ajanjakson%20%281980%u20132025%29%20alimmalle%20tasolle.
Kuva 4. Talven happipitoisuus (ml/l) syvävedessä vuosina 1980–2025 Selkämeri, seuranta-asema SR5. Selkämerellä sijaitsevalla seuranta-asemalla SR5 syväveden (70–120 m) happipitoisuus lisääntyi 1980-luvulta tasaisesti 1990-luvun puoliväliin saakka. Vuosituhannen vaihteessa happipitoisuus vaihteli. Vuodesta 2005 lähtien happipitoisuus on vähitellen laskenut koko ajanjakson (1980–2025) alimmalle tasolle. © Syke Kuva vapaasti käytettävissä lähde mainiten, kun uutisoi tiedotteesta.
Selk%E4merell%E4%20sijaitsevalla%20seuranta-asemalla%20SR5%20syv%E4vedess%E4%20%2870%u2013120%20m%29%20mitatut%20fosfaattifosforin%20pitoisuudet%20laskivat%201980-luvulta%201990-luvun%20loppuun%20asti%2C%20mutta%202000-luvulla%20fosfaattifosforin%20pitoisuus%20on%20alkanut%20nousta.%20Viime%20vuosina%20mitatut%20pitoisuudet%20ovat%20noin%20kolminkertaisia%202000-luvun%20alkuvuosiin%20verrattuna.
Kuva 5. Talven fosfaattifosforipitoisuus (µg/l) syvävedessä vuosina1980–2025 Selkämeri, seuranta-asema SR5. Selkämerellä sijaitsevalla seuranta-asemalla SR5 syvävedessä (70–120 m) mitatut fosfaattifosforin pitoisuudet laskivat 1980-luvulta 1990-luvun loppuun asti, mutta 2000-luvulla fosfaattifosforin pitoisuus on alkanut nousta. Viime vuosina mitatut pitoisuudet ovat noin kolminkertaisia 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna. © Syke Kuva vapaasti käytettävissä lähde mainiten, kun uutisoi tiedotteesta.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Erikoistutkija Seppo Knuuttila, Suomen ympäristökeskus, p. +358 295 251 286, etunimi.sukunimi@syke.fi

Vanhempi tutkija Pekka Kotilainen, Suomen ympäristökeskus, p. +358 295 251 317, etunimi.sukunimi@syke.fi

Viestintäasiantuntija Eija Järvinen, Suomen ympäristökeskus, p. +358 295 251 242, etunimi.sukunimi@syke.fi

Mediapalvelu Suomen ympäristökeskuksessa

Suomen ympäristökeskuksen mediapalvelu välittää tietoa ympäristökeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta, auttaa toimittajia löytämään asiantuntijoita haastateltaviksi ja tarjoaa valokuvia median käyttöön.

Yhteydenottoihin vastaavat viestintäasiantuntijat. Palvelemme arkisin klo 9-16.

Puh:029 525 1072syke_ajankohtaiset@syke.fi

Kuvat

Sami Rantapusa (Ilmatieteen laitos) ja Susanna Hyvärinen (Syke) ottavat eläinplanktonhaavilla näytettä.
Sami Rantapusa (Ilmatieteen laitos) ja Susanna Hyvärinen (Syke) ottavat eläinplanktonhaavilla näytettä.
© Ilkka Lastumäki / Syke Kuva vapaasti käytettävissä lähde mainiten, kun uutisoi tiedotteesta.
Lataa
Kuva 1. SMHI:n ja Syken näytteenottoasemat talvella 2024–25.  Taustalla syvyysasteikko.
Kuva 1. SMHI:n ja Syken näytteenottoasemat talvella 2024–25. Taustalla syvyysasteikko.
© Syke Vapaasti käytettävissä tiedotteesta uutisoitaessa.
Lataa
Suomenlahden happitilanne oli talvella 2025 parempi kuin talvella 2024. Tammikuussa 2025 Suomenlahden happipitoisuus oli hyvä pinnasta pohjaan ja itäiseltä Suomenlahdelta aina Hankoniemen tasalle asti. Itämeren pääaltaalla vesi on edelleen hapetonta 80–90 metristä alaspäin.
Kuva 2. Happipitoisuus (ml/l) profiilina eteläiseltä Itämereltä Suomenlahden itäosaan talvella 2024 ja 2025. Suomenlahden happitilanne oli talvella 2025 parempi kuin talvella 2024. Tammikuussa 2025 Suomenlahden happipitoisuus oli hyvä pinnasta pohjaan ja itäiseltä Suomenlahdelta aina Hankoniemen tasalle asti.
© Syke Kuva vapaasti käytettävissä tiedotteesta uutisoitaessa.
Lataa
Itämeren pääaltaan vesi on hapetonta 80–90 metristä alaspäin. Hapeton alue ulottuu Bornholmin syvänteestä aina pääaltaan pohjoisosiin asti.
Kuva 3. Happipitoisuus (ml/l) pohjan läheisessä vedessä joulukuu 2024 – tammikuu 2025. Itämeren pääaltaan vesi on hapetonta 80–90 metristä alaspäin. Hapeton alue ulottuu Bornholmin syvänteestä aina pääaltaan pohjoisosiin asti. Happipitoisuuden negatiivinen arvo kuvaa rikkivetypitoisuutta. Rikkivetyä muodostuu eloperäisen aineen hajotessa hapettomissa oloissa.
© Syke. Data: SMHI, Syke Kuva vapaasti käytettävissä tiedotteesta uutisoitaessa, lähde mainiten.
Lataa
Selkämerellä sijaitsevalla seuranta-asemalla SR5 syväveden (70–120 m) happipitoisuus lisääntyi 1980-luvulta tasaisesti 1990-luvun puoliväliin saakka. Vuosituhannen vaihteessa happipitoisuus vaihteli. Vuodesta 2005 lähtien happipitoisuus on vähitellen laskenut koko ajanjakson (1980–2025) alimmalle tasolle.
Kuva 4. Talven happipitoisuus (ml/l) syvävedessä vuosina 1980–2025 Selkämeri, seuranta-asema SR5. Selkämerellä sijaitsevalla seuranta-asemalla SR5 syväveden (70–120 m) happipitoisuus lisääntyi 1980-luvulta tasaisesti 1990-luvun puoliväliin saakka. Vuosituhannen vaihteessa happipitoisuus vaihteli. Vuodesta 2005 lähtien happipitoisuus on vähitellen laskenut koko ajanjakson (1980–2025) alimmalle tasolle.
© Syke Kuva vapaasti käytettävissä lähde mainiten, kun uutisoi tiedotteesta.
Lataa
Selkämerellä sijaitsevalla seuranta-asemalla SR5 syvävedessä (70–120 m) mitatut fosfaattifosforin pitoisuudet laskivat 1980-luvulta 1990-luvun loppuun asti, mutta 2000-luvulla fosfaattifosforin pitoisuus on alkanut nousta. Viime vuosina mitatut pitoisuudet ovat noin kolminkertaisia 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna.
Kuva 5. Talven fosfaattifosforipitoisuus (µg/l) syvävedessä vuosina1980–2025 Selkämeri, seuranta-asema SR5. Selkämerellä sijaitsevalla seuranta-asemalla SR5 syvävedessä (70–120 m) mitatut fosfaattifosforin pitoisuudet laskivat 1980-luvulta 1990-luvun loppuun asti, mutta 2000-luvulla fosfaattifosforin pitoisuus on alkanut nousta. Viime vuosina mitatut pitoisuudet ovat noin kolminkertaisia 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna.
© Syke Kuva vapaasti käytettävissä lähde mainiten, kun uutisoi tiedotteesta.
Lataa

Suomen ympäristökeskus – Teemme tiedolla toivoa.

Suomen ympäristökeskus
Latokartanonkaari 11
00790 Helsinki

0295 251 000
www.syke.fi/fi

On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta koko yhteiskunnan läpileikkaavaan kestävyysmurrokseen. Suomen ympäristökeskus (Syke) vaikuttaa tutkimuksella, tiedolla ja palveluilla kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Suomen ympäristökeskus on valtion tutkimuslaitos, jossa työskentelee noin 700 asiantuntijaa ja tutkijaa Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Suomen ympäristökeskus

Tutkimus: Yhteiskunnan kriisinkestävyyttä vahvistettava paikallista kansalaistoimintaa tukemalla25.3.2025 09:12:19 EET | Tiedote

Paikallista kansalaistoimintaa ei tueta riittävästi, vaikka se on keskeinen osa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, todetaan Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Demos Helsingin tuoreessa tutkimuksessa. Tutkijat ovat huolestuneita erityisesti haavoittuviin ryhmiin liittyvistä tuloksista, sillä vain kolmannes kansalaisyhteiskuntaa edustavista vastaajista koki, että yhteisön toiminta-alueella ihmiset pitävät haavoittuvimmista huolta.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye