Työnohjaus opetusalalla – toivoa ja oivalluksia tavalliseen arkeen

Metanoia Instituutti on oppimisen ja uudistumisen koulutusorganisaatio, ajattelun ja syvällisen arvioinnin paikka. Metanoia Instituutti kouluttaa työnohjaajia ja organisaatiokonsultteja. Metanoia Instituutin työnohjaaja-pätevyyteen tähtäävä opetusohjelma haastaa pinttyneet ajattelumallit oppimisesta ja tarjoaa tilaa oivaltavalle läsnäololle.

– Muuttuva työelämä jäsentyy jatkuvan uteliaisuuden ja tutkimisen kohteena. Integroimme koulutuksissa systeemisiä ja sosioanalyyttisia lähestymistapoja. Syvennymme ymmärtämään työelämän kompleksista luonnetta ja sen organisoitumisen dynamiikkaa muutoksissa, kertoo Metanoia Instituutin kouluttaja Marianne Tensing.

Metanoia Instituutissa syvennytään työelämän monimutkaiseen luonteeseen niin työyhteisöjen kuin työntekijöiden näkökulmista.

Tässä artikkelissa esittelen työnohjausta ja työnohjaajakoulutusta opetusalan näkökulmasta. Ratkaisuja ja tukea tarvittaisiin juuri sinne minne työnohjaus osuu, eli tavalliseen arkeen.

Työnohjaus lähestyy opetusalaa

Opiskellessaan työnohjaajaksi Nina Kaukoranta suoritti harjoittelujaksot opetustoimen vastuualueelle Kotkassa.

– Työnohjaus koetaan opetustoimessa vielä jokseenkin vieraana. Ehkä se johtuu siitä, että työnantajat eivät tunnista sen mahdollisuuksia ja voimaa, kertoo Kaukoranta.

Koulu on paikka, josta ponnistetaan tai lannistutaan elämässä eteenpäin. Suurella osalla on alati yhteys koulumaailmaan työn tai lasten kautta, se on osa elämää ja arkea.

Nina Kaukoranta vahvistaa, että opetusalalla sinnitellään usein pitkään oman jaksamisen tai työyhteisön haasteiden kanssa ennen kuin pyydetään työnohjausta.

– Toivoisin, että asiaa voisi lähestyä toisesta näkökulmasta ja hyödyntää työnohjausta paljon aikaisemmin niin, ettei ongelmia ehtisi syntyä. Olen kuullut sanottavan, että niin huonosti ei vielä mene, että täytyisi työnohjaukseen mennä. Työnohjauksella voidaan palauttaa toivon tunnetta, kun jotakin uutta kehkeytyy ajattelussa ja toiminnassa, Kaukoranta summaa.

Kaukoranta on tehnyt työuransa, lähes 40 vuotta, vuorovaikutustyötä muun muassa lastensuojelussa, rikosseuraamusalalla ja esihenkilötyössä. Työnohjaajaksi opiskelu oli työnantajan tukema päätös, johon liittyi kaupungin opetustoimeen sijoitettu työnkuvan muutos. Pitkään haaveillussa opintojen aloittamisessa kyse oli siis hieman onnenkantamoisestakin.

– Metanoia Instituutissa opiskelu tarjosi tilan kasvulle ja kehittymiselle työnohjaajaksi. Se sisälsi riittävästi teoriaa ja mahdollisuuden käytännön harjoittelulle. Koulutuksen selkeä rakenne toi turvaa. Kouluttajien lempeä kannustava ote rohkaisi ulos mukavuusalueelta tutkimaan ja rakentamaan omaa työnohjaajan identiteettiäni. Koulutuksessa tarkastelu kytkeytyi organisaatioihin ja niiden systeemeihin. Se on auttanut ymmärtämään niiden merkitystä arjen työssä.

Työnohjauksella voidaan ennakoida ja vähentää kuormitusta, väsymystä, asioiden monimutkaistumista, toivon katoamista ja yhteisön vuorovaikutushaasteita.

Koulu on vääjäämätön elämänvaihe, joka lyö leimansa kaikkien elämänkulkuun. Työnohjaus on opetusalalla lisääntynyt viime vuosina ja Kotkan opetustoimi on tehnyt sinnikkäästi työtä tarjoamalla työnohjausta henkilöstölleen jaksamisen ja hyvinvoinnin tueksi.

– Työnohjaus tarjoaa mahdollisuuksia ajattelun, asennoitumisen ja työhön liittyvien asioiden tarkasteluun. Opettajat ovat tunnollisia ja ahkeria. Olemassa olevat rakenteet eivät välttämättä tue arjen työtä. Aika ja paikka näiden asioiden tarkastelulle vahvistaa moninäkökulmaisuutta ja antaa mahdollisuuden yhteisen ymmärryksen rakentumiseen, Kaukoranta analysoi.

Koulussa kohtaavat muutkin kuin opettajat ja oppilaat. Puhe kouluyhteisössä tapahtuvista asioista kuitenkin rajautuu usein opettajiin ja oppilaisiin.

Koulussa ei työskentele ainoastaan opettajia. Arjessa mukana ovat myös rehtorit, koulusihteerit, koulunkäynninohjaajat ja opiskeluhuollon palvelujen asiantuntijat. Sijaisia ja satunnaisia vierailijoita eri tahoilta kuuluu lukematon määrä vuosikalenteriin. Koulua voi siis kuvata monimutkaisena, erilaista vuorivaikutusta sisältävänä toimintayhteisönä.

Opettajalle tilaa kokea

Opettajainhuoneessa puhe seuraa tarkasti vuosikelloa; syksyllä ollaan levänneitä, innostuneita ja täynnä uusia ideoita. Joulua kohti arki vie voimavaroja, epidemiat aiheuttavat tasaista tahtia sairauspoissaoloja ja loma-aikoja odotetaan, kutakin omalla virityksellään. Kevääseen kuuluu puhe työtaakan ylivoimaisuudesta, tekemättömistä ja uuvuttavista työtehtävistä, arvioinneista ja tukitoimien suunnitelmista, joiden aikaansaaminen kuluttaa.

Puhe virittää jokaista omalla tavallaan. Mitä sitten, jos ei olekaan syksyllä innostunut, ennen lomia virittynyt tuleviin pyhiin tai kevään tullen uupunut? Työntekijä voi kokea ulkopuolisuutta ja jopa ahdistusta jos ei kykene jakamaan yhteisönsä eetosta. Hän saattaa myös sisäistää omikseen yhteisön tunteet, vaikka hänen kokemuksensa työstä olisi päinvastainen tai jotain kahden ääripään välistä.

Työnohjaus on paikka, jossa voi turvallisesti pysähtyä tarkastelemaan omien ja yhteisönsä kokemusten ja tunteiden suhdetta. Vuorovaikutus koetaan joskus paineena oman ja muiden tunnetilojen yhteensovittamisesta. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sovittaa yhteen, usein riittää sekin, että asiat huomaa ja hyväksyy.

Kyky hyväksyä ja opetella elämään rinnakkain erilaisten tunne- ja kokemusmaailmojen keskellä ei aina synny itsestään. Koulutus ja konventiot ovat rakentaneet meihin malleja siitä, miten tulee toimia ja miltä sen kuuluu tuntua.

Työnohjaus on ajan ja tilan jakamista siten, että ajatuksien ääneen lausuminen vuorovaikutuksessa mahdollistaa niiden jalostumisen. Syntyy tilaa olla oma itsensä. Metanoia Instituutti korostaa läsnäolon tärkeyttä, vain kun ollaan aidosti läsnä, on mahdollisuus kohdata ja rakentaa yhteys.

Työnohjaus opetusalalla on perinteisesti toteutettu ryhmäohjauksina, yksilöohjaukset onneksi yleistyvät tasaista tahtia. Joskus tuntuu turvallisemmalta osallistua ensin yksilöohjaukseen ja vasta sitten ryhmätyönohjaukseen.

Monilla muilla aloilla, joilla inhimillisen vuorovaikutuksen kuormittavuus ja kuormittavuuden riskit on tunnistettu, työnohjaus on ollut jo vuosia tarjolla tai jopa edellytys työsuhteelle. Metanoia Instituutin opiskelijoista enenevä määrä on ollut opetusalalta.

Opetustoimessa työnohjauksen hyödyntäminen on ollut vähäistä ja usein sattumanvaraista. Tarvetta olisi enemmän kuin tarjontaa. Kyse on tietenkin myös kustannuksista.

Ratkaisuihin ei tarvita ongelmia

Opetusalan uutisointi pyörii paljolti ongelmien ympärillä. Unohtuu helposti, että parannuksia ja sitä kautta ratkaisujakin, voi muodostua ennen ongelmia.

– Työnohjaus on ohjattavalle turvallinen mahdollisuus tutkia ja arvioida työtään ja löytää uusia näkökulmia. Tärkeintä kaikessa on säilyttää toivo ja turvata jatkamisen mahdollisuus, Kaukoranta sanoo.

Vallalla oleva puhe opettajan työstä korostaa kuormittavuutta, vaikka työn luonteeseen kuuluu paljon muuta; iloa, onnistumisia ja edistystä, täysin työkuormalle vastakkaista todellisuutta. 

Opetusalalla rakenteet muuttuvat hitaasti ja arjen haasteisiin yritetään usein vastata ratkaisemalla ongelmia samalla kun niitä tuottava perusrakenne säilyy. Työnohjauksella voidaan sulattaa rakenteita ja ymmärtää paremmin vuorovaikutusta. Se on ohjattavalle sekä lempeä että vaativa mahdollisuus arvioida omaa toimintaansa ja löytää uusia näkökulmia.

Opettajan työn rajaaminen opetusvelvollisuuteen ja kohtuulliseen työaikaan voivat olla haaste.

– Jaksaminen on vääjäämättä koetuksella jos töitä tehdään seitsemänä päivänä viikossa ja koetaan että oman työn ohessa joutuu olemaan sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja ja poliisi, Kaukoranta karrikoi.

Kaikissa ammateissa profession arvostaminen ja rajaaminen ydintehtävään on tärkeää, ollaan asiantuntijoita ja taitavia siinä, mihin on saatu koulutus. Opettajan tehtävä on kasvattaa ja opettaa.

Opetusalalla työnohjauksesta saatavan tuen merkitys oivalletaan vähitellen. Perinteinen opettajaidentiteetti elää syvällä, ja työnohjaus on väylä saada omalle identiteetille tilaa ja tukea kehittyä persoonalliseksi ja vahvaksi.

Työhönsä tukea saava opettaja jaksaa kannatella oppilaiden oppimisprosesseja paremmin. Ratkaisuja voi syntyä jo ennen kuin ongelmia edes ehtii muodostua.

Työnohjaus opetusalalla tuo arkeen varaventtiilin ja ongelmia ennaltaehkäisevän elementin. Se ei ole ratkaisu ongelmaan vaan se voi olla monissa tapauksissa ratkaisu jo ennen ongelmaa.

Haasteiden kirjo opetusalalla on laaja, eivätkä niitä kohtaa yksin opettajat. Esimerkiksi kuormittavat oppilas- ja huoltaja-asiat, sekä moniammatillisen yhteistyön puute näkyvät myös koulunkäynninohjaajien arjessa.

Systeemien syvärakenteet kuormittavat opetusalaa

Opettaja opettaa yleensä koko luokkaa, koulunkäynninohjaajat työskentelevät intensiivisesti eniten tukea tarvitsevien kanssa. Heidän työnsä vaativuus ei ole läheskään oikeassa suhteessa palkkatasoon. Rakenteiden haasteet eivät siis rajoitu opettajiin vaan koko opetusalaan.

Uudistunut oppimisen tuen lainsäädäntö astuu voimaan 1.8.2025. Oppimisen tuen muutoksen lisäksi hallituksen lupaamat lisätunnit uhkaavat paikoin jäädä toteutumatta kertoo OAJ. Avuksi toivotaan täydennyskoulutusta. Samalla uudistuksen rahoitus on monilla paikkakunnilla edelleen ratkaisematta.

– Koulu alkaa ensi elokuussa uudistusten valmiudesta riippumatta. Työnohjauksen näkökulmasta siihen saakka voidaan ohjata vain epävarmuutta, sanoo Kaukoranta.

Elokuussa kun muutoksen pitäisi olla valmis, opetusalan henkilöstön tarvitseman tuen sisältö on paremmin tiedossa. Tilanne ei ole opetusalan muutoksena poikkeuksellinen.

Kasvatus muuttuu alinomaan ja koulu uudistuu yhteiskunnan mukana, siksi opetusalalla ja sitä kautta koulussa muu ei ole koskaan ollut varmaa, paitsi muutos. Ilman isoja uudistuksiakin opettajien kuormittuminen on kuulunut säännöllisesti valtamedioiden uutisotsikoihin.

Pirkanmaalainen sivutoiminen tuntiopettaja Katriina Marjakoski valmistui opettajaksi vuonna 2019 työskenneltyään aiemmin sosiaalityössä yli 20 vuotta. Työnohjaajaopintojen aloittaminen on hänellä vakavassa harkinnassa.

– Työkokemuksen myötä olen nähnyt maailmaa sosiaalityön näkökulmasta. Ihmissuhdetyö on luontaisesti minun työtäni ja ammattialana työnohjaus kiehtoo.

Wilma on Marjakosken mukaan yksi niistä koulumaailman rakenteista, joilla asioita ei aina edistetä kenenkään kannalta. Jos sieltä saa päivittäin lukea negatiivisia asioita, se ei tue vanhemmuuttakaan.

– Opettajan työssä tunnetyö on tärkeää, tulee voida asettua myös vanhemman asemaan. 

Ammatillinen ote on tärkeää, mutta lämpöä, ymmärrystä ja lempeyttä täytyy olla sekä oppilaita että vanhempia kohtaan. Yleisesti tunnettu haaste opettajan työssä on ollut se, että oppilaiden asiat menevät opettajien sydämiin saakka, eikä ammatillisuus suojaa uupumukselta.

Marjakoski kiinnittää huomion myös opettajan työn yksinäisyyteen, työkaveria otetaan arjessa harvoin pariksi edes haastavissa työtilanteissa.

– Lapset tulevat kouluun hyvin erilaisista todellisuuksista. Opettaja on yksin ratkaisemassa asioita, hän tekee päätökset yksin ja hänen valintansa ovat alinomaan oppilaiden ja vanhempien arvioinnin kohteena. Toimin kaksikymmentä vuotta lastenvalvojana ja sosiaalityössä, ehkä minulla on vuorovaikutuskysymyksiin tavallista kirkkaampi katse.

Marjakosken uralla työnohjaus oli aiemmin osa vuosirutiinia. Paras kokemus on kerran kuussa toteutuneesta yksilötyönohjauksesta. Ryhmätyönohjauksista kaikki kokemukset eivät olleet myönteisiä.

Työnohjauksen luonteeseen kuuluu prosessi, jossa altistuu negatiivisillekin tunteille. Aina ei olla ihan ytimessä, joskus yhteisön dynamiikka hiertää ohjauksissa tai ohjattavan oma tilanne ei ole ohjaukselle otollinen. Yksittäisten ohjausten onnistumisen sijaan kannattaa arvioida kokonaisprosessia ja mahdollisuuksia huomata asiat, jotka negatiiviset kokemukset päästävät pintaan.

– Sain paljon tukea jaksamiseen ja koska tein lastenvalvojan työtä yksin, pystyin purkamaan tuntemuksia ja asiakastapaamisia sekä reflektoimaan työrooliani.

Kiinnostus työnohjaajaopintoihin on Marjakoskella muovautunut hiljalleen ja siihen ovat vaikuttaneet monenlaiset kokemukset työnohjauksesta.

Vuorovaikutuksen tukeminen ratkaisee

Opetusalan ja työnohjauksen välinen yhteys voidaan tiivistää vuorovaikutukseen, oivallusten ja toivon elementteihin sekä yhdessä oppimiseen. Elementit ovat samat, kuin työnohjauksessa yleisellä tasolla. On merkittävää uskaltaa pysähtyä vaikeidenkin asioiden äärelle.

Työnohjaajakoulutus on opettajien keskuudessa suosittu jatkokoulutus. Pitkällä aikavälillä opettajien taipumus kehittää osaamistaan voi helpottaa opetusalan painetta saada työnohjaus orgaaniseksi osaksi alan arkeen kuuluvia tukitoimia.

Marjakoski painottaa asioiden äärelle pysähtymisen tärkeyttä tavallisessa arjessa.

– Opettajana on merkittävää miettiä miten toimii ja olisiko voinut tehdä jotain toisin. Työnohjaus olisi pinta johon peilata, eikä aina tarvitsisi käydä kaikkea läpi vain oman pään sisällä, hän sanoo.

Marjakosken tytär opiskelee luokanopettajaksi ja hän toivoo, että tyttären aloittaessa opetusuransa työnohjausta olisi jo laajemmin tarjolla.

– Opettajankoulutuksessa ei ole sisältöjä kaikkeen siihen tunnetyöhön ja moninaiseen vuorovaikutukseen, jotka liittyvät opettajana työskentelyyn.

Vuorovaikutustyössä, siis opetusalalla, varsinaiset tulokset saavutetaan kohtaamisen ja siitä kehkeytyvän muutoksen ja toivon voimasta. Syytä haasteisiin ei ole aina järkevää etsiä lapsesta, koulusta tai vanhemmasta, vuorovaikutuksen merkitys ratkaisee.

Työnohjaajaksi opiskelemalla sitoutuu ryhmäprosessiin, jossa tarkastellaan ihmiskäsitystä, sisäänrakennettua mallia, jolla perustelemme ja arvotamme toimintamme. Siten työnohjaajakoulutus vahvistaa tulevan työnohjaajan kohtaamaan itsensä, koulumaailmassa oppilaat ja työtoverit, ja sitä kautta tarkastelemaan systeemisiä ja kompleksisia rakenteita todellisuuden taustalla.

Lopulta palataan aina vuorovaikutuksen merkitykseen ja merkityksiin, sitä voidaan tukea työnohjauksella. Kehkeytymässä on siis jotain, toivoa tavalliseen arkeen.

Teksti: Henna Syrjänen